Joulutervehdys

Joulutervehdys täältä kuran ja liejun keskeltä. Ei voi laulaa joululauluja "Kun maas' on hanki ja järki, siis järvet, jäässä", tai "On hanget korkeat nietokset" jne. Kun ei oo lunta, niin ei oo. Kai sitä pitää tehdä jotain kuralyhtyjä jouluaatoksi ;) Tytötkin on vielä kaiken kukkuraksi juoksussa, joten elämä on nyt kyllä liian hankalaa. Noo, onneksi kohta on joulu. Kai se joulu tulee lumen puutteesta huolimatta.

Tytöt voi juoksusta huolimatta vallan mainiosti, mitä nyt pieniä outoiluja on ilmassa aina välillä havaittavissa. Pinja ehkä enemmän outoilee kuin Inka. Rennosti on otettu ja jostain syystä sängyssä nukkuminen on juoksujen aikaan mukavaa (koirista enemmän kuin minusta).

Syömishäiriö

Jos joku koira on tosi tyhmä, niin paras esimerkki siitä on meidän Inkaliina :D. Eilen rupesin katsomaan iltapäivällä, että HUI KAMALA, miten ole päästänyt Inkan NOIN pulskaan kuntoon?! Ja miten se nyt noin yhtäkkiä on lihonnut?! Sitten huomattiin porukalla pienehköä oireilua: pieretti ja p****a tuli niin maan perusteellisesti. OK, eli koira ei ole lihonnut, vaan TURVONNUT o_O. O'ou. Mitähän se nyt on imuroinut napaansa?? Aluksi tietysti ajattelin, että se on päässyt ruokalootalle. Mutta Loota oli sinä pisteessä, mihin sen olin jättänyt. Kanteen ei oltu kajottu. Seuraavaksi mielessä kävi hevosenp****n yliannostus. Tähän aamuun saakka se olikin voittajadiagnoosi, kunnes.. Isä meni ruokkimaan omia koiriaan ja kaskas, joku pikku hiirulainen oli käynyt natustamassa isän ja äidin koirien ruuat. Kilotolkulla kuivamuonaa on siis tämän hetken todennäköisin diagnoosi. Inka teki nyt niin sanotusti Nandot ;) Heh. Inka saa nyt ottaa hieman kevyemmin tänään tuon ruokailun suhteen. Voi onneton, mikä valopää!!

Huolia ja murheita

Voi itku ja hammasten kiristys. Pinjan etujalan ranteissa on varmaankin jotain häikkää :(. Viime heinäkuussa eräänä aamuna Pinja ei päässyt ylös. Oikea etujalka oli niin kipeä, ettei tyttö voinut vastata sillä ollenkaan. Pinja vain makoili koko ajan ja sen verran se liikkui, että pissalle pääsi. Syyksi silloin laitettiin Inka ja Inkan liian rajut leikit. Nyt reilu viikko sitten sama tilanne. Pinja ei taaskaan päässyt aamulla ylös. Etujalka oli kipeä. Pinja sai lääkkeen ja lepoa. Tällä kertaa syyksi ei voinut laittaa Inkaa eikä oikein Pinjaa itseäkään, kun pari edellistä päivää meni suht rauhallisissa merkeissä. Kyseessä oli tällä kertaa vasen jalka. Havaittavissa oli myös melkoinen turvotus vasemmassa ranteessa.

Juttelimme sitten lekurille asiasta rokotusten yhteydessä ja moninaisia selityksiä saimmekin. Kyseessä voi olla jonkinsortin rasitusvamma, vanhenemisesta johtuvaa heikkenemistä ja aika huonolla tuurilla kyseessä voi olla myös reuma :(. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että seurailemme tilannetta jonkin aikaa. Jos kipuilut ovat harvinaisia (tai olemattomia) ja niiden kanssa ei tule ongelmia (ts. lääkkeet auttavat) ei asiaan puututa. Jos kuitenkin kipuilua ja ontumista esiintyy, asiaa ruetaan tutkimaan. Lääkäri suositteli luontaistuotteita (kiitoksia vinkkejä antaneille) ja kipulääkettä, jo jalat kipeytyvät. Näillä ohjeilla nyt toistaiseksi mennään.

Toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa ja Pinja saa jatkaa vauhdikasta elämäänsä samaan tahtiin.

Jäljestystä

Taas on sattunut ja tapahtunut. eilen aamulla tuli taas hälytys paikalliselta hirviporukalta. ei muutakuin Pinjalle liivi ja valjaat päälle ja menoksi. Paikalle päästyämme kävi kuitenkin ilmi, ettei hirveen edes varmaan ollut käynyt. No, jälki kuitenkin näytettiin Pinjalle, eikä se sitä juurikaan kiinnostanut. Se meni kannustettaessa eteenpäin, muttei sieltä verta löytynyt ja Pinjan jäljestyksestä näki, ettei nyt ollut tosi kyseessä. Turha reissu, mutta tulipa kuitenkin varmistettua.

Kuitenkaan tyhjin käsin ei tarvinnut palata kotiin. Hirvimiehet olivat passissa ollessaan nähneet kyseenalaista metsästystoimintaa: miehen pyytämässä pellolta teeriä kuvilta. Pauke oli ollut kuin sorsajahdilla. Hirvimiehet olivat pistäneet merkille myös erittäin ärsyttävää välinpitämättömyyttä. Nimittäin haavakkoteeri oli lentänyt rämeelle, eikä kukaan teeriseurueesta ollut vaivautunut lähtemään sitä etsimään. Lähdimme siis Pinjan kanssa teertä etsimään ja n. 15 minuutin haun jälkeen teeri löytyikin. Suoliosumahan teerelle oli tullut, mutta hengissä se vielä oli. Me saimme siis hirvimiesten ja Pinjan ansiosta paistin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollaisilta metsämiehiltä luvat ja pyssyt pois. Jos ei kerta saaliinsa eteen viitsi tuon vertaa hommia tehdä, on sama mennä ampumaan radalle kiekkoja tai vaikka jäädä kotiin nukkumaan. Ja toiseksi teerien kuvapyynti soitimelta on jokseenkin arveluttavaa puuhaa, jota en hyväksy lainkaan!

Elämää pellossa

NOME-kausi on nyt virallisesti takana päin. Treenattu ei olla sitten pätkääkään. Kai se on välillä ihan hyvä niinkin :) Mutta tytyypä sanoa, että kaudesta jäi jotain hampaankoloon. Itse asiassa aika paljonkin. Inkan kanssa oli tavoitteena päästä ALO-luokka läpi. Vaan eipä niin käynyt. Inkan kummaliset uimattomuusepisodit vaikuttivat negatiivisesti loppukauteen: joka startissa oli pelko perseessä, että se ei kuitenkaan taas ui... Niinpä sitten hermoilin ja luultavasti se myös tarttui Inkaan. Harmi. No, talvella kuviot kuntoo ja keväällä sitten se kaivattu ykkönen.

Pinja puolestaan meni ALOssa ihan mukavasti. Kauden viimeinen töppi vaan jäi harmittamaan. Onneton koira, kun ei jälkeä osaa. Pah. Mutta sen olen ilokseni huomannut, että Pinja tekee Antin kanssa töitä jopa innokkaasti. Jos hyvin käy, Pinjakin saattaa ensi kesänä kolkutella ALO-ykköstä.. Ainakin toivoa sopii.

Muutenpä elämä rullailee tasaista tahtia. Asustellaan yhä Nivalassa ja tytöt elää pellossa. Mukavaa. Tavat ovat unohtuneet ja molemmista on tullut huomattavasti kovakorvaisempia. Iltapissalta saa huudella molempia aika kauan sisälle. Hmm... Onkohan tämä kurinpalautuksen paikka?!

Pinja on päässyt myös töihin. Pinja kävi jäljestämässä hirviporukalle yhden hirven ja voipa vaan sanoa, että on se melko mestari (niin tosiaan, tällä kerralla JÄLKI ei tuottanut ongelmia... mrrrrrr). Hienosti meni jälki ja Pinja lupnasti paikkansa hirviporukan luottokoirana. Uskottavuusongelmistamme ei ole jäljellä enää rippeitäkään ;)

Goldenmestaruus

Nyt on sitten Goldenmestaruus saatu onnellisesti pidettyä. Hyvinhän se viikonloppu kokeissa vierähtikin ja aimo määrä tuloksiakin tuli. Meillä viikonloppu lähti mukavasti käyntiin. Pinja starttasi muistaakseni neljäntenä ja HUPS, yllätti meidät kaikki pääsemällä jäljelle. Inka starttasi jonkun koiraan päästä. Tulos tuli, mutta ei jäljelle. Ilo siitä sitten kuitenkin haihtui kun jälki koitti. Pinja ei oikein innostunut ja saaliiksi ALO3. Inkallekin kakkosta odottelin, niin ALO3 sillekin. Tulokset kuitenkin :) Pinja kyllä harmitti oikein kovasti. Se olisi voinut olla Pinjan mahdollisuus siirtyä NOME-eläkkeelle. No, ehkäpä Pinja ei sitä vielä halunnut!

Iloa meidän viikonloppuun toi sitten Inkaliinan äitimuori, Goldgingers Snow Star alias Nando. Nando voitti suvereenisti jo neljännen Goldenmestaruutensa ja vieläpä hienosti ykköstuloksella! Onnea vaan Nando ja Eippa!

Tällä viikolla olen itse sairastellut sitkeää flunssaa ja koiratoiminta on siis jäänyt vähemmälle. TYtöt ovat kuitenkin päässeet hommiin, kun isä ampui hanhen. Hieno homma!!

Ensi viikon lauantaina tärähtää sitten hirvijahti käyntiin. Tarkoitus olisi tässä ensi viikolla käydä Pinjan kanssa muistelemassa vähän noita jäljestyksen saloja. Ollaan nyt hirviporukassa jälkikoiranaisina :) Pitäähän sitäkin vähän sen vuoksi treenata. Lisäksi pyydetään metsäkanalintuja aina kunhan siihen on mahis :)

NOMEtusta ja metsästystä

Jopas taas on aikaa vierähtänyt päivitysten välissä. Syy löytyy oikeastaan koneesta. Ja nettiyhteydestä. Ensin ei ollu nettiä ja sitten hajosi kone. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi (tiedot tallessa ;)) ja nyt elämä jatkuu vanhalla painollaan.

Kaikenlaista on kyllä sitten tässä kuukauden aikana ehtinyt tapahtuakin. Kuukausi sitten polkaistiin metsästyskausi käyntiin kyyhkysjahdin merkeissä. Aloituspäivänä sattumanvaraisesti valitulta paikalta saimme 5 lintua. inka sai tehdä mukavasi töitä ja kylläpä se onnistuikin ihan mukavasti. Sorsajahdin aloitus oli sitten aivan surkea. Itse aloituksesta emme saaneet ainuttakaan lintua. Molemmat tytöt pääsivät kyllä jahdille, mutta aika turhaan. Iltalennolle otin sitten Pinjan ja siellä menikin jo paremmin. Pinja sai tehdä tosissaan töitä haavakoiden ja hukkaan menneiden lintujen kanssa. Hyvin onnistui ;) iltalennolla Pinja saikin sitten taas melkein tavista päähän. Hieman myöhemmin Pinja kävi sitten "papan" kanssa kahden sorsia etsimässä ja saaliina olikin kaksi komeaa heinäsorsaa.

Valitettavasti jahtihommat ovat kuitenkin nyt jääneet. Yksi syy siihen on saaliin vähyys. Sorsia ei oikein löydy. Minne lie kadonneet. Pinjan kanssa aloitammekin keskittymisen mahdollisiin jäljestyskeikkoihin, jotka seuraavat hirvijahdin myötä. Inka saa keskittyä treenaamiseen ja erinäisetn lukkoje avaamiseen ;)

Kokeissa ollaan nyt käyty Inkan kanssa kaksi kertaa: Torniossa ja Pietarsaaressa. Torniossa lähti homma oikein kivasti liikkeelle, vaikkakin minua jännitti taas. No, Inka hoiti hommat mukavasti ja minäkin siinä rentouduin. haku oli oikein mukavaa, tehokasta ja vauhdikasta (yhtä vaihtamista lukuunottamatta). Ajattelin siinä, että viimeinen 2-markkeeraus ei tuota ongelmia, koska Inka on nopea uimari ja osaa markkeerata. No niinhän sitä luulisi. Kävi niin, että Inka ei suostunut uimaan ollenkaan ja niin se oli käsipäivää ja moikkalismoiks. Nolla tuli jotta nasahti. Mikä lie uimalukko neidille oli tullut.

Lauantaina käväisimme sitten Pietarsaaressa kokeissa. Koe alkoi haulla, joka Inkalla sujui taas mallikkaasti. Haun jälkeen siirryttiin 1-markkeeraukseen joka onnistui kivasti. Tämän jälkeen oli ohjaus joka tuotti hieman hankaluutta, mutta Inka selvitti senki. Uimisessa ei ollut ongelmia. Seuraava pitkä 1-markkeeraus veteen olikin sitten taas liikaa. uiminen ei meinannut maistua ja minun piti tukea Inkaa aika tavalla. Lokki tuli kuitenkin käteen ja viimeisessä markkeerauksessa ei ollut mitään ongelmia. Tuloksena ALO2! Jäljelle meno oli lähellä. Uimalukko pitäisi saada auki ennen ensi viikonlopun koitosta ;)