Katse eteenpäin.

Blogissa on ollut aika hiljaista viimeiset kolme kuukautta. Touhuttu on kyllä monenlaista, mutta ei ole oikein ollut fiilistä kirjoitella. Inkan kuoleman jälkeen on mennyt vähän into kaikkeen, myöskin minulle niin tärkeään NOME-harrastukseen. On tuntunut, että väliäkö tuolla...

Mutta niin se kevät raastoi minut sieltä hällävälisuosta taas tähän koiraelämään kiinni. Inkaa on silti ihan joka päivä ikävä ja aika usein tulee sitä ikävää itkettyäkin. Eteenpäin silti mennään ja koitetaan tsempata, vaikka välillä vaikealta tuntuukin.

Koiraelämä starttasi vapun WT-kokeella (tietty ennen sitä piti vähän yrittää treenatakin, vaikka lumi itsepintaisesti pysyi maassa). Riepuhan näytti siellä närhen munat ja voitti koko roskan (siis ALO-luokan) hienoilla pisteillä. No ka, osaahan se jotain tuokin koira. WT:n jälkeen treenailtiin vähän lisää ja suurin odotuksin osallistuttiin omiin NOME-B -kokeisiin toukokuun lopulla. Takki auki lähdin AVO-luokka silmissä Riepun kanssa starttiin, mutta mahalaskuhan sieltä tuli. Riepu teki Rieput, eli ui lokille ja ui takaisin ilman lokkia. Pikkusen meinas nyppiä, kun koira osaa vaikka mitä, niin sitten koe kaatuu tuollaiseen joutavanpäiväiseen höpöhöpöön! Sitäpä tässä on sitten ihmetelty, Riepun höpöhöpö -ongelmaa. Treenattu on myös kovasti, että höpöhöpö -ongelmasta päästäisiin eroon. Nyt näyttää hyvältä, mutta asioiden todellinen laita paljastunee lauantain startissa.

Olen aika suorin sanankääntein kertonut Riepun olevan tyhmä. No, onhan se sitä, MUTTA on se jotain muutakin. Riepu on näyttänyt (ainakin treeneissä) itsestää sellaisen puolen, josta olen ylpeä. Riepussa palaa sama tuli, mikä paloi Inka-mammassa. Kun palaset loksahtavat kohdilleen, töitä tehdään täysillä ja suurella sydämellä. Eilen treeneissä Riepun tehdessä markkeerauksia, tuntui melkein, kun olisi katsellut Inkaa. Se vauhti, määrätietoisuus, into ja ilo.Olisipa hienoa, jos se tekemisen ilo olisi löytynyt Riepun kanssa jo tässä vaiheessa...

Onpa muuten suuri kiusaus verrata Riepua Inkaan (ja varmaan aika monesti tulen sitä tekemään)... Pitäisi vain muistaa, että Riepu on Riepu ja Inka oli Inka ja Riepustahan ei Inkaa tule tekemälläkään. Riepusta tulee maailman paras Riepu, ja sen kanssa aion seikkailla NOME-poluilla (toivottavasti) vielä pitkään. Täytynee hoitaa Riepun kanssa se homma loppuun, joka Inkan kanssa jäi kesken.

Niin, ja onhan meillä toki vielä myös Pinsku. Pinja on vanhentunut tosi nopeasti viimeisen kolmen kuukauden aikana. Liekö Inkan kuolema vaikuttanut vanhukseen. Pinja köpöttelee menossa mukana sen minkä jaksaa. Kaikista parhaiten Pinja viihtyy mummin ja papan luona maalla. Siellä Pinskulainen on kuin pennut konsanaan. Vauhtia löytyy ihan eri tavalla kuin täällä taajamassa ollessa. Mutta tosiasia on se, että olen alkanut tekemään jonkinlaista luopumista Pinjasta, ts. tiedostan, että yhteistä aikaa ei välttämättä ole enää hirveästi jäljellä, varsinkin nyt, kun tuo vanheneminen tapahtuu niin vauhdilla. Nyt mennään Pinjan kanssa päivä kerrallaan ja iloitaan näistä yhteisistä hetkistä (vaikka se vanhus osaa välillä olla NIIIIIIN raivostuttava ;)).

Että tämmöstä meillä. Katsotaampa lauantain jälkeen, onko Riepussa havaittavissa vielä sitä tulta ja tappuraa, vai nouseeko savu vain meikäläisen korvista ;) Peukuttaa saa :)

Lopuksi vielä kuvatärskäys meijän koirulaisista:

Riepun kanssa WT-kokeessa 1.5.2013

 

Kesäinen Riepu

Katos, saahan siitä Riepustakin nätin, kun osaa
oikeasta kuvakulmasta ottaa kuvan ;)

Väsähtänyt pikkukoira nukkuu risu kainalossa.

Kesäinen Pinja 

Pinja kaivaa monttua. Liekö Kiinaan menossa.

 

Pinsku se vaan osaa yhä poseerata.

Koekausi 2012

Kulunut NOME-kausi on mennyt Inkan kanssa yli odotusten! Olemme saavuttaneen niin paljon, etten oikein usko sen edes olevan totta. Tämä oli nyt se meidän huippukausi! Harmi, että se KVA-titteli jäi saavuttamatta ja varsinkin, kun sitä niin meille moneen otteeseen tarjottiin. Täytyy korjata se puute sitten ensi vuonna.

Tässäpä meidän tulokset kootusti:

• NOME-B: Yhdeksän starttia ja yhdeksän tulosta!!
  1xVOI1
  4xVOI2
  4xVOI3
  
  
• NOWT:
  VOI1, sij. 2.
  VOI2, sij. 1.
  
  
• Muuta:
  NKM1
  Keski-Pohjanmaan kennelpiirin piirinmestari
  Goldenmestaruus 4. sija
  PM-joukkuepronssi
  Kultaistennoutajien WT-mestari

Olen enemmän kuin tyytyväinen! Kiitos Eippa & Camilla tästä uskomattoman hienosta koirasta ja kiitos treenikavereille ja muillekin kannustuksesta ja tsempistä. Ja kiitos yhä edelleen Paapu, kun kannustit meitä jatkamaan!

Homma siis jatkuu vielä ensi kaudella ja silloin toivottavasti myös Riepu ottaa osaa noiden pölynkerääjien hommaamiseen ;)

Koko perheen metsästys- ja koereissu

Päätimme aivan ykskaks, että pakataan viikonloppuna koirat autoon ja ajellaan Kuivaniemellä mökille. Tarkoitus oli metsästellä kanalintuja lauantai ja sunnuntaina käydä sitten puolestaan metsästämässä sitä puuttuvaa ykköstä Inkan kanssa Torniossa.

Lauantaipäivä sitten samoiltiin koko koiralauman kera Yli-Iissä teerien, metsojen, riekkojen ja pyiden perässä. Jonkin verran lintuja nähtiin, mutta saalista ei valitettavasti saatu. Reissu oli kuitenkin oikein mukava ja olihan se mahtava seurata Inkan työskentelyä. Pinja ei kauheasti enää hommiin vaivautunut ja Riepu ei tietysti tajunnut yhtään, mistä on kyse :D

Iltapäivällä heitettiin sitten saunaa lämmitellessä viimeistelevät treenit ja nautiskeltiin hienosta ilmasta ja maisemista. Ja illalla syötiin hyvin ja saunottiin. Ja kylläpä olikin sitten mukava mennä mahan viereen nukkumaan :)

Sunnuntaina ajeltiin sitten Tornioon. Vuorossa oli siis koekauden päättävä startti. Kovasti toivoin sitä ykköstä taas tulevaksi. Vaan niinhän siinä kävi, että toiveeksi se jäi. Inka heittäytyi vesiohjauksessa täysin korvattomaksi ja ymmärtämättömäksi. Ei auttanut itkut markkinoilla. Muuten koe meni sitten tietysti taas oikein mukavaksi. No, kotiin viemisinä VOI2. Voivoi. Ensi vuonna sitten. Toivottavasti.

Mutta eipä parane valittaa. Olihan meillä Inkan kanssa älyttömän hieno kausi. Olisihan se tietysti ollut hienoa lopettaa kausi ykköseen ja KVA-titteliin. Näin nyt kuitenkaan ei päässyt käymään. HÖH!

NOME-B:tä ja Inkan leikkaus

Sunnuntaina alkoi sitten se viimeisen ykkösen metsästys Evijärveltä. Metsästys jatkuu sitten loppukesällä. Tuloksena oli VOI3. Inka teki ihan hyvän työn, mutta haastavan 3-markkeerauksen yksi riista jäi hakematta. Ohjaus oli OK ja haku aivan loistava. Hyvää duunia, mutta näin tällä kertaa. Mukavaa oli taas Inkan kanssa startata. Fiilis oli hyvä ja koira oli iskussa.

Riepu puolestaan ei sitten loistanut. Koe tyssäsi jo toiseen tehtävään, kun pikkuidiootti jätti 2-markkeerauksen tekemättä. Vene oli jotenkin vissiin pelottava, kun uimaan lähteminen ei onnistunutkaan. Nyt on tilanne se, että Riepun kanssa täytyy treenata PALJON! Ehkäpä olen päästänyt sen liian helpolla. Kaipa siltä nyt jo uskaltaa rueta jotain vaatimaan :)

Inka kävi nyt sitten tänään steriloitavana. Nyt pidetään sitten kesälomaa ja startit jatkuvat heinä-elokuun vaihteessa.

Pinjalle kuuluu ihan hyvää. Mitäpä sitä. Vanha, hölmö koira. :)

Tilinpäätös vuodelta 2011 (noin niinku NOMEn osalta)

NOME-kausi loppui kuin seinään syyskuun lopulla. Ei ole paljoa treenailtu eikä paljon kyllä muutakaan touhuttu. Remmilenkkejä ja joku reissu metillä.

NOME-kausi loppui vähän ankeissa merkeissä. Alavuden loistotuloksen jälkeen saatiin Inkan kanssa kolme nollaa (kaksi Ylivieskasta ja yksi Närpiöstä). Goldenmestaruudessa meni ihan metsään, muutoin nollissa oli kuitenkin jotain hyvääkin. Goldenmestaruuden toisena päivänä oltiin kiinni kakkosessa. Inka kuitenkin päätti lopettaa hakemisen ja tulos jäi sitten siihen. Kauden päättävä Närpiö oli sitten surkuhupaisuudessaan luku sinänsä. Inka aloitti kokeen loistavasti. Oltiin ykkösessä komeasti kiinni hakualueelle mentäessä. Inkapa teki siellä sitten sellaisen päätöksen ekaa hakuriistaa  noutaessa, että sai käytännönkoehaaveet unohtaa. Inka, 7 vuotta, päätti SYÖDÄ variksen. Niin. SYÖDÄ! Semmonen oli päätös meidän koekaudella. No, täytyy vissiin sitten ensi vuonna hakea ne ykköset pois kuleksimasta.

Riepun kanssa tuli tehtyä se virhe, että ylipäätään starttasin tänä kautena. Eipä olis tarttenu ku ei ole pikkukoira vielä valmis. Luulin, että se olisi, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Nyt vain treenaillaan kovasti tämä talvi ja koitetaan ensi kautena uudelleen.

Pinjuskainen täytti lokakuussa kymmenen vuotta. Synttäreitä vietettiin jäljestyksen merkeissä. Pinja teki hienon työn. Siihen on ihan hyvä lopettaa jälkikoiran hommat. Nyt saa Pinja olla niistä hommista eläkkeellä.

Tämä koiravuosi alkaa olemaan lopuillaan. Kuluneesta kaudesta on jäänyt aivan loistava fiilis. Vaikka viimeiset startit eivät putkeen menneetkään, kokonaissaldo tältä kaudelta jäi kirkkaasti plussalle. Siitä pitivät huolen Riepun NOU1 ja Inkan VOI1. Tästä on hyvä jatkaa uudelle kaudelle :) Tulosten lisäksi saa olla tyytyväinen, että kaikki koirulaiset ovat pysyneet aikalailla terveenä. 

Ihania koiria.

Riepu taipuili tänään Vimpelissä

Riepu oli tänään notkealla tuulella ja tuloksena siis NOU1! Kyllä nyt mamma on mielissään. Nyt voi lopettaa jännittämisen ja alkaa harrastamaan :)

Tässä Riepun arvostelu:

1. Sosiaallinen käyttäytyminen Hyväkäytöksinen ja rauhallinen koira
2. Uimahalu Ui hyvin
3. Hakuinto Koira tekee erittäin vauhdikasta ja tehokasta hakua. Kattaa alueen kokonaan.
4. Noutohalu Erittäin vahva noutohalu, ottaa riistat heti löydettyään spontaanisti
5. Nouto-ote Hyvät otteet kaikista riistoista
6. Palauttaminen Palauttaa riistat ohjaajalle kläteen suoraviivaisesti ja nopeasti
7. Reagointi laukaukseen Kiinnostunut, tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky Koiralla on vahva itseluottamus, kani tulee ohjaajalle
9. Yhteistyö Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa
10. Yleisvaikutelma Koira suoriutuu tänään kaikista tehtävistä helposti ja omaa täten vahvat taipumukset riistan talteenottoon

On muuten paras taipparipaperi ikinä tässä huushollissa ;)

Koehommat jatkuu viikon päästä Inkan kanssa. Riepulle aletaan varovaisesti haaveilemaan ALO-startista jossain vaiheessa kautta. Nyt rakennetaan pohjaa vielä rauhassa. Tämän piskin kanssa ei ole kiire :)

Nyt taitaa marsu aivastaa ;) Tämä ilta menee rennosti sohvalla naatiskellen.

Histiosytooma, osa X. ja Riepun mätsäri

Nonni. Enpä sitte jaksanu histiosytoomakuulumisia päivitellä kauhean ahkeraan. Meinasi jo epätoivokin koko sytooman kanssa iskeä, mutta nyt näyttää jo hyvältä. Kuva valehtelee jonkin verran, ts. hs näyttää vielä aika isolta. Se on kuitenkin korkeussuunnassa laskenut reilusti, eikähän se muutenkaan enää näytä niin ärhäkkäältä. Fucidermin kanssa vielä lutrataan. Jospa se siitä.



Tänään sitten käytiin Riepulaisen kanssa mätsärissä. Päxxä rupesi eilen sinne meitä kannustamaan ja niinhän minä pöllö innostuin. Illalla piti sitten rueta opettamaan Riepua näyttelyseisomisen saloihin ja silloin meinasi epätoivo iskeä. Hullu pikkukoira ei millään meinannut tajuta, että pitää seistä eikä istua. Epätoivo kuitenkin vaihtui ilonkiljahduksiin, kun Riepulainen hoksasi mistä on kyse. Aamusella sitten opeteltiin pihalla juoksemaan rinkiä ja onnistuihan sekin sitten lopen.

Mätsäri oli Kannuksessa Dognessin hallilla ja sinnepä me sitten Riepun kanssa tänään ajelimme. Onneksi hallilla ei ollut hirveästi porukkaa ja saimme sieltä oman rauhallisen paikan, mistä tsekkailla hallin menoa. Vähän vielä ennen kehään menoa treenailtiin ja hyvinhän se meni hallissakin.

Riepu oli viimeisessä tripletissä kehässä. Seuranamme oli amerikancockeri ja lapinkoira(?). Riepu esiintyi edukseen ja saimme punaisen nauhan (niitä oli toki jaossa kaksin kappalein). Sitten vain "isoa" kehää odottelemaan. Riepu paransi esiintymistään kuin sika juoksuaan. Loppumetreillä kuitenkin karsiuduttiin pois sijoittuneiden joukosta. Eihän tuommonen tietystikään harmita, kun tavoitteena oli näytttää pienelle, hullulle koiralle maailmaa ja maailmanmenoa. Riepu näki maailmaa ja minä näin, että koira oppii nopsaan ja osaapa se toki käyttäytyäkin. Hyvä reissu. Ja tosiaan.. Saatiinhan me se punainen nauha... Ehkä Riepun elämän ainoa sellainen ;)

Mätsärijoukkoihimme kuului meidän lisäksi Päivi & Luukas + Mira, Rilla ja Siiri. Alla olevassa kuvassa poseeraavat minä & Riepu + Mira & Siiri.



Maanantaina starttaamme pienten tyttöjen (Inka & Riepu) kanssa Ähtäriin A-koekoulutukseen. Inka pääsee hommiin ja Riepu lähtee näytille. Jännityksellä odotan Inkan tempauksia. Nyt se tietysti on kuin enkeli ja unelma, kun olisi apujoukkoja lähellä. Mutta koulutuspäivästä lisää sitten tuonnempana kun se on koettu.

Isot tytöt (Pinja & Inka) ovat olleet valeraskaana. Inka vähemmän, Pinja enemmän. Pinja synnytti männä viikolla ihanan possuvauva Röhkön. Röhkö kuitenkin vieroitettiin mammastaan melko varhaisessa vaiheessa isäntäväen huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Nyt Pinjakin alkaa tasoittumaan (välillä on vielä Röhkö-vauvaa ikävä).

Ja talvi on ihana! Mahtavaa, kun lenkin jälkeen voi vain päästää koirat sisälle ilman järkyttäviä suihku- ja kuivatusoperaatiota! :)

Ilopissa

Riepu ilopissaa. Ilopissat tulevat yleensä kun iskä tulee kotiin tai mennään mummin luokse Maliskylälle. Mutta Riepu EI tee ilopissoja, kun minä menen kotiin... Se ei tykkää minusta.

Kaikkia sitä sattuu ja tapahtuu...

Kyyhkysenpyynnin jälkeen treenailtiin aika normisti, kun ei niitä kyyhkysiä hirveästi lennellyt. Rovaniemelle arpoilin, josko Inkan kanssa lähtisin, mutta laiskuus iski niin perin pohjin, etten sitten viitsinyt ilmoittaa, vaikka paikkoja olisi ollut vaikka muille jakaa.

Sorsajahdin aloitus meni minun osaltani Helsingissän U2:n keikalla. Elämä on valintoja, mutta valitsinpa oikein ;) Ilta oli hieno! Inka ja Pinja pääsivät kuitenkin muiden seurassa jahtiin, joten ei ihan ilman noutoja meidän tytöt jääneet. Aloituksen jälkeisenä lauantaina ja sunnuntaina minäkin olin jahdissa mukana, mutta saalis jäi aika laihaksi.

Jatkoin tyttöjen kanssa seuraavalla viikolla haavakkojahdilla ja se menikin ihan OK. Pinja teki aivan loistavaa työtä ja saalistakin saatiin. Inka jostain syystä vähän hyytyi, eikä hommasta tullut oikein mitään. Hyytyminen selittynee juoksulla, joka alkoi eilen. Pinja on ollut oikein mallikas jahtikoira. Sen tekemisessä näkyy vankka kokemus useiden vuosien takaa. Pinja on onneksi myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Se on jaksanut rankat reissut hyvin, eikä se ole oireillut jälkikäteenkään. Pinja päässee vielä Antin kanssa kanalintujahtiin Yli-Iin suunnalle myöhemmin syksyllä. HYVÄ PINJA!

Inkan kanssa on koitettu sitten treenata kokeisiin. Metsästyksessä esiintyneet ongelmat eivät kuitenkaan antaneet aihetta suurempiin odotuksiin ja treenitkin ovat menneet vähän puoliteholla. Viikoloppuna starttasimme Alavudella ja kokeemme päättyi minun keskeytykseen. Ensimmäisessä ohjaustehtävässä Inka meni ampujan taakse piiloon kaksi kertaa ja silloinpa minun henkinen selkäranka napsahti poikki. Toinen ohjaus meni ihan OK (sain pois häirinnältä) siihen saakka, kunnes Inka nousi heinikkoiselle vastarannalle ja katosi näkyvistä. Riistaa ei saatu ylös ja niin keskeytin kokeen. Harmittaa. Juoksu alkoi sitten eilen, joten sekin voi vaikuttaa dorkailuun sekä metsällä että kokeissa. Eilen treeneissä Inka kuitenkin teki hienosti juoksusta huolimatta (ohjaukset menivät kivasti häiriöillä ja ilman). Aika ailahtelevaa on siis tämä elämä. Koitetaan kuitenkin vielä päästä pariin starttiin tälle vuodelle. Välillä sieltä pilkahtelee ihan hyvää tekemistä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu.

Riepun kanssa on harjoiteltu aika vähän mitään. Jonkun verran on tehty hakua ja harjoiteltu malttia. Sorsankin pikkuiselle näytin ja siitäkös se tykkäsi. Jatketaan tässä maltillisesti Riepun kanssa, mutta yhä edelleen se vaikuttaa oikein mukavalta noutajanalulta.

Kesä meni, ainakin melkein.

Kylläpäs on taas ollut pitkä tauko kirjoittelussa.

No, Evijärven kokeen jälkeen on treenailtu ja lomailtu. Juhannuksen jälkeen alkoikin tauko, kun ensin minä soitin koko viikon folkkurssilla, folkkien jälkeen lähettiin Antin kanssa Tsekkeihin. Tsekkien jälkeen hengailtiin viikko ja sitten olikin kaksi starttia Torniossa. Tornion startit menivät persiilleen. Lauantain startissa ei onnistunut mikään, sunnuntain startissa tuloskin oli jo aika liki, mutta kun koira on epävarma (ja ohjaaja myös) niin seuraukset ovat sitä luokkaa. Voi voi.

Tornion kokeen jälkeen Inka sai itsensä (luultavasti minun avustuksella) lukkoon. Eteen -käskyllä mentiinkin taaksepäin ja piiloon. Nyt se lukko mahtaa olla auki. Harjoituksia on helpotettu tai oikeastaan on lähdetty liikkeelle ihan alkutekijöistä. Viime viikonloppuna tehtiin jo ihan kunnollinen vesiohjaus.

Viime sunnuntain treenit menivät hyvin, mutta sitten tulikin anturaan haava. Tämä viikko on mennyt sitä parannellessa. Jospa viikonloppuna taas pääsisi treenaamaan.

Riepu kasvaa ja rontistuu koko ajan enemmän ja enemmän. Ihana pentu, ei voi muuta sanoa.

Pinjan elämä kulkee normaaleissa uomissa. Ja Pinja tykkää jo Riepusta. Jeejee.

*edit*
Ja tulipahan tuota käytyä Riepun ja Inkan kanssa GR:n kesäleirillä. Olin siellä itse töissä. Iltasella sitten treenailtiin omiakin koiria ja keskiviikoksi meille oli järjestetty oikein kouluttaja paikalle. Hukkasen Tuija meitä sen päivän opasti ja täytyy sanoa, että olipa hyvä päivä. Tuli paljon uusia ideoita ja uutta intoa. Hyvähyvä.

Leiri oli huitsi, kun siellä näki taas ihmisiä, joita ei paljon muuten näe. Meno ja tunnelma oli loistava.

Uimarikoira, pieni sellainen

Niin se vaan osaa Riepulainen uida :) Koko viikko ollaan käyty lorkkimassa ja eilen se rohkeni niin syvälle, että piti uida. Hauskan näköistähän se on, kun pieni koira vaan aloittaa uimisen. Ahh, kuinka helppoa ;)

Pinja ja Inka riekkuivat jorpakossa minkä ehtivät. Pinja aina ui johonkin chillailemaan ja nauttimaan omasta yksinäisestä laatuajasta. Inka riekkui rannalla ja odotti, että joku heittäisi damin. Oi miten kesä on mukava :)

Riepu Reppana / Riepu Rimpula

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin se tuo meidän Riepukin vajaan viikon aikana on meidän puheissa saanut useita nimiä: Riepu Reppana, Riepu Rimpula, Riepulainen, Riehu-Riepu jnejne. :D

Riepulainen on kotiutunut meille hyvin. Ja onpa kerrassaan ihmeellistä, miten mukavaa on omistaa kevätpentu. Inka ja Pinja ovat molemmat tulleet meille marras-joulukuussa ja se sisäsiistiksi opettelu on ollut kylmää ja työlästä hommaa. Nyt sisäsiistiksi opettelusta ottaa jotenkin kaiken irti ;) Tänäkin aamuna n. klo 5 oli mahtava hengailla pihalla, kun oli vähän ripsinyt vettä (ihana tuoksu), linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Kunnon kevätfiilis. Riepukin toimitti asiansa suht nopsaan, eikä mennyt kertaakaan auton alle piiloon ;)

Pinja ei hirveästi uutta tulokasta arvosta. Se murisee ja irvistelee Riepulle aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus ja joskus ihan vaan varmuuden vuoksi vaikkei Riepua välittömässä läheisyydessä olisikaan. Inka puolestaan leikkii Riepun kanssa ja jonkinsortin kouluttamistakin on havaittavissa niiden kahden telmiessä. Ja vaikka Inka onkin vähän pentujen myötä aikuistunut, ei se aikuistuminen mitenkään hirveän radikaalia ole. Välillä näyttää, että Inka ja Riepu ovat samalla tasolla, Inkalla on vain vähän isompi kroppa :D

Tällaista pentuelämää meillä nyt vietellään. Ihan mukavaahan tämä on!

Riepu tuli meille :)

Kuva kertonee kaiken oleellisen



Kuvassa poseeraa Goldgingers Ptarmigan alias Riepu Inkeri Inkasdottir.

Että tämmönen vappu meillä :)