Tässä sitä meikäläinen nauttii viimeisestä kesälomaviikosta. Oikeastaan nauttia -sanan käyttö on kyseenalaista... Meillä on nimittäin Nivalan Noutajien taipparit viikonloppuna ja johan sitä byrokratiaa on hoidettavana kohtalaisen paljon. Huhhuh. Tässä ollaan käsi jännetuppitulehduksen partaalla esitäytetty koepöytäkirjoja ja laiteltu s-postia ympäri maailman. No, kohta helpottaa ja jo näyttää hyvältä meijän taipparit.
No mitäpä sitä sitten muuta... Kesä on menny kuljaillessa, kun ei mihinkään starttiinkaan olla oikein jaksettu (kyetty) mennä. Inka teloi heinäkuun alussa mökkireissulla anturansa ja hetki meni sitä parannellessa. Sitten lähdettiin Antin kanssa reissuun ja sieltä sitten GR:n leirille kouluttajaksi. Inka ja Pinjakin pääsivät matkaan... Siis sinne leirille. Leirillä oli vallan mukavaa. Inka sai treenata ja molemmat tytöt osallistuivat leirinäyttelyyn. Inka oli käyttöluokan ykkönen (muitapa ei siihen luokkaan ilmaantunut). Pinja ei oikein vetskuissa hurmannut... meidät käteltiin sitten sijoitusvaiheessa pois.
Tässäpä voitokas Inkaliina näyttelyn jälkeen ;) Ja kuva on omistettu D-mökin asukkaille, jotka kovin sinnikkäästi kannustivat meitä näyttelyn tiimoilta. (Kuva: Tuuli Nurminen)
Vaan se tapaturma-Inkaliina... Leirillä tultiin treenaamasta ja huomasin, että jostain tassusta tulee verta. Ja voi että sitä tulikin aika helkutisti! Anturasta pala irti (taas vaihteeksi) ja saikkulia hullulle koiralle. Eikä siinä vielä kaikki. Leiriltä kotiutuessamme Inka alloi oksentamaan... Ja herrajee sitä oksennusta tuli. Leirin jälkeinen yö menikin oksennusta siivotessa ja koiraa syöttäessä (ei edes riisinkeitinvesi meinannut pysyä sisällä). Meinasi tulla noutaja meikälle. Väsytti niin maan prkleesti ja ei voinut nukkua kun piti koiraa valvoa. Ja nyt kun näistä vaikeuksista oli selvitty, niin koira, pirulainen, päätti napsaista ampparin! Ei muutakuin kyytabletit nassuun. Ei se siitä onneksi turvonnu... Ehkei amppari ehtinyt pistää. Sainpa tuon koiran kantamaan myös jääpaloja tämän insidentin yhteydessä :D Kaikkea se tekee, kun vaan osaa pyytää ;)
Mutta eipä tässä mihkään startteihin taaskaan tartte lähteä, kun on koipi paskana ja koira doupattuna. Me nyt sitten vain nautitaan elämästä ja ollaan treenaamatta (kun kerta treeneissä noita vahinkojakin sattuu).
Vielä täytyy kertoa juttu Inkan markkeerausominaisuuksista. Ainahan puhutaan siitä, että markkeerauksien pitäisi/kannattaisi olla suoraviivaisia. No, meidänpä Inkalla on. Muuan Ari heitti meille leirillä 2-markkeerauksen. Samainen Ari päätti sitten kyykistellä heinikossa piilossa, ettei vaan häiritse koiran työtä. Inka haki tokaks heitetyn eka ja palautuksen jälkeen lähti painelemaan toista kohti. Inka painui suoraan (paino sanalla suoraan) toiselle linnulle sillä seurauksella, että Ari jäi alle :D Inka siis juoksi Arin päältä... Hyppäsi selkään ja siitä vauhdilla eteenpäin :D Pitihän nauraa... Melkein pissat housussa... :D Että toisaalta ei tartte ihmetellä, jos näitä vahinkoja sattuu ;)
Starttihinku olis kova. Katotaan päästäänkö tälle vuodelle mihinkään. Pinja ei enää starttaa suurista puheistani huolimatta. Pinjan NOME-ura loppui Lohtajalle. Nyt Pinja keskittyy veteraaniluokan valloitukseen.
Niin, ja jahtikausikinhan alkaa ihan kohta. Oujee!!
