Treeni-innostus ja juoksun odotus

Nyt ollaan treenattu Inkan kanssa kuin heikkopäiset konsanaan. Heti monta kertaa viikossa. En tiiä onko siinä mitään järkeä, mutta ehkä siitä kuitenkin jotain hyötyä on. Eilen oli jo nähtävissä sen kaiken paskan alta jonkinlaista edistystä. Oujee. Nyt vaan jatketaan samalla raivolla siihen asti kunnes ne juoksut alkaa (alkaspa jo...).

Viikonloppuna juhlittiin myös Inkaliinan 5-vuotissynttäreitä :) Oikein kakun kera. Ja minä ja Ainoliisa nostettiin Inkan kunniaksi malja jos toinenkin :)

Uusi blogi, vanhat kujeet

Uudessa blogissa ollaan. Vanhat jutut on myös siirretty tänne (hullua hommaa, mutta jotain dokumenttia elämästä täytyy säilyä...).

Mitään ihmettä meille ei kyllä kuulu. Juoksuja ootellaan het niinkö viimestä päivää. Merkkejä on ilmassa molemmilla tytöillä. Pinja on muuten vaan kummallinen ja Inkalla se juoksuja edeltävä hömpötys näkyy treeneissä. Tänään ei oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun käytiin Seijan kanssa dameja nakkelemassa. Damikin jäi puuhun (saatiin se sieltä kyllä pois...), että niin hyvät treenit meillä... Inka lopetti palauttamisen ja rupes dorkaileen ihan urakalla, prkl.

Viikonloppuna käytiin laskemassa peltopyitä johonki rojektiin. Reilu kymppikilsa tuli kävelyä ja se 11 peltopyyn parvi löyty viimesen puolen kilometrin aikana. Oujee. Illalla oltiin könttyrässä, minä ja Pinja. Pinja-raasu otti vähän damagea ojan ylityksessä, mutta onneksi jalka on taas kunnossa. Kyllähän sitä tietty vois itteensä ottaa niskasta kiinni ja viiä sen sinne Pentti Tapiolle tutkittavaksi... Muttako... se on taas ihan OK. Iloitsee ja kippuroitsee aivan normaalilla tavalla.

Nyt ollaan syyslomalla. Mitähän sitä vielä tälle viikolle keksis. Tietty olis hyyvä jos toi koira (Inka siis) alottas juoksun, niin vois vaikka Vaasassa lähtä käymään.

Starttaamista, perumista ja synttäreiden viettoa.

Käväistiin Inkan kanssa siellä Närpiössä NOMEilemassa. Menestys oli kehno. Tuloksena oli VOI0. Jotenkin tuntuu, ettei se siitä taida paljon paremmaksi enää muuttua. Inkalla varmaanki riittäis rahkeet, mutta minä oon ihan kuutamolla näissä hommissa. Naisten Haku peruttiin sitten kanssa... Peruminenhan on ollut meidän juttu tällä NOME-kaudella. Milloin minä oon ollu hajalla, millon puolestaan Inka.

Katellaan nyt ollaanko ikinä siinä kunnossa, että joskus vielä startataan. Tällä tasolla ei kyllä starttiin lähetä. Treenaillaan taasen tämä talvi ja katellaan viiliksiä sitten ensi keväänä. Eli aika laihat oli siis tämän vuoden NOME-tulokset. Pinjalle AVO0 ja Inkalle VOI0. Ei tässä mitään selitellä, mutta kyllä tuo oma jalka on vienyt vähän semmosta hyvää meininkiä mennessään. Toivottavasti se nyt on oikeasti paranemaan päin.

Pinja täytti alkukuusta 8 vuotta. Veteraanikehät kutsuvat meitä varmaankin ensi vuoden puolella. Katellaan miten saadaan turkkia ja jalka kuntoon. Pinja on nimittäin taas välillä vähän linkkaillut. Seuraillaan taas tilannetta ja jos kipuilu pitkittyy / muuttuu jatkuvaksi on meillä edessä lääkärireissu.

Muutoin koiraelämä jatkaa samaan vanhaan malliin. Treeniä ja lenkkeilyä, toisinaan myös metsästystä. Inkalle odotellaan juoksua. Katsotaan nyt, mitä tässä vielä syksyn ohjelmistoon tulee. :)