Putki päällä, mutta ei silti mene putkeen

Tänään oli vuorossa NOME-B -koe Evijärvellä Inkan kanssa. Koe oli mitä mainioin (taas) ja se suoritettiin parityönä. Pienemmällä numerolla startannut pari aloitti ja suuremmalla numerolla startannut pari meni piiloon odottamaan vuoroa, kun eka pari suoritti markkeerauksen ja ohjauksen. Inka siis pääsi piiloon aluksi. Vähän jännäs, ko ne Inkan markkeeraukset eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia viime aikoina, mutta markkeerauksetpa menivätki vallan mainiosti. Markkeeraus oli tällä kertaa kolmosmarkkeeraus. Matkat eivät olleet pitkiä, eikä maastokaan ollut kovin hankala. Ihan jees, sanon ma.

Ohjaus sitten takkusikin oikein kunnolla, ihan niinkuin ennen vanhaan. En saanut Inkaa edes irtoamaan rantaviivasta kunnolla, kun se otti nokkiinsa ja tuli pois. Enpähän tuota ehtinyt edes ääntäni avaamaan ;) Hehheh. Ohjaus ei minun mielestä ollut kuitenkaan vaikea. Häiriötä siihen toi kuitenkin pieni saari sorsankuvineen sekä se, että se tehtiin siihen markkeerausten väliin. Olihan siellä häiriöriistojakin, mutta ne olivat aika kaukana, eikä niistä oikeastaan ollut häiriötä, ellei päästänyt koiraa liian lähelle.

Ohjaushasardin jälkeen tehtiin sitten vuorotellen hakua. Inka haki Inkamaiseen tapaansa reippaasti ja vauhdikkaasti (tuli kerran tyhjänä... WHAT?!). Ja kun vain ohjaus meni pieleen, saatiin taas palkinto... VOI3. Aion kirkastaa tuon himputin kolmosen tänä kesänä. Mutta en valita, tulos on aina tulos :)

Ähtärissäkin tuli käytyä.

Niin. Aamulla klo 4.30 starttasi auto Ylivieskasta. Kyydissä Inka ja Riepu, Pinja teki valinnan ja jäi kotiin. Liekö annan sille nykyään liikaa periksi... Luulenpa kuitenkin, että sillä oli parempi päivä kotona sängyssä köllötellen.

Sitten asiaan. Inkalla oli siis startti. Koe oli oikein muksa. Ensin suoritettiin 3-markkeeraus (1-markk. maalle + linjakakkonen veteen). Tämän jälkeen pällisteltiin näkösuojassa kun pari suoritti markkeerauksen. Markkeerausten jälkeen 1. pari meni suorittamaan alueelle ohjauksen, kun 2. pari siirtyi hakuun. Sitten vaihdettiin. Tämän jälkeen 1. pari meni suorittamaan toisen ohjauksen ja 2. meni taas hakuun. Sitten vaihdettiin vielä viimeisen kerran. Koe ei ollut helppo, mutta kuitenkin ihan mukavasti suoritettavissa.

Markkeeraus Inkalla epäonnistui osittain, ohjaukset eivät menneet oikein putkeen, mutta onneksi haku edes onnistui. Tuomarin mielestä Inkan suoritus oli kuitenkin palkinnon arvoinen ja niin lähdimme kotimatkalle VOI3-tulos taskussa.

Nyt on pakko kuitenkin tehdä töitä, että pääsemme tuosta ohjauksen ikeestä eroon ja markkeerauksia ei pidä unohtaa. Apinanraivolla kohti kirkkaampia palkintoja!!

VOI(3) ETTÄ!

Vihdoin ja viimein saimme avattua tulostilin voittajaluokassa. Kerrassaan mainio asia. Jäi hyvä fiilis, mutta kuitenki sen verran hampaankoloon, että tästä on hyvä jatkaa etiäpäin kohti korkeampia palkintoja :)

Koe oli mukava. Ei helppo eikä vaikea, vaan semmonen sopiva. Ensin tuli 2-markkeeraus kohtalaisen pitkillä välimatkoilla. Inka ei jostain syystä oikein hoksinu sitä ekaa heittoa ja niimpä se sai ylös vain sen tokaksi heitetyn. Siinä vaiheessa meinas ottaa kaaliin, ko iski tajuntaan, että sen himputin ohjauksenhan on nyt mentävä... Ohjaus oli minusta kaukana (monen mielestä kuulemma aika helppo :D) ja siihen matkalle heitettiin vielä häiriö. Häiriöstä huolimatta Inka suoritti ohjauksen. Olisi kuulemma voinut olla täsmällisempi (siitä olen kyllä samaa mieltä). Joka tapauksessa ohjaus tuli suoritettua hyväksytysti ja sitten mentiinkin piiloon parin suorituksen ajaksi.

Kun toinen koira oli suorittanut 2-markkeerauksen ja ohjauksen, aloitettiin haku. Haussa oli kaksi erillistä aluetta, joita koirat hakivat yhtä aikaa. Inkalla oli pieni käynnistymisvaikeus (liekö ohjaus painanut), mutta kunhan se pääsi vauhtiin, se haki kivalla teholla ja vauhdilla. Varikset jäivät piiloon, mutta lokkeja se toi 4 kpl. Lopussa näytti, että fitness-Inka ei ollutkaan niin kovin fitness... Täytynee hieman treenata lisää tuota fyysistä kuntoa myös. Haku näytti olevan jostain syystä vähän hankala. Liekö kevään kankeutta vai muuten vaan ankeutta :D. Jospa se tästä. Nyt kuitenkin nokka kohti uusia haasteita ja tavoitteita. Jeejee.

Riepu voi hyvin. Se kasvaa kovasti ja oppii koko ajan uusia asioita.

Pinjakin voi hyvin. Se jo melkein sulattaa ajatuksen pienestä ärsyttävästä koiranpennusta.

Uimarikoira, pieni sellainen

Niin se vaan osaa Riepulainen uida :) Koko viikko ollaan käyty lorkkimassa ja eilen se rohkeni niin syvälle, että piti uida. Hauskan näköistähän se on, kun pieni koira vaan aloittaa uimisen. Ahh, kuinka helppoa ;)

Pinja ja Inka riekkuivat jorpakossa minkä ehtivät. Pinja aina ui johonkin chillailemaan ja nauttimaan omasta yksinäisestä laatuajasta. Inka riekkui rannalla ja odotti, että joku heittäisi damin. Oi miten kesä on mukava :)

VETEEN... eikäkö ETEEEEEEEN!!!

Ensimmäinen startti lähestyy ja paskat on housussa. Miksi himputissa piti mennä ilmoittautumaan :D No, käydää tsekkaamassa kevään taso ja siitä vain sitten uuteen nousuun ;) Tänä kesänä on PAKKO saada sieltä himputin voittajasta se tulos. Sama se mikä se on, kunhan TULOS!

Eilenhän me sitten käytiin koko konkkaronkka veden äärellä. Inka ja Pinja ui ja Riepu kahlaili. Minäkin kahlailin ja Antti etsi aurinkolaseja jorpakon pohjasta. Kaikilla oli siis jonkinlainen vesikosketus. Tehtiinpä siinä sitten Inkaliinaselle vähän vesiohjauksiakin. Sietokyky on kyllä kasvanut kovin viime kesästä. Se ei enää ota nokkiinsa, vaikka minä aina välillä vähän joudun ääntä korottamaankin ;) Tarkoitus olisi tosin siistiä vähän tuota ohjaamistakin... kröhm. *punastus* Pinjakin pääsi toteuttamaan itseään. Ei se kovin hienosti ohjaudu, mutta ohjautuupa kuitenkin. Vaan ei sen kanssa kokeisiin viittis lähteä ;)

Riepun kanssa on mennyt ihan mukavasti. Se on jo melko sisäsiisti. Vahinkoja sattuu enää todella harvoin. Yöllä se herättää, kun sillä on hätä. Mukavaahan se on opettaa pikkukoiraa sisäsiistiksi, kun on kesä :)

Viikonloppuna Nivalan Noutajat järkkäs NOME-kokeen Nivalassa. Olipa se työntäyteinen, mutta mukava viikonloppu. Mukavia koiria ja mukavaa meininkiä + treenivinkkejä :)

Riepu Reppana / Riepu Rimpula

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin se tuo meidän Riepukin vajaan viikon aikana on meidän puheissa saanut useita nimiä: Riepu Reppana, Riepu Rimpula, Riepulainen, Riehu-Riepu jnejne. :D

Riepulainen on kotiutunut meille hyvin. Ja onpa kerrassaan ihmeellistä, miten mukavaa on omistaa kevätpentu. Inka ja Pinja ovat molemmat tulleet meille marras-joulukuussa ja se sisäsiistiksi opettelu on ollut kylmää ja työlästä hommaa. Nyt sisäsiistiksi opettelusta ottaa jotenkin kaiken irti ;) Tänäkin aamuna n. klo 5 oli mahtava hengailla pihalla, kun oli vähän ripsinyt vettä (ihana tuoksu), linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Kunnon kevätfiilis. Riepukin toimitti asiansa suht nopsaan, eikä mennyt kertaakaan auton alle piiloon ;)

Pinja ei hirveästi uutta tulokasta arvosta. Se murisee ja irvistelee Riepulle aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus ja joskus ihan vaan varmuuden vuoksi vaikkei Riepua välittömässä läheisyydessä olisikaan. Inka puolestaan leikkii Riepun kanssa ja jonkinsortin kouluttamistakin on havaittavissa niiden kahden telmiessä. Ja vaikka Inka onkin vähän pentujen myötä aikuistunut, ei se aikuistuminen mitenkään hirveän radikaalia ole. Välillä näyttää, että Inka ja Riepu ovat samalla tasolla, Inkalla on vain vähän isompi kroppa :D

Tällaista pentuelämää meillä nyt vietellään. Ihan mukavaahan tämä on!

Riepu tuli meille :)

Kuva kertonee kaiken oleellisen



Kuvassa poseeraa Goldgingers Ptarmigan alias Riepu Inkeri Inkasdottir.

Että tämmönen vappu meillä :)