Piiiiiiiitkästä piiitkästä aikaa...

On se kamalaa, kun ruetaan kuittailemaan pitkin Eurooppaa (akselilla Kannus - Pariisi), ettei tuu päivityksiä. Huhhuh. No, en voi sanoa, etteikö aikaa olisi... Laiskuus on ehkä enemmän syynä ;) Tuli niin hurja tuosta NOME-kauden lopetuksesta, etten oikein tienny miten päin siinä olis ollu. Sitten, kuin tyhjän päälle olisi pudonnut, kausi loppui. Just kun oli päässyt vauhtiin. No, ei toki. Tuntui jo se Pomarkun reissu pikkusen ylimääräiseltä.

No, pitkän aikaa minun on pitänyt tehdä tänne se NOME-kauden summaus. Here we go.

Pinja:
1xALO-
1xALO1
1xAVO0
Eli nappiin meni. Kolme starttia ja yksi tulos. Hih... Muutoin ei naurattais näin paljoa, mutta kun se tulos on YKKÖNEN!! Enpä olis ikinä tähän uskonut. Vieläkin se tuntuu aika hurjalta :)

Inka:
1xALO-
1xALO3
1xALO1
1xALO2
2xAVO0
No, nappiinhan sekin meni. 6 starttia ja kolme tulosta. No, olishan tuo paremminkin nuiden tulosten osalta voinut mennä, muttakun piti sinne avoimeen lähteä elvistelemään. Nuo kaks viimestä ALO-starttia meni niinku pitikin. Niissä olin Inkaan ihan ylityytyväinen.

Kaikin puolin tyttöjen NOME-kausi meni kivasti. Tästä jatketaan, kunhan jaksetaan. Nyt ollaan talvilomalla. Vaikka kaipa ne damit kohtapuoleen pitää kaivaa naftaliinista.

Muutoin syksy on kyllä mennyt vähän turhan nopeasti. Metsästysreissuja ei tullut tehtyä juurikaan. Tämänhetkinen elämäntilanne (Antti Oulussa, minä ja tytöt Nivalassa) vähän syö energiaa kaikesta. Hirveetä reissaamista kaikki viikonloput. Onhan tuo Pinsku toki jäljelle päässy ja pari fasseakin on noudettu, mutta eipä kyllä ole hurraamista näissä metästysjutuissa. Metästyskoiria, MY ASS! Kuitenkin niillä kerroilla, kun hommiin on päästy, kaikki on sujunut mukavasti.

Nyt tässä odotellaan joulua ja nautitaan lumesta. Pinja varsinkin on aivan mielissään, kun saa kelliä ja riehua hangessa. Jospa siitä viikonloppuna ehtisi muutaman joulukorttikuvankin räpsäistä.

Jäljellä

Puhelin soi, ja isähän se sieltä soitteli. Käski pakata koiran, hirviliivit sekä juomista. Niin minä tein työtä käskettyä ja sitten Pinjan kanssa huristelimme tapahtumapaikalle. Aikamme siinä tien varressa pällisteltyämme päästiin vihdoin maastoon.

Isä sanoi, että kohta pitäisi rueta tapahtumaan ja samassa Pinja vaihtoikin isompaa vaihdetta silmään. Etenimme aika reippaalla tahdilla ja minä en seurannut verijälkeä ollenkaan, kun mukana oli myös kaksi muuta. Verta tuli todella vähän, mutta Pinja painoi kuin idiootti ;) Jonkin matkaa mentyämme, Pinja rupesi rengastelemaan ja verta ei löytynyt enää mistään. Rengasteltiin siinä sitten porukalla, eikä mitään. Pinja kyllä yritti parhaansa, mutta siihen se homma jäi. Veren tulo lakkasi hirveltä ja sillä selvä. Isä sitten vielä seurasi verettömiä jälkiä ja hyvin voimin olivat emä ja vasa jatkaneet menoaan. Ilmeisesti kyseessä oli pintanaarmu, josta verentulo lakkasi pienen hetken kuluttua. Alueella oli käväissyt vielä hirvikoirakin, eikä sieltä mitään sen enempiä oltu löydetty. Osuman lievyydestä kertoo myös se, että hirvi ei ollut kertaakaan pistänyt maaten.

Pinja toimi, kuten Pinja yleensä toimii, eli hienosti ;) Itse olen ihan poikki. Taidanpa tästä lähteä saunomaan.

Muutoin koirarintamalla on aika hiljaista. Lenkkeilyä ja silleen. Viime viikonloppuna tytöt pääsivät fasseja noutamaan. Laitan siitä tässä joskus kuvia :)