Manamansalossa

Viikonloppuna sitä reissattiin sitten Huipputiimin kanssa Manamansaloon mökkeilemään. Elukkalääkäreiden numeroita oli kännykät pullollaan ja laukut pursusivat lääkkeitä ja sidetarpeita. Oli hyvä varautua, sillä mitään ei oikeastaan tapahtunut. Ainakaan siis mitään vaarallista ;)

Siellä me olla möllisteltiin viikonloppu ja nautittiin mökkeilyn mukavuudesta. Siinä mielessä minun ja Pinjan osalta reissu meni mönkään, kun Pinja sai lauantaina hot spotin :( Niin se neiti joutu sisäarestiin ja meinashan siinä järki lähtä, kun Roopella ja Pinjalla vähän riehujalkaa pakotti. Kielläppä siinä sitten hyvällä omallatunnolla kaveruksia leikkimästä. Jäi myös noutoharjoitukset sun muut tekemättä...

Uusintareissu vois olla ens kesänä paikallaan. *vinskvinks* ;)

* * * * * *

Nyt ollaan taas Pinjan kanssa palattu arkeen noutoharjoittelun osalta. Karupa se arki sitten onkin. Neidin palautukset ovat vielä huonompia kuin taippareissa. Kiitos Johannalle, ollaan saatu hyviä vinkkejä koulutukseen. Ollaan alotettu niin sanotusti alusta. Jospa sitä uskaltas kohta NOME-starttiin ilmottaa. Eihän sen oo pakko ihan nappiin heti mennä. Eihän me näyttelyssäkään koskaan pärjätä ja silti siellä hypätään ;) Pitkäjänteisyyttä vaan harjotteluun, niin eiköhän tää tästä :)

Hirviää

Elämä se on ihmeellistä. Eilen illalla, iltalenkillä, sattui kummia. Tuosta pihasta lähdettyämme Pinja alkoi käyttäytymään vallan oudosti. Karvat pystyssä ja häntä torvella. Vähän matkaa käveltyämme, puskasta kuului risahdus ja Pinja pisti päälle hirvittävän älämölön. Minä siinä sitten älisin Pinjalle ja kurkkasinpas sitten sinne puskaankin että mikä se siellä oikein on, niin sielläpä oli HIRVI! No, hirvi tietysti säikähti minun isoa mölötystä ja Pinjan ärjyntää ;) ja lähti juoksemaan niin että puskat vaan ryskyi. Pinja se sitten olisi halunnut lähteä perään...

Mutta olipa hullu hirvi kun keskelle kaupunkia eksyy... tai no ainakin kaupungin laitamille ;) Eipä silti ainut hirvikokemus ollut tuokaan. Viime vuonnahan tuosta meidän takapihan läpi jolkotteli hirvi. Jäljet oli n. 50 m takaovesta :) Sekin tuli sitten lenkillä vastaan.

Pois tullessa etsittiin vähän jälkiä ja varmasti kahdet, mahdollisesti jopa kolmet jäljet johtivat puskista pois. Mukavia "kotieläimiä" meillä täällä.

* * * * * *

Toinen asia mikä tässä nyt mieltä kalvaa on tuon elukan karva. Se puottaa sitä... Yhyy... Just ku se oli komee. Nyt niistä tippuneista karvoista sais vaikka villapuseron. Pitäsköhän alkaa neulomaan?

Pinjan tarinoiden alku

Niinpä se sitten minunkin piti aloittaa päiväkirjan pito. Se on tuo ympäristön painostus välillä niin kovaa, että on pakko antaa periksi ;) Yritän päivittää Pinjan (ja minunkin) seikkailuja tänne aina kun vain suinkin ehdin.

Pinjahan on mussukkainen kultsuneito (tämä ei liene enää kenellekään epäselvää) ja minä olen taas Pinjan äiskä. Tuo Pinja ei näistä tietokonejutuista perusta, niin minä hoidan tämän kirjoituspuolen ;) Että toivottavasti viihdytte Pinjan kuulumisten parissa.

No, mitäpä meille sitten kuuluu...? Me ollaan Pinjan kanssa tällä hetkellä aivan kahdestaan. Antti, se Pinjan iskä, lähti kesäkuun alkupuolella Ameriikkaan. Me yritetään parhaamme mukaan keksiä ajanvietettä, mutta kun lyö kaksi tyhmää päätä yhteen, tulee vain yksi iso, tyhmä ja ennenkaikkea tylsä pää. Joten me ollemme Pinjan kanssa enimmäkseen ötväilleet. Jollekin saattaa herätä kysymys, että miksevät ne harjoittele noutohommia. No, taipparit on läpi ja Pinja-Pauliina on NIIN tylsistynyt koko noutohommaan, joten pieni tauko on paikallaan. Kyllähän se dami pitäisi tuolta joskus kaivaa esille ja rueta vaikka niitä palautuksia ja ohjauksia NOMEen harjoittelemaan....

Onhan tuota tietysti reissattu taas ympäri ämpäri. Juhannusviikko oltiin Pinjan mummolassa ja sitten pyörähdettiin Rovaniemellä hakemassa sininen nauha. Uiskenneltukin on ja tehty muuta kesäpuuhaa. Tänään luettiin takapihalla kasvatusfilosofiaa, otettiin aurinkoa ja haukuttiin kiinteistönhoitajille ;)

Semmostapa näin alkajaisiksi. Katellaan mitä tuleman pitää :)