Ilopissa

Riepu ilopissaa. Ilopissat tulevat yleensä kun iskä tulee kotiin tai mennään mummin luokse Maliskylälle. Mutta Riepu EI tee ilopissoja, kun minä menen kotiin... Se ei tykkää minusta.

Inka on metsostuslinjainen kultainennoutaja ;)

Eilen soittotreeneissä ollessa isä soitti ja sanoi kaverinsa ampuneen metsoa. Metso oli haavoittunut ja joutunut hukkaan. Päätin sitten, että siinäpä olisi sunnuntai-illalle tekemistä, kun lähdetään metso metsästä kaivamaan.

Ajelin koko koirakoplan kanssa hakemaan isän kyytiin ja sieltä suorinta tietä metsään. Päätin, että Inka lähtee mukaan ensin (yksin) ja jos Inka ei löydä, vaihdetaan kokenut konkari Pinja puikkoihin. Inka sai kuitenkin hyvän menon päälle ja hajun nokkaan ja kohtapa metsä ryskäsi kun Inka otti yhteen komean ukkometson kanssa. Hienosti Inkulainen matsin voitti ja metso kannettiin mammalle :) Mamma oli enemmän kuin ylpeä.

Tänään syödäänkin illalla metson fileitä ;)

Kaikkia sitä sattuu ja tapahtuu...

Kyyhkysenpyynnin jälkeen treenailtiin aika normisti, kun ei niitä kyyhkysiä hirveästi lennellyt. Rovaniemelle arpoilin, josko Inkan kanssa lähtisin, mutta laiskuus iski niin perin pohjin, etten sitten viitsinyt ilmoittaa, vaikka paikkoja olisi ollut vaikka muille jakaa.

Sorsajahdin aloitus meni minun osaltani Helsingissän U2:n keikalla. Elämä on valintoja, mutta valitsinpa oikein ;) Ilta oli hieno! Inka ja Pinja pääsivät kuitenkin muiden seurassa jahtiin, joten ei ihan ilman noutoja meidän tytöt jääneet. Aloituksen jälkeisenä lauantaina ja sunnuntaina minäkin olin jahdissa mukana, mutta saalis jäi aika laihaksi.

Jatkoin tyttöjen kanssa seuraavalla viikolla haavakkojahdilla ja se menikin ihan OK. Pinja teki aivan loistavaa työtä ja saalistakin saatiin. Inka jostain syystä vähän hyytyi, eikä hommasta tullut oikein mitään. Hyytyminen selittynee juoksulla, joka alkoi eilen. Pinja on ollut oikein mallikas jahtikoira. Sen tekemisessä näkyy vankka kokemus useiden vuosien takaa. Pinja on onneksi myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Se on jaksanut rankat reissut hyvin, eikä se ole oireillut jälkikäteenkään. Pinja päässee vielä Antin kanssa kanalintujahtiin Yli-Iin suunnalle myöhemmin syksyllä. HYVÄ PINJA!

Inkan kanssa on koitettu sitten treenata kokeisiin. Metsästyksessä esiintyneet ongelmat eivät kuitenkaan antaneet aihetta suurempiin odotuksiin ja treenitkin ovat menneet vähän puoliteholla. Viikoloppuna starttasimme Alavudella ja kokeemme päättyi minun keskeytykseen. Ensimmäisessä ohjaustehtävässä Inka meni ampujan taakse piiloon kaksi kertaa ja silloinpa minun henkinen selkäranka napsahti poikki. Toinen ohjaus meni ihan OK (sain pois häirinnältä) siihen saakka, kunnes Inka nousi heinikkoiselle vastarannalle ja katosi näkyvistä. Riistaa ei saatu ylös ja niin keskeytin kokeen. Harmittaa. Juoksu alkoi sitten eilen, joten sekin voi vaikuttaa dorkailuun sekä metsällä että kokeissa. Eilen treeneissä Inka kuitenkin teki hienosti juoksusta huolimatta (ohjaukset menivät kivasti häiriöillä ja ilman). Aika ailahtelevaa on siis tämä elämä. Koitetaan kuitenkin vielä päästä pariin starttiin tälle vuodelle. Välillä sieltä pilkahtelee ihan hyvää tekemistä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu.

Riepun kanssa on harjoiteltu aika vähän mitään. Jonkun verran on tehty hakua ja harjoiteltu malttia. Sorsankin pikkuiselle näytin ja siitäkös se tykkäsi. Jatketaan tässä maltillisesti Riepun kanssa, mutta yhä edelleen se vaikuttaa oikein mukavalta noutajanalulta.

Maitopottujen syönti jatkuu

Metsästyskausi on nyt avattu ja lahoin tuloksin. Ainuttakaan lintua ei saatu. Jotain nähtiin, mutta näkemisestä ei vielä maha täyty. Inka sai napottaa aamun passissa sääskien syötävänä. Voi tokkiinsa. No, katellaan jatkoa... tästä ei enää paljo huonommaksi voi mennä ;)

Kesä meni, ainakin melkein.

Kylläpäs on taas ollut pitkä tauko kirjoittelussa.

No, Evijärven kokeen jälkeen on treenailtu ja lomailtu. Juhannuksen jälkeen alkoikin tauko, kun ensin minä soitin koko viikon folkkurssilla, folkkien jälkeen lähettiin Antin kanssa Tsekkeihin. Tsekkien jälkeen hengailtiin viikko ja sitten olikin kaksi starttia Torniossa. Tornion startit menivät persiilleen. Lauantain startissa ei onnistunut mikään, sunnuntain startissa tuloskin oli jo aika liki, mutta kun koira on epävarma (ja ohjaaja myös) niin seuraukset ovat sitä luokkaa. Voi voi.

Tornion kokeen jälkeen Inka sai itsensä (luultavasti minun avustuksella) lukkoon. Eteen -käskyllä mentiinkin taaksepäin ja piiloon. Nyt se lukko mahtaa olla auki. Harjoituksia on helpotettu tai oikeastaan on lähdetty liikkeelle ihan alkutekijöistä. Viime viikonloppuna tehtiin jo ihan kunnollinen vesiohjaus.

Viime sunnuntain treenit menivät hyvin, mutta sitten tulikin anturaan haava. Tämä viikko on mennyt sitä parannellessa. Jospa viikonloppuna taas pääsisi treenaamaan.

Riepu kasvaa ja rontistuu koko ajan enemmän ja enemmän. Ihana pentu, ei voi muuta sanoa.

Pinjan elämä kulkee normaaleissa uomissa. Ja Pinja tykkää jo Riepusta. Jeejee.

*edit*
Ja tulipahan tuota käytyä Riepun ja Inkan kanssa GR:n kesäleirillä. Olin siellä itse töissä. Iltasella sitten treenailtiin omiakin koiria ja keskiviikoksi meille oli järjestetty oikein kouluttaja paikalle. Hukkasen Tuija meitä sen päivän opasti ja täytyy sanoa, että olipa hyvä päivä. Tuli paljon uusia ideoita ja uutta intoa. Hyvähyvä.

Leiri oli huitsi, kun siellä näki taas ihmisiä, joita ei paljon muuten näe. Meno ja tunnelma oli loistava.

Putki päällä, mutta ei silti mene putkeen

Tänään oli vuorossa NOME-B -koe Evijärvellä Inkan kanssa. Koe oli mitä mainioin (taas) ja se suoritettiin parityönä. Pienemmällä numerolla startannut pari aloitti ja suuremmalla numerolla startannut pari meni piiloon odottamaan vuoroa, kun eka pari suoritti markkeerauksen ja ohjauksen. Inka siis pääsi piiloon aluksi. Vähän jännäs, ko ne Inkan markkeeraukset eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia viime aikoina, mutta markkeerauksetpa menivätki vallan mainiosti. Markkeeraus oli tällä kertaa kolmosmarkkeeraus. Matkat eivät olleet pitkiä, eikä maastokaan ollut kovin hankala. Ihan jees, sanon ma.

Ohjaus sitten takkusikin oikein kunnolla, ihan niinkuin ennen vanhaan. En saanut Inkaa edes irtoamaan rantaviivasta kunnolla, kun se otti nokkiinsa ja tuli pois. Enpähän tuota ehtinyt edes ääntäni avaamaan ;) Hehheh. Ohjaus ei minun mielestä ollut kuitenkaan vaikea. Häiriötä siihen toi kuitenkin pieni saari sorsankuvineen sekä se, että se tehtiin siihen markkeerausten väliin. Olihan siellä häiriöriistojakin, mutta ne olivat aika kaukana, eikä niistä oikeastaan ollut häiriötä, ellei päästänyt koiraa liian lähelle.

Ohjaushasardin jälkeen tehtiin sitten vuorotellen hakua. Inka haki Inkamaiseen tapaansa reippaasti ja vauhdikkaasti (tuli kerran tyhjänä... WHAT?!). Ja kun vain ohjaus meni pieleen, saatiin taas palkinto... VOI3. Aion kirkastaa tuon himputin kolmosen tänä kesänä. Mutta en valita, tulos on aina tulos :)

Ähtärissäkin tuli käytyä.

Niin. Aamulla klo 4.30 starttasi auto Ylivieskasta. Kyydissä Inka ja Riepu, Pinja teki valinnan ja jäi kotiin. Liekö annan sille nykyään liikaa periksi... Luulenpa kuitenkin, että sillä oli parempi päivä kotona sängyssä köllötellen.

Sitten asiaan. Inkalla oli siis startti. Koe oli oikein muksa. Ensin suoritettiin 3-markkeeraus (1-markk. maalle + linjakakkonen veteen). Tämän jälkeen pällisteltiin näkösuojassa kun pari suoritti markkeerauksen. Markkeerausten jälkeen 1. pari meni suorittamaan alueelle ohjauksen, kun 2. pari siirtyi hakuun. Sitten vaihdettiin. Tämän jälkeen 1. pari meni suorittamaan toisen ohjauksen ja 2. meni taas hakuun. Sitten vaihdettiin vielä viimeisen kerran. Koe ei ollut helppo, mutta kuitenkin ihan mukavasti suoritettavissa.

Markkeeraus Inkalla epäonnistui osittain, ohjaukset eivät menneet oikein putkeen, mutta onneksi haku edes onnistui. Tuomarin mielestä Inkan suoritus oli kuitenkin palkinnon arvoinen ja niin lähdimme kotimatkalle VOI3-tulos taskussa.

Nyt on pakko kuitenkin tehdä töitä, että pääsemme tuosta ohjauksen ikeestä eroon ja markkeerauksia ei pidä unohtaa. Apinanraivolla kohti kirkkaampia palkintoja!!