Jäljellä

Puhelin soi, ja isähän se sieltä soitteli. Käski pakata koiran, hirviliivit sekä juomista. Niin minä tein työtä käskettyä ja sitten Pinjan kanssa huristelimme tapahtumapaikalle. Aikamme siinä tien varressa pällisteltyämme päästiin vihdoin maastoon.

Isä sanoi, että kohta pitäisi rueta tapahtumaan ja samassa Pinja vaihtoikin isompaa vaihdetta silmään. Etenimme aika reippaalla tahdilla ja minä en seurannut verijälkeä ollenkaan, kun mukana oli myös kaksi muuta. Verta tuli todella vähän, mutta Pinja painoi kuin idiootti ;) Jonkin matkaa mentyämme, Pinja rupesi rengastelemaan ja verta ei löytynyt enää mistään. Rengasteltiin siinä sitten porukalla, eikä mitään. Pinja kyllä yritti parhaansa, mutta siihen se homma jäi. Veren tulo lakkasi hirveltä ja sillä selvä. Isä sitten vielä seurasi verettömiä jälkiä ja hyvin voimin olivat emä ja vasa jatkaneet menoaan. Ilmeisesti kyseessä oli pintanaarmu, josta verentulo lakkasi pienen hetken kuluttua. Alueella oli käväissyt vielä hirvikoirakin, eikä sieltä mitään sen enempiä oltu löydetty. Osuman lievyydestä kertoo myös se, että hirvi ei ollut kertaakaan pistänyt maaten.

Pinja toimi, kuten Pinja yleensä toimii, eli hienosti ;) Itse olen ihan poikki. Taidanpa tästä lähteä saunomaan.

Muutoin koirarintamalla on aika hiljaista. Lenkkeilyä ja silleen. Viime viikonloppuna tytöt pääsivät fasseja noutamaan. Laitan siitä tässä joskus kuvia :)

Jäljestystä

Taas on sattunut ja tapahtunut. eilen aamulla tuli taas hälytys paikalliselta hirviporukalta. ei muutakuin Pinjalle liivi ja valjaat päälle ja menoksi. Paikalle päästyämme kävi kuitenkin ilmi, ettei hirveen edes varmaan ollut käynyt. No, jälki kuitenkin näytettiin Pinjalle, eikä se sitä juurikaan kiinnostanut. Se meni kannustettaessa eteenpäin, muttei sieltä verta löytynyt ja Pinjan jäljestyksestä näki, ettei nyt ollut tosi kyseessä. Turha reissu, mutta tulipa kuitenkin varmistettua.

Kuitenkaan tyhjin käsin ei tarvinnut palata kotiin. Hirvimiehet olivat passissa ollessaan nähneet kyseenalaista metsästystoimintaa: miehen pyytämässä pellolta teeriä kuvilta. Pauke oli ollut kuin sorsajahdilla. Hirvimiehet olivat pistäneet merkille myös erittäin ärsyttävää välinpitämättömyyttä. Nimittäin haavakkoteeri oli lentänyt rämeelle, eikä kukaan teeriseurueesta ollut vaivautunut lähtemään sitä etsimään. Lähdimme siis Pinjan kanssa teertä etsimään ja n. 15 minuutin haun jälkeen teeri löytyikin. Suoliosumahan teerelle oli tullut, mutta hengissä se vielä oli. Me saimme siis hirvimiesten ja Pinjan ansiosta paistin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollaisilta metsämiehiltä luvat ja pyssyt pois. Jos ei kerta saaliinsa eteen viitsi tuon vertaa hommia tehdä, on sama mennä ampumaan radalle kiekkoja tai vaikka jäädä kotiin nukkumaan. Ja toiseksi teerien kuvapyynti soitimelta on jokseenkin arveluttavaa puuhaa, jota en hyväksy lainkaan!

Elämää pellossa

NOME-kausi on nyt virallisesti takana päin. Treenattu ei olla sitten pätkääkään. Kai se on välillä ihan hyvä niinkin :) Mutta tytyypä sanoa, että kaudesta jäi jotain hampaankoloon. Itse asiassa aika paljonkin. Inkan kanssa oli tavoitteena päästä ALO-luokka läpi. Vaan eipä niin käynyt. Inkan kummaliset uimattomuusepisodit vaikuttivat negatiivisesti loppukauteen: joka startissa oli pelko perseessä, että se ei kuitenkaan taas ui... Niinpä sitten hermoilin ja luultavasti se myös tarttui Inkaan. Harmi. No, talvella kuviot kuntoo ja keväällä sitten se kaivattu ykkönen.

Pinja puolestaan meni ALOssa ihan mukavasti. Kauden viimeinen töppi vaan jäi harmittamaan. Onneton koira, kun ei jälkeä osaa. Pah. Mutta sen olen ilokseni huomannut, että Pinja tekee Antin kanssa töitä jopa innokkaasti. Jos hyvin käy, Pinjakin saattaa ensi kesänä kolkutella ALO-ykköstä.. Ainakin toivoa sopii.

Muutenpä elämä rullailee tasaista tahtia. Asustellaan yhä Nivalassa ja tytöt elää pellossa. Mukavaa. Tavat ovat unohtuneet ja molemmista on tullut huomattavasti kovakorvaisempia. Iltapissalta saa huudella molempia aika kauan sisälle. Hmm... Onkohan tämä kurinpalautuksen paikka?!

Pinja on päässyt myös töihin. Pinja kävi jäljestämässä hirviporukalle yhden hirven ja voipa vaan sanoa, että on se melko mestari (niin tosiaan, tällä kerralla JÄLKI ei tuottanut ongelmia... mrrrrrr). Hienosti meni jälki ja Pinja lupnasti paikkansa hirviporukan luottokoirana. Uskottavuusongelmistamme ei ole jäljellä enää rippeitäkään ;)

Hirvenjäljellä ja fasaanijahdissa

Paljon on taas tapahtunut ja minä en ole paljon ehtinyt päivttää sivuja. Mulla on ollut niin hurja tahti sekä koulussa että töissä, joten tietokoneella istumiseen ei ole enää jäänyt aikaa. Näin aamusella on hyvä vähän naputella koneella kun ei ole vielä kiire mihinkään :)

Nivalassa on käyty tasaiseen tahtiin. Voipi sanoa, että joka toinen viikonloppu on siellä riekuttu. Syyskuun viimeinen viikonloppu on jäänyt erityisesti mieleen niiltä reissuilta, kun silloin alkoi se hirvijahti. Pinja pääsi nimittäin sunnuntaina töihin. Puolen päivän aikaan tuli puhelinsoitto hirviporukan johtajalta, että olis Pinjalle hommia. Mehän kiiruhdettiin paikalle. Sählättiin ihan porukalla, ihmiset ja koira. Mentiin väärälle jälelle. Iltapäivälläkään hirveä ei vielä oltu löydetty, joten meille soitettiin uudelle. Pääsin isän kanssa metsään ja alkoi vyyhti selviämään. Pinja teki hienoa työtä, kun alkukankeudestaan selvisi. Useampien hirvien makuupaikat selvitettiin hienosti jälkiuskollisesti. Verta tuli välillä tosi runsaasti, välillä ei juuri ollenkaan. Täytyi siis vaan luottaa koiraan (Välillä kyllä isän kanssa yritettiin viisastella, mutta eihän se meiltä tuo jäljen seuraaminen ainakaan nenän kanssa onnistu ;)).

Fasaanijahdillakin olemme käyneet, mutta saalista ei sen syyskuun alun jälkeen ole näkynyt. Eilen aamulenkillä saatiin hieno ylösajoa, mutta eihän mulla ole vielä pyssy matkassa. Vaviskaa fasset marraskuussa :D Juu :) Enemmän olen tutustunut fasaanijahtiin toisessa muodossa. Olen nimittäin kulkenut irlanninsetterien matkassa useamman kerran. Se on kyllä hienoa hommaa! Mutta kaikista setterimiesten vakuutteluista huolimatta en aio setteriin vaihtaa :)

Viime viikonloppuna Pinja vähän laajensi repertuaariaan. Se ajoi rusakkoa jonkun matkaa. Ja muka haukkuikin :D Rusakko kuitenkin vipeltää sen verran nopeampaa pellolla, ettei neiti Pinja oikein pysynyt mukana. Lopen se väsähti ja tuli kieli pitkällä takaisin meidän luo. Vaikeaa sitä oli saada pois sieltä lähtöpaikalta ;)

Mitäs tässä sitten muuta? Lenkkeillään se mikä keretään. Noutotreeniä ei olla nyt otettu. Ollaan vähän lomalla ja ruetaan kohta tsiikailemaan uudelleen. Tiedä vaikka Pinjaankin uusi innostus syttyisi. :)

Pitänee tässä yrittää päivittää näitä kuulumisia vähän useammin.

Touhuilua

Pinja on taas päässyt touhuamisen makuun kun juoksu on saatu kunnialla ohi. Viime viikonloppuna oltiin mummolassa, siis Pinjan, pidennetyn viikonlopun verran ja tekemistä ja mukavaa kyllä piisasi. Perjantaina pääsimme kunnon harjoitusjäljelle kun isän hirviporukka oli edellisenä päivänä "touhuillut" yhden hirven kimpussa ja jättäneet meille sopivan jäljen metsään ;). Pinja jäljesti hienosti. Oksista pystyi tarkistamaan missä mentiin, koska verta oli tullut aika hurjasti. Siinä sitten ajattelin, että voisihan tuota Pinjaa joskus vaikka MEJÄssäkin käyttää... minä olen vain niin laiska :) Mutta jälkihommat tuntuvat mukavalta ja niistä Pinja tykkää. Se jaksaa tehdä jäljellä töitä kyllästymättä.

Noutojakin viikonloppuna treenailtiin ja ne näyttävät hyvältä. Nyt on taas ollut pidempi tauko, mutta kunhan taas päästään vauhtiin, niin eiköhän homma toimi. Ensi kesänä on pakko saada se ALO-tulos. Nollaa me ei enää huolita ;)

* * * * * *

Pinja pääsi tiistaina pitkästä aikaa Roopen kanssa lenkille. Vähän Roopen piti vielä nuuskutella Pinjan peräpäätä, mutta kaikinpuolin reissu meni hyvin ja sai olla penskoihin tyytyväinen. Nyt Pinjan (ja minunkin ;)) sosiaalinen elämä saa parannusta kun pääsee vakkarikamujen kanssa lenkkeilemään.

Pinja sai eilen myös uuden kaverin: tiibetinterrieri Amin. Ami on vähän arkaa sorttia, mutta Pinjan kanssa se tuli oikein hyvin toimeen. Lapsoset olivat heti alusta hyviä frendejä. Toppilan koirapuistossa ne sitten juoksivat. Painiksi ei pistetty, siihen Ami ei oikein uskaltanut, enkä kyllä ihmettelekään sen kokoeron vuoksi ;). Paulaa ja Amia käydään kyllä vastakin moikkaamassa.

* * * * * *

Ja sunnuntaina lähdetään sitten Seinäjoelle. Pitkästä aikaa pääsee Pinjan kanssa kehään. Vähän jännittää ja hirvittääkin, sillä narttuja on 38 kpl! Sieltäpä onkin hankala tuon ruikulan kanssa erottua edukseen. Mutta me teemme parhaamme ja lähdemme avoimin mielin reissun päälle. Tulokset laitan heti reissun jälkeen näkösälle :).

Hirviää, taas

Pinja ja Pinjan housupäivät. Voi ARGH! Kohta lähtee järki. Koira on ihan sekopää välillä ja tuo tiputtelu ei lakkaa. Huooh... Millonkahan sitä taas päästään normaalirytmiin takaisin?!

* * * * * *

Jotain positiivista kuitenkin on tapahtunut. Treenailtiin Pinjan kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ja kappas vaan, neidille kelpasi varis :) Pari markkeerausta tuli tehtyä sekä pari ohjausta. Nämä siis variksella. Palautukset tulivat suoraan käteen ja vieläpä hyvällä vauhdilla. Damitreenikin onnistui kivasti. Treenien jälkeen Pinja sai purkaa paineita Mantan, Sinnan sekä Nero-labukan kanssa. Vauhti oli hurjaa ja näyttipä tytöillä olevan huippukivaa.

* * * * * *

Sunnuntaina olikin sitten jännittäviä hetkiä. Isä soitti aamulla, että hirviporukka tarvitsee apua hirven löytämiseen. Pinjalle siis valjaat niskaan, kaksi hihnaa mukaan ja sitten metsään. Pinjalle osoitettiin jälki ja sitten mentiin. Pinja jäljesti hyvin varmasti ja melko vauhdikkaasti n. 1/2 kilometriä. Tämän jälkeen tuli hukka jota Pinja yritti kovasti selvittää. Alue rengastettiinkin muutamaan kertaan, mutta Pinja ei saanut jäljestä enää kiinni. Meidän oli pakko luovuttaa. Pinjan jälkeen alueelle meni kokenut jälkikoira joka teki hukan samaan paikkaan, eikä sekään rengastuksista huolimatta löytänyt jälkeä. Jälkikoirien jälkeen alueelle laitettiin hirvikoirat ja tuloksetta. Mihin lie hirvi kadonnut... Etsinnät jatkuivat lähtiessämme Oulua kohti. Lopputulos on minulla hämärän peitossa. :)

Pinjan työskentelyyn olen enemmän kuin tyytyväinen. Se malttoi tehdä töitä hyvällä innolla ja huolellisesti. Hirviporukka aikoi turvautua vastaisuudessakin apuumme, vaikkakin toivottavaa olisi, ettei vastaavia tilanteita pääse sattumaan. :) Aijjoo... ja hauskaakin reissulla sattui: Pinjaa luultiin labradorinnoutajaksi :D