Ihanaa kevättä ja treenailua

Aurinkoista äitienpäivää kaikille!

Aikas on mukavat viilikset tässä tällä hetkellä. Kesä on tulossa, luonto viheriöi ja mikä parasta, koekausi lähestyy. Ensimmäisiin kokeisiin on ilmoittauduttu, eikä pahemmin vielä ole edes maha kuralla :D



Treenit on aloitettu nyt toden teolla. Joka viikko on treenattu porukalla vähintään kerran ja siihen sitten lisäksi vielä omat treenit kerkiämisen ja jaksamisen mukaan.

Tänään meillä oli vielä spesiaalitreenipäivä, kun Lappalaisen Maija (Kennel Jummi-Jammin) kävi meitä opastamassa ja ohjaamassa. Työntäyteinen päivä on takana, mutta oikein hyvät tuntemukset jäivät. Harjoituksia tehtiin monenlaisia ja se on kyllä mukava, kun välillä saa ulkopuolista ohjausta, ettei vaan omin nokkinemme siellä metsässä tuusata.

Luottamus Inkaan kyllä nousi päivän aikana. Luovutuksia saa vähän hioa, mutta semmoista perusmukavaa suorittamista oli tänään. En ole pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen siihen pikku hännänhuiskijaani ;)

Tässäpä muutama kuva päivältä. Lisää tulee, kunhan jaksan istua niin pitkäksi aikaa koneelle :)

KoELA ilmoitta

KoELA eli koiraineläkelaitos on myöntänyt Pinja-Pauliina Kangas-Järviluomalle koirain varhaiseläkkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Pinjan ei tarvitse enää juosta hiekkasäkkien perässä maastossa tai kestää hermoilevaa mammaa kokeissa.

Eli treenattu on ja perseelleen menee ;) Pinjaa ei vois vähempää kiinnostaa. Ja nyt on meikäläiselle selvinny, ettei sitä ehkä väkisellä kannata mihinkään raahata. Taisipa siis jäädä se AVO-tulos Pinjalle saavuttamatta. Kyllä se treeneihin aina pääsee; ainakin autoon istumaan :P

Inkan kanssa on ilmennyt uusia ongelmia. No, luovutukset on nyt OK *kopskops*. Linjat menee ihan OK, haku on yhtä hyvä ku aina ennenkin. MUTTA uusi ongelma on ilmennyt viimeisimmissä treeneissä. Ihan perusmarkkeeraukset tuottavat todellisia ongelmia. Ei yksikertaisia ykkösiä saada ylös! Ihan käsittämätön homma. No, eikai se auta kuin treenata.

Muutoin on taas elämä mallillaan. Kämppä pursuaa hiekkaa ja koirankarvoja ja ulkona on mahtava kurakko ;) Oi tätä koiranomistajan kevätautuutta! Tulispa jo kuivat kelit. Tai olispa edes kämppä, jossa on ovi suoraan ulkoa pesuhuoneeseen!

Monta rautaa tulessa

Huhhuh! Onpa, kuulkaa, ollut kovanlainen kevät. Olen paahtanut menemään töissä ja koulussa hullun lailla. Koirat ja sivutkin ovat jääneet ihan paitsiolle, kun koneella on saanut istua enemmän kuin tarpeeksi. Mutta... Kaikki helpottaa aikanaan ja minun helpotukseni saapui 3.4. filosofian maisterin papereiden muodossa :) Nyt on koulut käyty!!

On ollut aivan mahtavaa, kun on ollut iltaisella aikaa omille jutuille. Inkan kanssa on aloitettu treenailut ihan mukavalla menestyksellä. Inka on kasvanut mukavasti aikuisemmaksi ja sellaista järkevöitymistä on havaittavissa nuissa noutohommissa. Hyvä niin. Toivottavasti olisin myös itse järkevöitynyt ;)

Olenpa päässyt myös ratsaille taas pitkästä aikaa. Ludvera on kyllä mennyt talven aikana vähän taaksepäin, mutta eiköhän me tässä saada kirittyä takaisin omalle tasolle, kunhan harjoittelu muuttuu säännöllisemmäksi. IHANAA KUN ON AIKAA, eikä tartte koko aikaa stressata.

No joo, Inkan kanssa siis ollaan treenailtu NOME-juttuja. Varovainen laskeutuminen on kyllä ollut, mutta into on kohdillaan molemmilla. Tauko on tehnyt erittäin hyvää. Nyt treenit alkavatkin olemaan aikalailla joka viikko ainakin kerran, kun Nivalan Noutajien kanssa treenaillaan. Pinjan kanssa ei olla tehty oikein mitään, kun sitä ei pahemmin taas kiinnosta. Niin, ja juoksutkin sillä alkoivat vihdoin ja viimein. Pinjan NOME-intoa odotellessa...

Hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoitin Inkan myös näyttelyyn. BIS-voittoahan sieltä lähdettiin tietysti hakemaan, mutta oli tyytyminen tulokseen KÄY EH1. Ihan OK. Inkamainen arvostelu. No, eipä tartte tuolla näyttelyssä juoksennella, kun koira ei sitä sertityyppiä ole ;) Ehkäpä keskitytään enemmän tähän rodunomaiseen toimintaan :D

Mutta tällaista tällä kertaa :) Jatkamme treenien parissa ja kommentoimme niistä sitten tänne.

Retkeilyä

Tässä on kärvistelty juoksun kourissa. Tai siis Inka on, Pinja ei. Nyt alkaa olemaan kärsimykset taas takanapäin. Nenäpunkkia on myös hoidettu ja näyttää, että sen suhteen on päästy niskan päälle. Hyvä homma.

Muutoin elämä rullaa ihan normaalilla mallilla. Erilaisia muutoksia on ilmassa, mutta niistä sitten tarkemmin, kun asiat varmistuvat.

Tänään käytiin retkellä ja olipas tytsillä mukavaa! Käväisimme myös moikkaamassa kerrynterrieri Herttaa. Tässäpä muutama kuva tältä päivältä.


Inkaliina kaivaa ja lumi tarttuu karvoihin...


Inkaliina-raasu on hautautunut lumeen... :D


Ihana Inka!


Pinja teki mielellään metsätöitä.


Minun mussukat!!


Hertta ja Inka

Räkänokka

Sen siitä saa kun treenaa räntäsateessa... Nuha kyllä taisi tulla jo aiemmin, mutta se ei varmaan siellä räntäsateessa treenatessa ainakaan parane!

Aloitettiin Hannan kanssa lauantaina uusi NOME-kausi. Ja kylläpä treenit lähti putkeen ;) Tästä on suunta vain ylöspäin.

Inkalla ei toimi nokka. Sillä on luultavasti nenäpunkki. Eli lääkäriin vaan. Pinjalla on se sama vanha vika: vieteri oikenee liian nopsaan! Jokatapauksessa olo ei ole toivoton. Olihan kyseessä vuoden eka treeni. ;) Tehtiin Inkalle ja Sirulle muistijuttuja ja Pinja ja Nero saivat tehdä "viisaampina" markkeerauksia. ens kerralla jotain muuta sitten. Inkan kanssa kyllä saa rueta treenaamaan malttia. Koira on kuin viritetty jousi kun damit otetaan esille. Katoaa korvat ja nokka ja ennenkaikkea järki ;)

*******

Ja heppailemaankin on päästy. Ludvera sai kengät ja elämä hymyilee jälleen :)

En kyllä sitte tiiä oliko se tuo heppailukaan niin viisasta tämän nuhan suhteen... Kuumehan se siitä näin illan mittaan vielä nousi.

Ja niin vaihtui vuosi

Nyt pitäs alottaa ankara treenaaminen, kun vuosikin on vaihtunut! Hirveesti on jo kesän kokeita suunniteltu... tai no niin hirveesti, kun niitä vaan SNJ:n tynkäkalenterin kanssa voi ylipäätään suunnitella :D

Tavoitteitakin kai pitäs tälle vuodelle asettaa... No, molemmista MVA:t, sitte lisäksi AVO1 NOMEsta ja mieluusti tulos myös voittajasta... Hehheh. Ei sentään. Näyttelypuolella tavoitteena voisi olla se, että ylipäätään kävisi näyttelyssä jomman kumman kanssa. NOME-puolta ajatellen tavoitteet ovat sitten selkeämmin koirakohtaisia. Pinjalle olisi kiva saada sieltä AVOsta se tulos. Ihan sama mikä. Ja kun se tulos tulee, Pinja pääsee OIKEASTI eläkkeelle. Inkalle olis sitten kiva saada se AVO1. Voi olla kovan työn takana, mutta ainahan voi tavoitteita asettaa. Lisäksi olisi kiva päästä kunnolla metsälle ja saada vähän saalistakin.

Muitakin tavoitteita tälle vuodelle on, mutta ne eivät liitykään sitten koiriin oikeastaan millään lailla. Mutta niitäpä en taida tässä rueta sen kummemmin esittelemään... Katotaan mitä kaikkea vuosi tuo ;)

* * * * * *

Tyttöjen joulu meni mukavissa merkeissä. Pääasiassa jouluiloihin kuului kurakoissa juoksentelu ja hirvenluiden natustelu. Inka varsinkin kunnostautui luiden puhdistuksessa: se saattoi maata monta tuntia pellolla hirven jalka edessään. Pinja kyllästyi paljon nopeammin ja tyytyikin sitten etsimään naapurin kissan jättämiä pieniä maukkaita suupaloja :S

Nyt on onneksi satanut lunta, niin ei tartte tassuja putsailla koko ajan. Pinja nauttii suunnattomasti lumesta ja diagnosoimmekin äitin kanssa sille "kaatuilutaudin". Se ei nimittäin oikein pysy remmilenkillä pystyssä, kun täytyy joka välissä kelliä.

Tuossa uuden vuoden kinkamilla tytöt saivat miesvieraan Kannuksesta. Roki-hoffi pyörähti äippänsä Päivin kera meillä lenkkiseurana. Pinja tosin päätettiin jättää suosiolla mummin hoiviin, koska miesseurahan ei Pinjaa tunnetusti kiinnosta. Inka ja Roki taas pyyhälsivät pitkin metsiä semmoisella varmalla superdorkaotteella. Mutta mukavahan se oli lasten juosta. Täytynee lähteä tästä jossain vaiheessa vastavierailulle Kannukseen. Mikäli ne meidät huolii ;)

* * * * * *

Mamma on päässyt tässä myös ratsaille, kun se on aloittanut ratsastustunneilla käynnin. Onhan se ihan mukavaa, mutta on tympeä huomata, ettei osaa juuri mitään :D Aion kuitenkin urheasti jatkaa, jos sitä joskus pääsisi vaikka kisaamaan jossain kouluratsastuksen Ö-luokassa. Pyhä Yrjö tuskin mielessäni siintää :D Jännää kuitenkin päästä kokeilemaan erilaisia heppoi. Ludveran kanssa ollaankin nyt pakollisella tauolla, kun ei oo hokkeja. Jospa ne hokitkin sieltä jossain vaiheessa Ludveran kavioihin pamahtais, niin pääsis myös muistuttelemaan sen kanssa, mitä onkaan ratsun elämä.

* * * * * *

Sivuillehan tupsahti sitten uusi ilme. Hieman on vielä sisällöltään luurankomaiset sivut, kun kuvagalleria ja tyttöjen tulokset puuttuvat. Ei kuitenkaan syytä huoleen, kaikki järjestyy ajallaan.

Hhä?! Onko meilläkin kissa?

Olen tässä kohta viikon verran kärvistellyt mahataudissa ja järjenjuoksu ei ole ollut parasta mahdollista... Tänään piti jo ihan tosissaan miettiä, että olenko hankkinut tytöille kaveriksi kissan. Kerronpa teille nyt sen hauskan kissatarinan.

Eilen käväisin äiteen kanssa kauppareissulla hakemassa kampetta täältä kämpiltä (olin viikonlopun "maalla"). Äiti huikkas autosta, et hei kato... No, minä katsahdin ja äiti vaan nauroi autossa. Katoin sisälle ja siinä keittiö matolla köllisteli harmaa, pörröinen kissa. Otin sitten kissan syliin (ja voi kuinka se kehräsi) ja vein sen pihalle. Kun sitten tavaroineni menin pihalle, äiti nauroi autossa, kun tämä samainen kissa istua kehräsi siinä vänkärinpenkillä hyvin tyytyväisenä. Laitettiin se nyt sitten kuitenkin pihalle ja lähdettiin Maliskylälle.

Tänään kun sitten kimpsuineni ja kampsuineni palasin "maalta" tämä samainen kissa istua napotti minun ovella odottelemassa ja kehräys kuului metrien pähän :D Ajoin kissaa hellävaroen luudallakin vähän kauemmas, että saan tytöt sisälle ja siihen se meni naapurin puolelle kurkkimaan. Sain kamat sisälle ja lähdin viemään autoa pois. Parkkipaikalla autoa peitellessä sain kaverin. Sama kissa tuli hengaileen ja puskemaan siihen kun ähersin auton kimpussa. Kissa tuli myös mukaani postia hakemaan. Sitten se kipitti (kehräten) minun mukana ovelle ja näytti vähän kummastuneelta kun en ottanut sitä sisälle. Kun menin sisälle, tuo onneton katti jäi naukumaan oven taakse.

Hetken päästä kurkkasin ulos ja siinä se kissa napotti minun porrasmatolla. VOI ELÄMÄ! Jututin kissaa hetken ja tytötkin kävivät sitä nuuskimassa. Näytti olevan rakkautta ensi silmäyksellä. ;) No, iltapisulla käydessämme, emme uutta ystäväämme enää sitten nähneet, mutta kylläpä se oli hauska. Saa nähdä, tapaammeko harmaata kisua vielä :)