Elämä se on ihmeellistä. Eilen illalla, iltalenkillä, sattui kummia. Tuosta pihasta lähdettyämme Pinja alkoi käyttäytymään vallan oudosti. Karvat pystyssä ja häntä torvella. Vähän matkaa käveltyämme, puskasta kuului risahdus ja Pinja pisti päälle hirvittävän älämölön. Minä siinä sitten älisin Pinjalle ja kurkkasinpas sitten sinne puskaankin että mikä se siellä oikein on, niin sielläpä oli HIRVI! No, hirvi tietysti säikähti minun isoa mölötystä ja Pinjan ärjyntää ;) ja lähti juoksemaan niin että puskat vaan ryskyi. Pinja se sitten olisi halunnut lähteä perään...
Mutta olipa hullu hirvi kun keskelle kaupunkia eksyy... tai no ainakin kaupungin laitamille ;) Eipä silti ainut hirvikokemus ollut tuokaan. Viime vuonnahan tuosta meidän takapihan läpi jolkotteli hirvi. Jäljet oli n. 50 m takaovesta :) Sekin tuli sitten lenkillä vastaan.
Pois tullessa etsittiin vähän jälkiä ja varmasti kahdet, mahdollisesti jopa kolmet jäljet johtivat puskista pois. Mukavia "kotieläimiä" meillä täällä.
* * * * * *
Toinen asia mikä tässä nyt mieltä kalvaa on tuon elukan karva. Se puottaa sitä... Yhyy... Just ku se oli komee. Nyt niistä tippuneista karvoista sais vaikka villapuseron. Pitäsköhän alkaa neulomaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti