Juhannus oli ja meni ja juhannussäänä olivat rankat sadekuurot. Niinpä juhannusta vietettiin pääasiassa sisällä ja terassilla istuen. Eilen sitten kuitenkin lähdimme juhannusviikonlopun kunniaksi urheasti sadekuuroja uhmaten Nivalan koirakentälle, jossa on jonkilaisia agilityesteitä (vaimiksiniitänytsittenikinäsanotaankaan). Siellä me sitten tyttöjen kanssa riekuttiin ja hauskaa oli. Inka varsinkin innostui oikeinki kovasti. Siinä voisi olla meille laji MUTTAKUN mulla ei ole aikaa ja täällä ei taida olla koulutuksiakaan. Tässä muutama kuvatus todisteena tästä hurjasta äksönistä ;)
Pinja ei liiemmin innostunut, mutta puomi (vaimikäsenytsittenonkaan) oli aikuisen naisen mieleen, koska nuorempi riiviö ei sinne halunnut tulla.
Tai siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin Pinjaa ei kiinnostanut tehdä hommia minun kanssa. Mutta kun iskän kanssa sai touhuta, niin jopas kiinnosti!! Pinjasta onkin tullut ihan iskän tyttö ;)
Sanottakoon vielä, että vettä tuli kuin saavista...
Onhan sitä juhannuksen aikana tullut myös otettua damit naulasta. Juhannuspäivänä Antin kanssa aloiteltiin Inkan kanssa vähän häirintöjä. Ei se aina oikein tajua mistä on kyse, mutta into tehdä juttuja äiskän kanssa korvaa ne älykkyyden puutteet ;) Kai se tästä suttaantuu, ottaen huomioon, että nuo oli nyt ensimmäisiä tuon tyylisiä treenejä.
Eilen spuolestaan käväistiin Hannan ja Sirun kanssa baanalla (ja tietysti kaatosateessa... meistä on kiva treenata huonolla säällä ;)) ja meni ihan kohtuullisesti. Siru menee aina vaan mukavammasti!! Hyvä Hanna ja hyvä Siru! Inka menee vaihtelevasti. Tehtiin sille pari linjamarkkeerausta joista eka meni OK, tokassa se hönttäs kauimmaisen. Mutta sen verran positiivista siitä treenistä, että sain sen pysähtymään ja lähtemään takas kun se oli tulossa mun tykö ilman damia. Jeejee. Luulin, ettei se osaa :D
Haku meni aluksi ihan kivasti (tehtiin vuorohakua), mutta yhtäkkiä, kun Inka oli hakenu 3 damia, se ei enää lähtenyt ruutuun ollenkaan. Se vaan istui vieressä, eikä inahtanukaan. Ihan kumma. Sitten hyppäsin ojan yli ja lähetin sieltä, niin lopen se meni takaisin hommiin. Dami ei lkuitenkaan löytynyt muutakuin yhteistuumin, koska olin jemmannut sen vähän liian syvälle mättääseen *nolo*. Mutta vähän outo tuo hakujuttu. Saman tempunhan se teki ennen sitä Muhoksen koetta. Kokeessa tuota hakuongelmaa ei sitten näkynyt ollenkaan. Mystistä. Aina ei tajua.
Treenit jatkuu ja seuraava startti lähestyy. Fiilikset NOMEilun suhteen on ihan OK. Sen suurempia epätoivon tuntemuksia ei tällä hetkellä ole ;)
