Koko perheen metsästys- ja koereissu

Päätimme aivan ykskaks, että pakataan viikonloppuna koirat autoon ja ajellaan Kuivaniemellä mökille. Tarkoitus oli metsästellä kanalintuja lauantai ja sunnuntaina käydä sitten puolestaan metsästämässä sitä puuttuvaa ykköstä Inkan kanssa Torniossa.

Lauantaipäivä sitten samoiltiin koko koiralauman kera Yli-Iissä teerien, metsojen, riekkojen ja pyiden perässä. Jonkin verran lintuja nähtiin, mutta saalista ei valitettavasti saatu. Reissu oli kuitenkin oikein mukava ja olihan se mahtava seurata Inkan työskentelyä. Pinja ei kauheasti enää hommiin vaivautunut ja Riepu ei tietysti tajunnut yhtään, mistä on kyse :D

Iltapäivällä heitettiin sitten saunaa lämmitellessä viimeistelevät treenit ja nautiskeltiin hienosta ilmasta ja maisemista. Ja illalla syötiin hyvin ja saunottiin. Ja kylläpä olikin sitten mukava mennä mahan viereen nukkumaan :)

Sunnuntaina ajeltiin sitten Tornioon. Vuorossa oli siis koekauden päättävä startti. Kovasti toivoin sitä ykköstä taas tulevaksi. Vaan niinhän siinä kävi, että toiveeksi se jäi. Inka heittäytyi vesiohjauksessa täysin korvattomaksi ja ymmärtämättömäksi. Ei auttanut itkut markkinoilla. Muuten koe meni sitten tietysti taas oikein mukavaksi. No, kotiin viemisinä VOI2. Voivoi. Ensi vuonna sitten. Toivottavasti.

Mutta eipä parane valittaa. Olihan meillä Inkan kanssa älyttömän hieno kausi. Olisihan se tietysti ollut hienoa lopettaa kausi ykköseen ja KVA-titteliin. Näin nyt kuitenkaan ei päässyt käymään. HÖH!

Inkalle NKM1

Olen aina haaveillut, että olisipa mahtavaa päästä oman koiran kanssa joskus käytännön kokeeseen. En uskonut sen päivän tulevan. Vaan niin se tuli ja niin se vain suoritettiin. Mahtava kokemus ihanan Inkan kanssa!

20-30 sek voi riittää...

Käväistiin Inkan kanssa ex tempore -reissulla Rovaniemellä NOME-kokeissa. Matkaseuraksi saimme Lotan ja Sagan (kiitos vielä).

Koe oli mukava ja mukavassa metsästysmaastossa. Ensimmäisenä tehtävänä oli 3-markkeeraus. Koira katsoi ensin kaksi heittoa (lokkeja), jonka jälkeen koira lähetettiin noutoon. Kun koira oli edennyt tietyn matkaa, tuli vielä laukaus ja 3. heitto (tavi). Koira sai itse valita hakujärjestyksen. Inka suoritti tämän markkeerauksen hienosti. Vähän se jännitti, mutta hienosti se meni. Sen jälkeen olo helpottui, kun mielestäni ohjaus ei ollut vaikea.

Ohjaus oli 80-90m lähetyspaikalta. Maasto oli vaihtelevaa (uintia ja "kuivaa" maata). Ohjaus lähti liikkeelle hienosti. Inka bongasi yhden turvetöppäreen ja annoin sen kiivetä siihen koska töppyrä oli hienosti linjalla ja ajattelin, että kyllä sen siitä saan menemään eteen niinkuin pitää. No, väärinpä luulin. Töppyrällä tuli meille sellainen informaatioplokki joka kaikkine kiemuroineen kesti maks 20-30 sekuntia. Sain Inkan lopulta haluttuun suuntaan ja ohjausriistalle, mutta siihenpä se ykkönen karahti. Voi perkule sentään!

Haun Inka teki taas mielestäni omaan hienoon tyyliinsä.

Kylläpä taas korpesi, mutta niinkuin aina, TÄYSIN OMA VIKA! Nyt tarkkuutta ohjauksiin, niin eiköhän tämä tästä iloksi muutu (toivottavasti).

Tulevana viikonloppuna meillä on loma NOME-B -hommista. Mutta siihenpä se loma sitten jääkin. Inka osallistuu nimittäin kultaistennoutajien PM-kisoihin Hauholla (eli olemme nykyään siis maajoukkueurheilijoita ;)). Lajina tulevana viikonloppuna onkin sitten se meidän uusin laji eli WT. Kovasti kisa jo jännittää, mutta eiköhän me se klaarata. Nyt täytyy tehdä vielä viimeistelevät peltotreenit ja sitten vain tulta päin :D Saa peukuttaa.

Niin ja perkule, alkaahan se sorsanpyyntikin vajaan viikon päästä. Se se vasta onkin mukavaa :)

Yli 1000 km autoilua, viisi fasua ja hyvä mieli

Viime viikonloppuna ajeltiin melkein koko porukalla Tampere-Hauho -maisemiin (Pinja jäi mummin luoksen Maliskylälle). Tampereella oli ohjelmassa rentoa oleilua ja hengailua ja Hauholla puolestaan ohjelmassa oli fasaanijahti. Fasaanijahti on enempi tätä koiraelämää, joten keskityn nyt tuon reissun osalta siihen.

Lauantaiaamuna klo 9.30 meillä oli treffit fasaanitilalla. Paikalla oli vanha tuttu porukka koiria ja metsämiehiä. Ohjelmassa oli siis fasaanijahtia perinteisin menoin ;) Koirat hommiin ja fasut kenttään! Mukavaa oli taas kerran!

Hommissa

Inka noutaa

James & Inka (Goldgingers Remus & Rhea Silvia)

Jahtiporukka

Kiitos taas mukavalle jahtiporukalle!

Vähän ankeitakin uutisia. Pinjalta löytyi nisien seudulta pari pattia. Soittelin sitten eläinlääkäriin ja perjantaina sitten patit poistetaan. Toivottavasti kyseessä ei ole syöpä tai mikään muukaan vakava juttu. Haluaisin, että Pinja jatkaisi vielä jonkun aikaa elämämme ilostuttamista.

Tilinpäätös vuodelta 2011 (noin niinku NOMEn osalta)

NOME-kausi loppui kuin seinään syyskuun lopulla. Ei ole paljoa treenailtu eikä paljon kyllä muutakaan touhuttu. Remmilenkkejä ja joku reissu metillä.

NOME-kausi loppui vähän ankeissa merkeissä. Alavuden loistotuloksen jälkeen saatiin Inkan kanssa kolme nollaa (kaksi Ylivieskasta ja yksi Närpiöstä). Goldenmestaruudessa meni ihan metsään, muutoin nollissa oli kuitenkin jotain hyvääkin. Goldenmestaruuden toisena päivänä oltiin kiinni kakkosessa. Inka kuitenkin päätti lopettaa hakemisen ja tulos jäi sitten siihen. Kauden päättävä Närpiö oli sitten surkuhupaisuudessaan luku sinänsä. Inka aloitti kokeen loistavasti. Oltiin ykkösessä komeasti kiinni hakualueelle mentäessä. Inkapa teki siellä sitten sellaisen päätöksen ekaa hakuriistaa  noutaessa, että sai käytännönkoehaaveet unohtaa. Inka, 7 vuotta, päätti SYÖDÄ variksen. Niin. SYÖDÄ! Semmonen oli päätös meidän koekaudella. No, täytyy vissiin sitten ensi vuonna hakea ne ykköset pois kuleksimasta.

Riepun kanssa tuli tehtyä se virhe, että ylipäätään starttasin tänä kautena. Eipä olis tarttenu ku ei ole pikkukoira vielä valmis. Luulin, että se olisi, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Nyt vain treenaillaan kovasti tämä talvi ja koitetaan ensi kautena uudelleen.

Pinjuskainen täytti lokakuussa kymmenen vuotta. Synttäreitä vietettiin jäljestyksen merkeissä. Pinja teki hienon työn. Siihen on ihan hyvä lopettaa jälkikoiran hommat. Nyt saa Pinja olla niistä hommista eläkkeellä.

Tämä koiravuosi alkaa olemaan lopuillaan. Kuluneesta kaudesta on jäänyt aivan loistava fiilis. Vaikka viimeiset startit eivät putkeen menneetkään, kokonaissaldo tältä kaudelta jäi kirkkaasti plussalle. Siitä pitivät huolen Riepun NOU1 ja Inkan VOI1. Tästä on hyvä jatkaa uudelle kaudelle :) Tulosten lisäksi saa olla tyytyväinen, että kaikki koirulaiset ovat pysyneet aikalailla terveenä. 

Ihania koiria.

Fasujahtia, lomailua ja hengailua.

Hauhon fasureissu tuli käytyä. Se oli hyvä reissu, se. Inka toimi mukavasti sekä ylösajoissa että noudoissa. Kova kelihän se oli koiralle ja emännälle, kun lunta oli korviin saakka ja pakkastakin oli aamulla jahdin alkaessa yli 20 astetta. HUH!

Tässäpä pari kuvaa jahdista ((c) Monna Alatalo).

 Tässäpä jahdissa olleet G-koirat: Vasemmalta lähtien James (G. Remus), Vili (G. Big Bad Wolf) ja Inka

 Pakollinen sisaruskuva: Inka & James.

Koko jahtiporukka kuvassa.

Pinjahan jäi ko. reissulla Jyväskylään Ilelle ja Elinalle "lomailemaan". Pinja on ollut Ilenalla vierailulla tätä ennen kaksi kertaa ja reissut ovat olleet vissiin Pinjan mieleen, koska se innostui välittömästi, kun pääsimme pihaan. Hissimatka asunnolle oli jo hermostuttava, kun Pinja ei meinnanut pysyä housuissaan. Se oli NIIN innoissaan päästessään Ilenalle kylään. Aamulla se oli mennyt sänkyyn köllimään, kun Inkan kanssa suuntasimme jahtiin. Muutenkin siellä on mennyt ihan hyvin. Pinja on ollut kiltisti, joskus kuulemma pitää vähän jurpottaa, kun jostakin asiasta kielletään :D Pinsku kotiutuu ensi lauantaina. Sitten on taas kaikki yhes koos.

Fasureissulta kotiuduttuani, pyörähdin kotona yhden yön verran, vaihdoin koiran ja painelin Vaasaan. Vaasassa oli ohjelmassa RKTL:n järjestämät riistapäivät. Yövyin Eipalla ja Jyrkillä ja siinähän tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: riistapäivät ja koirapäivitykset. Riepu pääsi tosiaan Vaasan reissulle mukaan isikoiraa moikkaamaan. Hirveästihän siinä ei koirahommiin jäänyt aikaa, kun riistapäivillä meni iltaan saakka, mutta kyllä me käytiin Eipan kanssa yhdet treenitkin heittämässä. Reissu oli muksa.

Reissaamisen jälkeen olenkin sitten sairastanut ihan olan takaa. Mahatauti on riivannut jo useamman päivän. Nyt kuitenkin näyttäisi, että olo helpottaa pikkuhiljaa. Inka ja Riepu ovat olleet hyviä hoitajia... Ainakin henkisellä puolella :D

Tulevan koekauden kokeita on jo kovasti suunniteltu. Pitäisi vissiin vähän treenatakin jossain välissä, että asetetut tavoitteet saadaan saavutettua. Noo, talvella treenataan se mitä pystytään ja nautitaan mahtavista hangista!

Tähän vielä kuva Inkasta äipän henkisenä sairaanhoitajana:

Inka on metsostuslinjainen kultainennoutaja ;)

Eilen soittotreeneissä ollessa isä soitti ja sanoi kaverinsa ampuneen metsoa. Metso oli haavoittunut ja joutunut hukkaan. Päätin sitten, että siinäpä olisi sunnuntai-illalle tekemistä, kun lähdetään metso metsästä kaivamaan.

Ajelin koko koirakoplan kanssa hakemaan isän kyytiin ja sieltä suorinta tietä metsään. Päätin, että Inka lähtee mukaan ensin (yksin) ja jos Inka ei löydä, vaihdetaan kokenut konkari Pinja puikkoihin. Inka sai kuitenkin hyvän menon päälle ja hajun nokkaan ja kohtapa metsä ryskäsi kun Inka otti yhteen komean ukkometson kanssa. Hienosti Inkulainen matsin voitti ja metso kannettiin mammalle :) Mamma oli enemmän kuin ylpeä.

Tänään syödäänkin illalla metson fileitä ;)

Kaikkia sitä sattuu ja tapahtuu...

Kyyhkysenpyynnin jälkeen treenailtiin aika normisti, kun ei niitä kyyhkysiä hirveästi lennellyt. Rovaniemelle arpoilin, josko Inkan kanssa lähtisin, mutta laiskuus iski niin perin pohjin, etten sitten viitsinyt ilmoittaa, vaikka paikkoja olisi ollut vaikka muille jakaa.

Sorsajahdin aloitus meni minun osaltani Helsingissän U2:n keikalla. Elämä on valintoja, mutta valitsinpa oikein ;) Ilta oli hieno! Inka ja Pinja pääsivät kuitenkin muiden seurassa jahtiin, joten ei ihan ilman noutoja meidän tytöt jääneet. Aloituksen jälkeisenä lauantaina ja sunnuntaina minäkin olin jahdissa mukana, mutta saalis jäi aika laihaksi.

Jatkoin tyttöjen kanssa seuraavalla viikolla haavakkojahdilla ja se menikin ihan OK. Pinja teki aivan loistavaa työtä ja saalistakin saatiin. Inka jostain syystä vähän hyytyi, eikä hommasta tullut oikein mitään. Hyytyminen selittynee juoksulla, joka alkoi eilen. Pinja on ollut oikein mallikas jahtikoira. Sen tekemisessä näkyy vankka kokemus useiden vuosien takaa. Pinja on onneksi myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Se on jaksanut rankat reissut hyvin, eikä se ole oireillut jälkikäteenkään. Pinja päässee vielä Antin kanssa kanalintujahtiin Yli-Iin suunnalle myöhemmin syksyllä. HYVÄ PINJA!

Inkan kanssa on koitettu sitten treenata kokeisiin. Metsästyksessä esiintyneet ongelmat eivät kuitenkaan antaneet aihetta suurempiin odotuksiin ja treenitkin ovat menneet vähän puoliteholla. Viikoloppuna starttasimme Alavudella ja kokeemme päättyi minun keskeytykseen. Ensimmäisessä ohjaustehtävässä Inka meni ampujan taakse piiloon kaksi kertaa ja silloinpa minun henkinen selkäranka napsahti poikki. Toinen ohjaus meni ihan OK (sain pois häirinnältä) siihen saakka, kunnes Inka nousi heinikkoiselle vastarannalle ja katosi näkyvistä. Riistaa ei saatu ylös ja niin keskeytin kokeen. Harmittaa. Juoksu alkoi sitten eilen, joten sekin voi vaikuttaa dorkailuun sekä metsällä että kokeissa. Eilen treeneissä Inka kuitenkin teki hienosti juoksusta huolimatta (ohjaukset menivät kivasti häiriöillä ja ilman). Aika ailahtelevaa on siis tämä elämä. Koitetaan kuitenkin vielä päästä pariin starttiin tälle vuodelle. Välillä sieltä pilkahtelee ihan hyvää tekemistä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu.

Riepun kanssa on harjoiteltu aika vähän mitään. Jonkun verran on tehty hakua ja harjoiteltu malttia. Sorsankin pikkuiselle näytin ja siitäkös se tykkäsi. Jatketaan tässä maltillisesti Riepun kanssa, mutta yhä edelleen se vaikuttaa oikein mukavalta noutajanalulta.

Maitopottujen syönti jatkuu

Metsästyskausi on nyt avattu ja lahoin tuloksin. Ainuttakaan lintua ei saatu. Jotain nähtiin, mutta näkemisestä ei vielä maha täyty. Inka sai napottaa aamun passissa sääskien syötävänä. Voi tokkiinsa. No, katellaan jatkoa... tästä ei enää paljo huonommaksi voi mennä ;)

Metsästystä ja huolentynkää

Niin se on uusi metsästyskausikin avattu. 10.8. tärähti kyyhkysjahti käyntiin, melko hiljaisesti, mutta tulipa niitä noutoja kuitenkin muutama Inkalle. Pinja sai nautiskella vapaakoiranelämästä mummin vieressä, kun muut lähtivät jahtiin. Tärkeämpi aloitus oli kuitenkin se sorsastus. Vaan kuivaksipa jäi sekin. En muista kertaakaan olleeni noin tylsässä aloituksessa. Meidän vakkarikololla ei ollut linnun lintua. Inka pääsi tositoimiin vasta myöhemmin iltapäivällä paikanvaihtamisen jälkeen.

Isän kaveri soitteli hukkaan menneistä linnuista ja siitäpä sitten huristeltiin lintujen perässä parikymmentä kilometriä ;) Eipä siinä mitään, Inka teki hienosti hommia uudenlaisissa olosuhteissa. Talteen tulivat kaikki linnut: tavi, heinuri ja lapasorsa. Uusia nousuja ei sitten enää kovista odotuksista ja Inkan hienosta porkkamisesta huolimatta saatu.

Iltalennolle mennessä käväistiin taas muutamia vakiopaikkoja. Yhdestä Inka löysi tavin ja haavakkoheinurin ;) Menipä kivasti!! Iltalennolla alas tuli sitten vain lehtokurppa.

Pinja oli Antin kanssa jahdilla ja Pinjakin oli saanut puolenkymmentä noutoa. Ihan kohtalainen päivä meidän tytöillä, vaikka aloitus kaikinpuolin kehno olikin. Perjantai vielä pyydettiin tosissaan, mutta saalista ei tullut. Yhtä tavia kohti ojenneltiin, mutta tavi oli huomattavasti nopsempi, kuin me.

Nyt ollaan tauolla. Odotellaan, mihin tämä jahtisyksy tästä kehkeytyy. Jospa ne sulkasatoiset rääpystäjät vielä kerääntyis jonkinlaisii n parviin ja sais uusia lentoja myöhemmin.

Treenailtu ollaa... joskin huonolla menestyksellä. Hävettää jo etukäteen lähteä kokeisiin, mutta kokemuksen vuoksi on pakko mennä. Jos en starttaa tänä kesänä, en varmaan uskalla startata enää ikinä.

Huolta puolestaan aiheuttaa Inkaliina (yllätys yllätys)... Inkan kuono on kuiva ja rohtunut. Minä jo maalailen piruja seinille autoimmuunisairaudesta (DLE). Vaihtoehtoisena teoriana on mm. heinikon ja viljan aiheuttama metsästyksen tiimellyksessä tullut "urheiluvamma". Toivottavasti se on vaan se. Rasvaillaan ja mietitään vähän noita ruokajuttuja. ARGH!! Tässäpä vielä kuva koirankuonolaisesta:

Viikonloppuna saa muuten sitten pitää peukkuja...

Pulut reppuun kauden avauksessa

Metsästyskausi avattiin viime sunnuntaina kyyhkysjahdilla. Saalismäärällä ei pääse kehumaan, mutta jokatapauksessa jahti oli onnistunut ja meillä oli oikein mukavaa.

Aamulla mukaan pääsi Inka. Sunnuntaiaamuna oli aivan järkyttävä hernerokkasumu, hyvä kun nokkaansa näki. Muutama tilanne pääsi sumusta huolimatta kehittymään ja Inkakin pääsi hommiin kahden noudon verran. Kiltisti se malttoi istua passissa koko aamun, vaikka juuri mitään ei tapahtunutkaan.

Iltalennolle lähdettiinkin sitten Pinjan kanssa. Pinjahan innostui välittömästi autosta päästyään niin, että se oli kohta jo ihan sippi (ei olla Pinjan kanssa hirveästi treenattu ;)). Jaksoi se kuitenkin passissa sen verran riehua, että minulta paloi käämit. Laitoin sen sitten metsään hakemaan (pois jaloista) tyhjää. No, eipä se tyhjää ollutkaan vaan Pinja tuli kohta kyyhkynen suussa takaisin ;). Vielä pari tilannetta Pinjalle saatiin ja mukava jahtipäivä oli siis takana. Tästä on mukava jatkaa molempien tyttöjen kanssa sorsajahdille.


Treenaustakin on jatkettu Nivalan Noutajien porukalla. Kerta viikkoon on treenattu porukalla ja sit kukin tahoillaan, miten jaksaa :) Treenit ovat menneet omalta osalta ihan OK. Vaihtelua on ollut aika rankasti. Välillä menee putkee, välillä menee perseelleen. Pinja on myös nostettu naftaliinista treenien osalta. Ollaan muisteltu markkeerauksia ja ohjauksia. Pientä kuittia olen kuullut Pinjan ohjattavuudesta ja ohjauksen sujuvuudesta ;), mutta joka kerta se on mennyt ekalla lähetyksellä damille (suoraan tai mutkien kautta...) :D

Tänään käväistiin Inkan kanssa Kokkolassa silmätarkastuksessa. Sama PHTVL/PHPV:hän sieltä tietystikin löytyi, niinkuin kaksi vuotta sitten, mutta ei onneksi mitään muuta. Tuo PHTVL/PHPV on siis sikiöaikaisen verisuonen jäänne siellä silmässä. Ei kuulemma haittaa. Liekö vaikuttaa aivotoimintaan :D

Viikonloppuna on vuorossa kokeet. Saa pitää peukkuja. Koottuja selityksiä tiedossa ensi viikolla :)

Metsästyskausi alkoi

Naisten Haun tunnelmista selviämiseen meni ihan kunnolla aikaa. Jotenkin se Pinjan suoritus oli jotain niin käsittämätöntä, ettei meinannut housuissani pysyä. Hirvittävä virne pysyi naamalla usean päivän ajan :D

Normaalitilaan on kuitenkin jo päästy ja metsästyskausikin on avattu. Kyyhkysjahti oli tänä vuonna laihanpuoleinen. Saaliiksi saatiin yksi varis ja melkein 2 kyyhkystä ;) No, istuttiinpa ainakin passissa ja tuli siinä samalla tarkkailtua muuttavia kahlaajia. Ja juu, kyllähän se Inka sen vaakun mallikkaasti nouti!

Sorsastukseen oli tarkoitus lähteä perusmeiningillä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ihan viime hetkillä, kun Antin isä ilmoitti tarvitsevansa koiraa. Minäpä siis pakkasin Inkan autoon ja lähdin omalle reissulle. Pinja lähti Antin ja vakioporukan matkaan vakiomaastoon. Inka pääsi heti aloituksen yhteydessä hakemaan 5 heinuria ja myös haavakoita etsimään. Hyvä jahti oli meillä ja Inka sai mukavia kokemuksia. Väsyttämään vaan rupesi kovan homman päätteeksi. Kävin sitten kotona vaihtamassa Inkan Pinjaan ja lähdin taas koirapalveluna liikkeelle. Pinja kävi etsimässä heinäsorsaa, mutta löysikin haavakkotavin. Pinja jatkoi myös iltalennolle ja pääsi sielläkin hommiin.

Seuraavana päivänä kävimme isän kanssa kiertelemässä hukkaan menneiden sorsien toivossa, mutta mitään ei löytynyt. Inka teki kuitenkin loistavaa hakua ja näyttääkin siltä, että pikkuneidistä rupeaa kehittymään vallan mainio metsästyskaveri. Pinjalla painoi väsymys ja se ei jaksanut Inkan tavoin raskaassa maastossa työskennellä.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tyttöjen jahtisuorituksiin tänä vuonna. Pientä huolta aiheuttaa kuitenkin Pinja. Torstaina Pinja rupesi oireilemaan takapäätään: kävely ja ylös nouseminen olivat hankalia. Pienellä lääkityksellä siitä kuitenkin selvittiin ja homma näyttää nyt jo ihan hyvältä. Toivottavasti kyse on vain ohimenevästä väsymyksestä, eikä vakavammasta ongelmasta.

Tarkoitus olisi tässä vielä käydä jahdeilla tyttöjen kera ja kokeisiinkin on ilmoittautumisia lähtenyt. Pinja korkkaa avoimen vielä myöhemmin tänä syksynä. :)

Jäljestystä

Taas on sattunut ja tapahtunut. eilen aamulla tuli taas hälytys paikalliselta hirviporukalta. ei muutakuin Pinjalle liivi ja valjaat päälle ja menoksi. Paikalle päästyämme kävi kuitenkin ilmi, ettei hirveen edes varmaan ollut käynyt. No, jälki kuitenkin näytettiin Pinjalle, eikä se sitä juurikaan kiinnostanut. Se meni kannustettaessa eteenpäin, muttei sieltä verta löytynyt ja Pinjan jäljestyksestä näki, ettei nyt ollut tosi kyseessä. Turha reissu, mutta tulipa kuitenkin varmistettua.

Kuitenkaan tyhjin käsin ei tarvinnut palata kotiin. Hirvimiehet olivat passissa ollessaan nähneet kyseenalaista metsästystoimintaa: miehen pyytämässä pellolta teeriä kuvilta. Pauke oli ollut kuin sorsajahdilla. Hirvimiehet olivat pistäneet merkille myös erittäin ärsyttävää välinpitämättömyyttä. Nimittäin haavakkoteeri oli lentänyt rämeelle, eikä kukaan teeriseurueesta ollut vaivautunut lähtemään sitä etsimään. Lähdimme siis Pinjan kanssa teertä etsimään ja n. 15 minuutin haun jälkeen teeri löytyikin. Suoliosumahan teerelle oli tullut, mutta hengissä se vielä oli. Me saimme siis hirvimiesten ja Pinjan ansiosta paistin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollaisilta metsämiehiltä luvat ja pyssyt pois. Jos ei kerta saaliinsa eteen viitsi tuon vertaa hommia tehdä, on sama mennä ampumaan radalle kiekkoja tai vaikka jäädä kotiin nukkumaan. Ja toiseksi teerien kuvapyynti soitimelta on jokseenkin arveluttavaa puuhaa, jota en hyväksy lainkaan!

NOMEtusta ja metsästystä

Jopas taas on aikaa vierähtänyt päivitysten välissä. Syy löytyy oikeastaan koneesta. Ja nettiyhteydestä. Ensin ei ollu nettiä ja sitten hajosi kone. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi (tiedot tallessa ;)) ja nyt elämä jatkuu vanhalla painollaan.

Kaikenlaista on kyllä sitten tässä kuukauden aikana ehtinyt tapahtuakin. Kuukausi sitten polkaistiin metsästyskausi käyntiin kyyhkysjahdin merkeissä. Aloituspäivänä sattumanvaraisesti valitulta paikalta saimme 5 lintua. inka sai tehdä mukavasi töitä ja kylläpä se onnistuikin ihan mukavasti. Sorsajahdin aloitus oli sitten aivan surkea. Itse aloituksesta emme saaneet ainuttakaan lintua. Molemmat tytöt pääsivät kyllä jahdille, mutta aika turhaan. Iltalennolle otin sitten Pinjan ja siellä menikin jo paremmin. Pinja sai tehdä tosissaan töitä haavakoiden ja hukkaan menneiden lintujen kanssa. Hyvin onnistui ;) iltalennolla Pinja saikin sitten taas melkein tavista päähän. Hieman myöhemmin Pinja kävi sitten "papan" kanssa kahden sorsia etsimässä ja saaliina olikin kaksi komeaa heinäsorsaa.

Valitettavasti jahtihommat ovat kuitenkin nyt jääneet. Yksi syy siihen on saaliin vähyys. Sorsia ei oikein löydy. Minne lie kadonneet. Pinjan kanssa aloitammekin keskittymisen mahdollisiin jäljestyskeikkoihin, jotka seuraavat hirvijahdin myötä. Inka saa keskittyä treenaamiseen ja erinäisetn lukkoje avaamiseen ;)

Kokeissa ollaan nyt käyty Inkan kanssa kaksi kertaa: Torniossa ja Pietarsaaressa. Torniossa lähti homma oikein kivasti liikkeelle, vaikkakin minua jännitti taas. No, Inka hoiti hommat mukavasti ja minäkin siinä rentouduin. haku oli oikein mukavaa, tehokasta ja vauhdikasta (yhtä vaihtamista lukuunottamatta). Ajattelin siinä, että viimeinen 2-markkeeraus ei tuota ongelmia, koska Inka on nopea uimari ja osaa markkeerata. No niinhän sitä luulisi. Kävi niin, että Inka ei suostunut uimaan ollenkaan ja niin se oli käsipäivää ja moikkalismoiks. Nolla tuli jotta nasahti. Mikä lie uimalukko neidille oli tullut.

Lauantaina käväisimme sitten Pietarsaaressa kokeissa. Koe alkoi haulla, joka Inkalla sujui taas mallikkaasti. Haun jälkeen siirryttiin 1-markkeeraukseen joka onnistui kivasti. Tämän jälkeen oli ohjaus joka tuotti hieman hankaluutta, mutta Inka selvitti senki. Uimisessa ei ollut ongelmia. Seuraava pitkä 1-markkeeraus veteen olikin sitten taas liikaa. uiminen ei meinannut maistua ja minun piti tukea Inkaa aika tavalla. Lokki tuli kuitenkin käteen ja viimeisessä markkeerauksessa ei ollut mitään ongelmia. Tuloksena ALO2! Jäljelle meno oli lähellä. Uimalukko pitäisi saada auki ennen ensi viikonlopun koitosta ;)

Nivalan kuulumisia

Taas on 1,5 viikon mittainen Nivalan reissu takana päin. Käväisin opettamassa Nivalan lukiolla bilsaa ja mantsaa, ja tytöt nauttivat elämästä mummolan maisemissa. No, ei se aina ihan nautintoa ollut, kun kelit olivat kuraisia. Ei viitsinyt aivan niin paljoa ulkona tyttöjä pitää, kuin normaalisti noissa oloissa olisi suotavaa. Kuitenkin maalla olo aina luhtitalokaksion voittaa ;)

Viikko sitten käväistiin fasaanijahdillakin. Ensimmäisellä kerralla jouduimme palamaan reissulta väsyneenä, märkänä ja ilman saalista, mutta toisella reissulla Pinjan avustuksella saatiin fasaani pataan. Inkakin pääsi tutustumaan lämpimään fasaaniin. Sitä kun ei vielä aiemmin vastaan ole tullut. Ja hienostihan kaikki meni. Oli oikein mukava metsästysreissu!

Muutenpa viikko Nivalassa tytöillä meni luita pureskellessa ja kurakoissa roiskiessa. Välillä taisi olla jopa tylsää, kun työpäivät koululla olivat pitkähköjä. Ja aina ei kotona ollutkaan seuraa. Seuraavan kerran Nivalan maisemiin sitten joululomalle. Toivottavasti kurakelit ovat sitten jo ohi!

Kotona meitä odottikin iloinen yllätys. Postista oli tullut saapumisilmoitus: Inkaliinan lonkka- ja kyynärtulokset olivat tulleet!! Ei muutakuin aamulla heti postiin. Virallinen lausunto Inkan lonkista ja kyynäristä: A/A ja 0/0! JEE! Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Lomailua ja NOMEilua

Oho! Kylläpä se loma venähti! Ei vaan jos totta puhutaan, niin on tullut reissattua opiskelun merkeissä ja sittenhän sitä on taas avattu metsästyskausi, niin ei ole paljoa koneella, ainakaan kotisivujen parissa ähöttää. Mutta nytpä on aikaa ja nytpä sitä sitten tuleekin tekstiä.

Jaahas. Taippareiden jälkeen huristeltiin Nivalan KV-näyttelyyn Inkan kanssa. Pinja sai lomailla senkin ajan mummulassa. Inkan kanssa käväistiin kehässä pyörähtämässä ja tuloksena hienosti PEK 2, KP! Olin oikein tyytyväinen. Harmi vaan, kun karva ei ollut viimeisen päälle hyvä. Mutta arvostelu oli sen verran mukava, että siitä on hyvä jatkaa sitten junnuluokassa.

Kaikkien näiden kotosten jälkeen sitten suunnistimme lomailemaan. Ensin käytiin Teemun ja Sannan kanssa mökkeilemässä Antin vanhempien mökillä tuolla jossain Kivijärvi-Kinnula-Viitasaari -akselilla. Olihan mukavaa. Ja kelit oli hienot. Inka näytti todellisen uimataitonsa ja vesihulluutensa porauttamalla mahtavalla loikalla jorpakkoon kerta toisensa jälkeen. Tytöt riekkuvat ja uivat 2 päivää. Kyllä kotimatkalla jo unikin maittoi ;)

Reissailu jatkui sitten Vaasan suuntaan. Pinja piti valitettavasti jättää kotiin juoksun takia. Harmi, kun oli sielläkin niin mahtavat maisemat koirien juoksennella. Menimme siis Eivorin, Jyrkin, Camillan ja Makun kanssa mökkeilemään Vaasan saaristoon. Mukana oli tietysti komea lauma koiria: Inka, Demi, Nando, Zamba, Zira, Zico ja Remu. Saunottiin, syötiin, juotiin, treenattiin ja otettiin rennosti. Oli niin mukavaa! Kiitos vielä kestitsijöille :)

Sittenpä pitikin jo palata kotikonnuille. Työ- ja opiskeluhommat hönkivöt niskaan. Tylsää. Vietin tosin mahtavat 2 viikkoa Oulangalla kenttäkurssilla. Harmitti vaan kun kyyhkysaloitus jäi väliin. Mutta eipä se mitään. Sitten tässä ollaankin sorsastettu heti olan takaa ja joka paikassa. Ollaan vähän laajennettu reviiriä Nivalan sorsamailta tuonne Oulunsalon suuntaan. Ihan kivoja jahteja on ollut ja Pinja on toiminut kivasti. Inka ei vielä oikein hoksi mitä siellä touhutaan, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Nyt viime sunnuntaina eli 4.9. käytiin Pinjan kanssa NOME-startissa. Pinjalla ja Antilla meni oikein mukavasti. Tuloksena ALO3 ja täytyypä sanoa, että saumat parempaankin tulokseen olivat :) Huonoa tuuria vaan sattu mukaan tällä kertaa. Kyllä sieltä vielä Pinjankin kanssa tuloksia napsitaan. Katsotaan miten tälle vuodelle tulee vielä startteja. Metille ainakin mennään.

Tänään sitten Inkaliina sai noutaa ensimmäisen sorsansa oikeasta tilanteesta. Vähän piti haavakkotavia aluksi ihmetellä, mutta sitten lintu nätisti suuhun ja suoraan mammalle! Olin pakahtua ylpeydestä!! Minun pikku-Inka! Tilanne oli mukava ja Inka toimi niinkuin pitikin! Tästä on hyvä jatkaa.

Nyt ollaan tyttöjen kanssa Nivalassa jumissa, kun auto hajosi. Odotellaan auton korjautumista ja käydään aina välillä puolukkametsässä. Onhan tämäkin ihan mukavaa!!

Hirvenjäljellä ja fasaanijahdissa

Paljon on taas tapahtunut ja minä en ole paljon ehtinyt päivttää sivuja. Mulla on ollut niin hurja tahti sekä koulussa että töissä, joten tietokoneella istumiseen ei ole enää jäänyt aikaa. Näin aamusella on hyvä vähän naputella koneella kun ei ole vielä kiire mihinkään :)

Nivalassa on käyty tasaiseen tahtiin. Voipi sanoa, että joka toinen viikonloppu on siellä riekuttu. Syyskuun viimeinen viikonloppu on jäänyt erityisesti mieleen niiltä reissuilta, kun silloin alkoi se hirvijahti. Pinja pääsi nimittäin sunnuntaina töihin. Puolen päivän aikaan tuli puhelinsoitto hirviporukan johtajalta, että olis Pinjalle hommia. Mehän kiiruhdettiin paikalle. Sählättiin ihan porukalla, ihmiset ja koira. Mentiin väärälle jälelle. Iltapäivälläkään hirveä ei vielä oltu löydetty, joten meille soitettiin uudelle. Pääsin isän kanssa metsään ja alkoi vyyhti selviämään. Pinja teki hienoa työtä, kun alkukankeudestaan selvisi. Useampien hirvien makuupaikat selvitettiin hienosti jälkiuskollisesti. Verta tuli välillä tosi runsaasti, välillä ei juuri ollenkaan. Täytyi siis vaan luottaa koiraan (Välillä kyllä isän kanssa yritettiin viisastella, mutta eihän se meiltä tuo jäljen seuraaminen ainakaan nenän kanssa onnistu ;)).

Fasaanijahdillakin olemme käyneet, mutta saalista ei sen syyskuun alun jälkeen ole näkynyt. Eilen aamulenkillä saatiin hieno ylösajoa, mutta eihän mulla ole vielä pyssy matkassa. Vaviskaa fasset marraskuussa :D Juu :) Enemmän olen tutustunut fasaanijahtiin toisessa muodossa. Olen nimittäin kulkenut irlanninsetterien matkassa useamman kerran. Se on kyllä hienoa hommaa! Mutta kaikista setterimiesten vakuutteluista huolimatta en aio setteriin vaihtaa :)

Viime viikonloppuna Pinja vähän laajensi repertuaariaan. Se ajoi rusakkoa jonkun matkaa. Ja muka haukkuikin :D Rusakko kuitenkin vipeltää sen verran nopeampaa pellolla, ettei neiti Pinja oikein pysynyt mukana. Lopen se väsähti ja tuli kieli pitkällä takaisin meidän luo. Vaikeaa sitä oli saada pois sieltä lähtöpaikalta ;)

Mitäs tässä sitten muuta? Lenkkeillään se mikä keretään. Noutotreeniä ei olla nyt otettu. Ollaan vähän lomalla ja ruetaan kohta tsiikailemaan uudelleen. Tiedä vaikka Pinjaankin uusi innostus syttyisi. :)

Pitänee tässä yrittää päivittää näitä kuulumisia vähän useammin.

MEJÄä ja metsästystä

Onpas tässä aikaa päässyt kulumaan päivitysten välillä. Jotenkin ei vaan kesällä tehnyt mieli istua koneella. ja tulipa tuota oltua aika paljon myös tietokoneen ulottumattomissa ;)

Kesä meni kuin siivillä! Tuntuu, ettei mitään oikein ehtinyt tekemään ja silti sitä teki vaikka mitä. Muutamia häitä tanssittiin ja ehdittiinpä sitä mökkeilemäänkin. Paljon vietimme Pinjan kanssa aikaa myös Nivalassa. Treenailut jäi kesällä vähän vähemmälle, mutta se mitä treenattiin, meni ihan kivasti.

Elokuun alusta sitten jo valmistauduttiinkin tulevia lintujahteja varten. Käväistiin ex tempore MEJÄssä ja todettiin Pinjan kanssa yhteistuumin, ettei se oikein ole meidän laji. NOMEssa pääsee paljon vähemmällä :D Hehheh. Noo... 10. päivä jatkettiin siitä meille ominaisemmasta hommasta, eli kyyhkyjahdista. Saalis tosin jäi laihaksi: 2 kyyhkystä :( Tylsää. Onneksi kaikki kuitenkin korjautui sorsastuksessa! Saalista tuli niin, että hyvä jos ehti noutamaankaan ;) Pinjassa on tapahtunut edistystä noutohommia ajatellen. Olin erittäin tyytyväinen neitokaisen panokseen sorsastuksessa. Näyttää jo hyvältä.

Syyskuun alussa taas startattiin NOMEssa. Joo, ja siitäpä ei sen kummempia kannata hehkutta. Nolla tuli, että napsahti. Tavit ei oikein ollu mieleen. Lokit kyllä tuli ihan nätisti. Sekopääkoira :D Katellaan tätä meidän NOME-uraa taas uudemman kerran sitten ensikesänä. pitänee vaan treenata nuita perusasioita, kuten palautusta, kun näyttää niin paljon olevan siitä kiinni.

Nyt viikonloppuna oltiin Nivalassa. Saatiin Pinjalle teeri ja fasaani. Oli neiti taas naama näkkärillä kun sai tehdä hommia :) Tällä hetkellä tuolla sohvalla makoilee väsynyt, mutta tyytyväinen kultainennoutaja :)

Näinpä kuulumisia tiivistettynä. Jospa sitä taas vähän piristyisi tässä päivityshommassa :)

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Fasaaninpyyntiä

Olipas vallan mukava ja rentouttava pitkä viikonloppu Nivalassa. Pinjan kanssa pääsimme joka päivä metsälle ja saalistakin tuli. Perjantaina Pinja sai noutaa fasaanin :) Hieman neiti kävi kuumana, mutta lopen lintu tuli käteen saakka. Käytännöntilanteita on treenattava. Ts. täytyy harjoitella haulikon kanssa noutoja. Pinja tykkää ampumisesta niin paljon, että kierroslukumittari menee väen vängällä punaiselle ja siitä ei hyvä seuraa :). Hieman malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan, niin hyvä tulee.

Ilmoista huolimatta Pinja kävi joka päivä tekemässä uintipyrähdyksia joessa. Jos hakuhommat kävivät liian hektisiksi, neiti keskeytti ne ja kävi pienen uintilenkin. Ei haitannut riitteet joen rannalla kun neiti päätti pulahtaa :)

Isänpäiväaamuna Pinja kantoi iskälle sänkyyn hienon sorsakortin PinjanIskänPäivän kunniaksi :) Pinja oli valitsemassa korttia ja muut eivät kelvanneet lainkaan. Myös iskän lahjasuklaa kiinnosti kovasti... :P

Viikonloppu meni touhutessa ja sunnuntai-iltana huomasimme Pinjan anturan haljenneen. Tässä nyt sitten pitää hoitaa haavaa ja pitää pientä taukoa pidemmistä lenkeistä. Neitiä se ei onneksi nyt haittaa. Viikonlopun meno puristi neidistä aika hyvin mehut, joten se on tyytyväinen, kun mamma ei raahaa noutotreeneihin tai Kuivasjärvelle sorsia tsiikailemaan.

Sorsalla

Kyllä on Pinja saanut olla jahdilla! Joka päivä keskiviikosta sunnuntaihin olemme olleet sorsametsällä ja täytyypä sanoa, että hienosti on mennyt.

Aloituksesta emme valitettavasti saaneet mitään. Muiden aloittaessa paukuttelun meidän oli tyytyminen vain katsomaan kaukaa. Nimittäin savikolo, jonne me aloitukseen menimme oli aivan tyhjä. Onneksi kuitenkin Pinja pääsi hommiin. Hetki aloituksen jälkeen puhelin rupesi pirisemään, ja Pinjalle tuli naapurikololle hommia :) Neiti hurmasi paikallaolijat hienolla käytöksellään ja toiminnallaan. Linnut eivät jääneet hukkaan ja mamma loisti kuin Naantalin aurinko ;)

Iltalennollakin neiti jaksoi keskittyä olennaiseen vaikka lento oli huono ja pudotuksia tuli vain yksi. Loppuillasta Pinja hakeutui syliini ja hieman nukkuikin välillä ;)

Pinja kehittyi huimasti jahdin aikana. 2. päivänä Pinja hoksasi, että etsiä voi ilman ampumistakin. Pinja nimittäin etsi isältäni hukkaan joutuneen linnun melkoisesta risukosta. Tämän jälkeen neitiä ei tarvinnut kahdesti kehottaa, jos joku alue piti varmistaa. Mikään heinikko ja kaislikko ei jahtiretkemme varrella jäänyt tarkistamatta.

Yleisesti ottaen Pinja rupesi työskentelemään itsenäisesti. Turhat kehotukset ja ohjaukset vähenivät koko ajan.