Hirviää, taas

Pinja ja Pinjan housupäivät. Voi ARGH! Kohta lähtee järki. Koira on ihan sekopää välillä ja tuo tiputtelu ei lakkaa. Huooh... Millonkahan sitä taas päästään normaalirytmiin takaisin?!

* * * * * *

Jotain positiivista kuitenkin on tapahtunut. Treenailtiin Pinjan kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ja kappas vaan, neidille kelpasi varis :) Pari markkeerausta tuli tehtyä sekä pari ohjausta. Nämä siis variksella. Palautukset tulivat suoraan käteen ja vieläpä hyvällä vauhdilla. Damitreenikin onnistui kivasti. Treenien jälkeen Pinja sai purkaa paineita Mantan, Sinnan sekä Nero-labukan kanssa. Vauhti oli hurjaa ja näyttipä tytöillä olevan huippukivaa.

* * * * * *

Sunnuntaina olikin sitten jännittäviä hetkiä. Isä soitti aamulla, että hirviporukka tarvitsee apua hirven löytämiseen. Pinjalle siis valjaat niskaan, kaksi hihnaa mukaan ja sitten metsään. Pinjalle osoitettiin jälki ja sitten mentiin. Pinja jäljesti hyvin varmasti ja melko vauhdikkaasti n. 1/2 kilometriä. Tämän jälkeen tuli hukka jota Pinja yritti kovasti selvittää. Alue rengastettiinkin muutamaan kertaan, mutta Pinja ei saanut jäljestä enää kiinni. Meidän oli pakko luovuttaa. Pinjan jälkeen alueelle meni kokenut jälkikoira joka teki hukan samaan paikkaan, eikä sekään rengastuksista huolimatta löytänyt jälkeä. Jälkikoirien jälkeen alueelle laitettiin hirvikoirat ja tuloksetta. Mihin lie hirvi kadonnut... Etsinnät jatkuivat lähtiessämme Oulua kohti. Lopputulos on minulla hämärän peitossa. :)

Pinjan työskentelyyn olen enemmän kuin tyytyväinen. Se malttoi tehdä töitä hyvällä innolla ja huolellisesti. Hirviporukka aikoi turvautua vastaisuudessakin apuumme, vaikkakin toivottavaa olisi, ettei vastaavia tilanteita pääse sattumaan. :) Aijjoo... ja hauskaakin reissulla sattui: Pinjaa luultiin labradorinnoutajaksi :D

Naisten vaivoja

Viikko sitten maanantaina se sitten selvisi Pinjan kiukutteluun. Neiti aloitti juoksun. Ollaan taas oltu niin hellyyden kipeitä ja niin onnettomia ja niin outoja. Ei maailmassa toista yhtä outoa koiraa kyllä varmasti ole. Housut on yöks ja muutenki kaikki mättää. Mörköjä on joka puskan takana ja kaikille kannattaa vähän murista ja nostaa karvat pystyyn ;)

* * * * * *

Viikonloppuna kävimme sitten Nivalassa. Oli inhottavaa olla koko ajan vahtimassa Pinjaa. Meilläpäin kun niitä sulhasia on joka nurkan takana ja varsinkin näin metsästysaikaan innokkaita uroksia voi putkahtaa mistä tahansa. Pinja ei oikein ymmärtänyt vahtimista ja hihnassa olemista. Onneksi aina välillä kuitenkin sai purkaa paineta ja juosta ympäri pihaa takapuoli maata viistäen. Sinna ja Mantakin kävivät Pinjaa moikkaamassa. Todellinen syy oli Sinnan paukkuun totuttamisen alkeiskurssi ;) Pinja tarjoutui ystävällisesti näyttämään kuinka paukulla käyttäydytään :) Eli ei ainakaan pelokkaasti.

Sunnuntaina käytiin lempipaikassani retkellä. Pinja sai olla irti. Seurana Pinjuskalla oli suomenpystykorva Tessu ja eväidensyönnin ajan myös suomenajokoira Myy. Pinja ja Tessu eivät kotipihassa oikein tule toimeen, mutta metsässä oli oikein mukavaa yhdessä. Suostuivatpa tytöt jopa yhteiskuvaankin. Myy vain kävisi nuotiolla ja lähti sitten taas pupuja etsimään. Pinja ja Tessu vain "retkeilivät" ja noolasivat makkaraa nuotiolla :)

Laiha NOME-tulos

NOME-koe on taas takana. Ja tuloksena maanmainio ALO0. Ei mennyt aivan putkeen, mutta toisaalta kehitystä edellisestä oli tapahtunut. Riistat eivät olleet tänään Pinjan mieleen ja ohjaus meni persiilleen, mutta minulle jäi kokeesta kaikesta huolimatta mukava mieli. Tuomari rohkaisi jatkamaan harrastusta ja sano Pinjassa olevan potentiaalia. Nyt vain ohjauksia ja riistankäsittelyä harjoittelemaan. Ensi kesänä uudet startit ja uudet kujeet. Vielä me Pinjan kanssakin tulokset saadaan :)

* * * * * *

Muuten tässä ollaan elelty kuten aina ennenkin. Koulussa/töissä on käyty ja aina välillä treenailtu. Pinja pääsi eilen illalla Roopen kanssa lenkille ja olihan lapsilla taas mukavaa. Riehunta oli aivan älytöntä ja välillä näytti hieman vaaralliseltakin. Onneksi nuo kakarat kuitenkin osaavat varoa vaikka se välillä hurjalta näyttääkin. Mukavahan sitä oli katsella. Nyt täytyy nauttia näistä hetkistä, koska tulossa on pitkähkö aika jolloin lapsoset eivät voi keskenään leikkiä.

* * * * * *

Ensi viikonloppuna päästään Pinjan kanssa taas sorsametsälle. Juoksuakin odotellaan. Seuraava koestartti on vasta ensi vuonna, että nyt pidetäänkin taukoa harjoittelun osalta vähän aikaa.

NOME-panikointia

NOME-koe lähestyy uhkaavasti. Epätoivo valtaa mieleni. Pinjaa ei kiinnosta varikset eikä lokit. Eilinen treeni oli ihan kamala. Samoin viikon takainen. Pinja lähinnä hauskuutti itseään ja oli tottelematta minua. Viikko sitten treenattiin dameilla ja sorsajahdin jälkeen damit maistuivat puulta. Mistään ei oikeastaan tullut mitään :( Eilen oli sitten "paskalintu"-treeni. Se meni vielä huonommin. Varikset ei oikein Pinjalle maistu. Tänään neiti kuitenkin kantoi lokkia ja varistakin sitten kun "vähän potki". Ou kaad. Tunne itseni niin hölmöksi lähtiessä idiootin koiran kanssa kokeeseen. Toivottavasti sorsajahtiaika tosi kokeeseen yllätyksiä, eli sorsia.

Muutenpa tässä elämä rullaa samaa rataa. Opiskelut alkavat ja Pinja saa taas totutella säännölliseen yksinoloon.

Pitäkää kaikki meille peukkuja lauantaiaamuna. Jookosta :)