Putki päällä, mutta ei silti mene putkeen

Tänään oli vuorossa NOME-B -koe Evijärvellä Inkan kanssa. Koe oli mitä mainioin (taas) ja se suoritettiin parityönä. Pienemmällä numerolla startannut pari aloitti ja suuremmalla numerolla startannut pari meni piiloon odottamaan vuoroa, kun eka pari suoritti markkeerauksen ja ohjauksen. Inka siis pääsi piiloon aluksi. Vähän jännäs, ko ne Inkan markkeeraukset eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia viime aikoina, mutta markkeerauksetpa menivätki vallan mainiosti. Markkeeraus oli tällä kertaa kolmosmarkkeeraus. Matkat eivät olleet pitkiä, eikä maastokaan ollut kovin hankala. Ihan jees, sanon ma.

Ohjaus sitten takkusikin oikein kunnolla, ihan niinkuin ennen vanhaan. En saanut Inkaa edes irtoamaan rantaviivasta kunnolla, kun se otti nokkiinsa ja tuli pois. Enpähän tuota ehtinyt edes ääntäni avaamaan ;) Hehheh. Ohjaus ei minun mielestä ollut kuitenkaan vaikea. Häiriötä siihen toi kuitenkin pieni saari sorsankuvineen sekä se, että se tehtiin siihen markkeerausten väliin. Olihan siellä häiriöriistojakin, mutta ne olivat aika kaukana, eikä niistä oikeastaan ollut häiriötä, ellei päästänyt koiraa liian lähelle.

Ohjaushasardin jälkeen tehtiin sitten vuorotellen hakua. Inka haki Inkamaiseen tapaansa reippaasti ja vauhdikkaasti (tuli kerran tyhjänä... WHAT?!). Ja kun vain ohjaus meni pieleen, saatiin taas palkinto... VOI3. Aion kirkastaa tuon himputin kolmosen tänä kesänä. Mutta en valita, tulos on aina tulos :)