Kuukauden kuulumiset

Nämä kuulumiset ovat pitkät... Johtuen siitä, että niitä on kertynyt kokonaisen kuukauden ajalta. Ja kuukausi on ollut jokseenkin aktiivinen. Toivottavasti jaksat ainakin kahlata nämä loppuun. :)

Laadin aivan hakemiston, jotta lukijat tietävät mitä tuleman pitää.

1. Sorsajahti
2. Treenit ja kokeet
3. Pentuasiaa
4. Pikaiset Pinja-kuulumiset

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *


1. Sorsajahti

Lämmittelyn eli kyyhkysjahdin jälkeen piti malttaa kymmenen kokonaista päivää. Töissä ilmoitin, että 20.8.olen käytettävissä ainoastaan aamupäivän. Mukaamme lähti myös Nivala-lehden kesätoimittaja Annukka. Annukka kirjoitti aloituksesta jutun, joka on ollutkin nähtävissä täällä blogissa.

Koiravalinta oli aloitukseen jokseenkin selvä. Inkahan se sinne otettiin mukaan. Pinja tuppaa kuumumaan nykyisin jo niin paljon paukkeesta, ettei sitä jaksa katsella saati ohjata.

Jahtisuunnittelu alkoi jokavuotisella jahkailulla. Väännettiin taas, että mihin sitä mennään. Lopulta kuitenkin menimme sinne vanhaan ja tuttuun paikkaan (joka vuosi väännetään samasta asiasta ja silti lopulta päätetään mennä samalle kololle).

Olimme lopulta ehkä 1,5 minuuttia myöhässä aloituksesta sen säätämisen takia, mutta onneksi ehdimme hyvin mukaan. Meidän kololla ei ollut muita, joten siinä mielessä myöhästyminen ei haitannut. Saimme heti aloituksesta reilun puolenkymmentä lintua alas ja niinpä Inka pääsi välittömästi hommiin. Aluksi näytti, ettei siitä Inkan touhusta tule yhtään mitään. Syytin jo itseäni, että olen pilannut koiran liialla varjelemisella tositoimilta (tyhmää, sanon minä).Onneksi Inka päässä syttyi valo ja homma rupesi toimimaan ensimmäisen viiden minuutin vaahtoamisen jälkeen. Otteet paranivat koko ajan ja Inka pääsikin mukavasti tositoimiin joka välissä. Luovutukset olivat mukavia ja paranivat kaiken kukkuraksi koko ajan. Haku taas oli Inkalle tyypillisesti MAHTAVAA. Myös fyysinen kunto näytti tytsällä olevan hyvä. Ei siinä näkynyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä vaikka satanen oli lasissa koko ajan. Jeejee. Ja tassukin pärjäsi hyvin. ei siitä kesäisestä vahingosta enää huomaa mitään (onneksi).

Pinjakin pääsi kokeilemaan taas noutajana olemista, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Neiti lähti työmaalta aina kun paukkui ja kuntokin näytti olevan aika huono (no se on kyllä minun syy). Pääsi pinja kuitenkin hoitamaan pari noutoa, jotka se suoritti tuttuun pinjamaiseen tyyliin ;) Mutta täytyy kyllä sanoa, että Inka meni nyt heittämällä Pinjan edelle metsästykoiratehtävissä. Enää ei edes auta Pinjan kokemus ja "ohjattavuus". Inka painaa vauhdilla ja vieteillä ja sillä fyysisellä kunnolla reilusti edelle.

Tytöt ovat päässeet vielä aloituksen jälkeenkin reissuille matkaan ihan mukavin tuloksin. Lintuja on saatu talteen sekä ilman pyssyä että pyssyn kera. Kiireet ovat vähän haitanneet jahtia, mutta jospa tässä sitten muuttosorsia lähtisi kyttäämään. Hirvijahtikinhan se kohta alkaa, joten Pinja saattaa päästä ainakin sinne hommiin (toivottavasti ei kuitenkaan olisi tarvis).


2. Treenit ja kokeet

Nivalan noutajat (minä & meidän tytöt, Hanna & lbn:t Siru & Nero, Emppu & chessi u Edi, Seija & lbn Lara, Reija & skn Santtu) ovat treenanneet kuluvalla syyskaudella ahkerasti. Vähintään kerran viikossa (useinmiten kahdesti) on kokoonnuttu daminheittelyn ynnä muun mukavan merkeissä. Meno on ollut mukavaa ja tulostakin on tullut (kaikille muille paitsi mulle ja Inkalle). Seija & Lara nappasivat Pietarsaaresta ALO1-tuloksen. Reija ja Santtu saivat samaisesta kokeesta ALO2. Emppu ja Edi käväisivät Oulussa nappaamassa ALO1-tuloksen ja Hanna ja Nero pyörähtivät Torniossa tuomisinaan ALO2. Onnittelut tätäkin kautta treeniporukalle. Tästä on hyvä jatkaa ensi kauteen!! Vaikkakaan treenit eivät meinaakaan loppua :D

Me tosiaan Inkan kanssa ollaan oltu vähän vähemmillä tuloksilla. Sen Rantsilan katastrofin jälkeen matkattiin sitten Hannan ja koko koirakoplan kanssa Joensuuhun Naisten Hakuun. Siellä me Inkan kanssa korkattiin voittajaluokka. Täytyy sanoa, ettei mennyt putkeen, eikä putken viereenkään. Tuloksena VOI0. Onneksi viikonloppu oli kuitenkin muuten niin mukava, ettei se nolla sielä haittaa. Voittaja alkoi ohjaustehtävällä, jossa ammuttiin kaksi laukasta ja toiselle laukaukselle heitettiin markkeeraus. Tämän markkeerauksen haki pois häiriökoira. Tämän jälkeen koira piti ohjata huitsin kuikassa olevalle ohjausriistalle. Sain Inkan hienosti lukkoon ohjauksen yhteydessä sillä tuloksella, että Inka ei liikkunut pellolla enää eteen eikä taakse.

Toisena tehtävänä oli markkeeraus. Heinikkoiseen veteen heitettiin piiiiitkä linjakakkonen. Koiran palauttaessa ensimmäistä ammuttiin ja heitettiin vielä kolmas riista ihan lähelle. Riistat sai ottaa talteen itse valitsemassa järjestyksessä. Otin sen lyhyen ekan jälkeen pois ja sitten Inka ei enää lähtenyt rannasta mihinkään ja koe siis jäi siihen.

Markkeerauksen jälkeen olisi ollut vielä vesialueelle painottunut haku. Olisi kiva ollut nähdä miten Inka tekee hakua sellaisessa maastossa. No, aina ei voi voittaa :D

Koe oli meille vielä hankala, mutta onpahan korkattu nyt se voittajakin. Ensi vuonna me sitten isketään ihan kunnolla. Varokaa vaan, odotettavissa on hurja, kultainen myrsky :D (NOT :D)

Kaiken kaikkiaan tämä NOME-kausi on ollut jokseenkin kummallinen. Heti ekasta startista tuli se AVO1 ja sen jälkeen ei olla juuurikaan juhlittu (muutakuin onnistuneita treenejä). Kaikesta huolimatta fiilis on hyvä. Ollaan menty eteenpäin ja se on tärkeä. Katse on jo ensi vuodessa :)


3. Pentuasiaa

Inka päätettiin astuttaa ja sille on löydetty uroskin. Uros on ruotsalainen ja Stjärnglimten's Isak nimeltään. Isakilla on on VOI1 NOMEsta. Ulkonäöltään se on ihan OK: aika jalkava ja tumma, eli ei mikään näyttelytähti ;)

Minä en itse Inkaa pennuta vaan asian hoitaa Eivor Sellberg (Kennel Goldgingers). Mikäli Inkan pentu kiinnostaa, kannattaa ensisijaisesti olla yhteydessä Eivoriin. Minä mielelläni kyllä tarinoin Inkasta, mutta käytännön asioista kannattaa jutella Eivorin kanssa.

Inka on tällä hetkellä Vaasassa. Näytti siltä, että juoksut olisivat alkaneet, mutta taisi olla kuitenkin väärä hälytys. Jotain siellä peräpäässä tapahtuu, mutta toistaiseksi on vielä mysteeri, mikä se sitten on :D Näyttää juoksulta, mutta intensiteetti ei vielä riitä. Täytyy nyt sitten vain odotella ja katsoa. Voihan tämä olla jonkin sortin esikiima. Tietty nyt asioiden pitää mennä vaikeaksi, kun pentuja ollaan teettämässä.

Pitäkäähän peukkuja, että saadaan homma onnistumaan!


4. Pikaiset Pinja-kuulumiset

Inka on nyt siis Vaasassa. Pinja nauttiin tällä hetkellä ainoana koirana olemisesta täysin siemauksin. SIitä on tullut leikkisä ja seurallinen. Aivan kuin nuori Pinja konsanaan. Liekö tuo Inkaliina sitä sitten jotenkin rajoittaa.

Pinjalla on ollut myös hieman ongelmia etutassun kanssa. Se ontui melko pitkään, mutta onneksi tassu on nyt kunnossa. Pinja on myös päässyt osalliseksi treeneihin ja näyttää siltä, että KoELA peruu Pinjan eläkkeen ;) Anttihan nimittäin muuttaa vihdoin meidän tykö tänne Nivalaan ja näin Pinjan treenit alkavat taas. Mukava homma.

Vaikka tekemiset pääosin nyt tällä hetkellä pyörivöät Inkan ympärillä, on Pinja yhä vahvasti olemassa. Toivotaan Pinjankin puolesta, että Inka saa ne pennut. Se tietää melkein 2 kk ainoana koirana olemista Pinjalle ;)

Paluu maanpinnalle

Käväistiin Rantsilassa NOMEilemassa. Ja laajoista ennakkokäsityksistä poiketen starttasimme vielä AVOssa ja tuloksena oli tänään AVO0. Kaikki meni vähän jotenkin alavireisesti.

No, eka ykkösmarkkeeraus meni hyvin (no jo se olis menny pieleen, niin lopettasin koko NOMEn :D). Ohjaus ei ollu ohjaukselle sukuakaan. Inka lähti ekalla, meni, eikä kuunnellut. Tuli takaisin, eikä enää lähtenyt. Täytyy siis palata alkuun noissa ohjauksissa. Ehkä oon tehny liian vaikeita, eikä koira oo saanu tarpeeksi onnistumisia. Haku puolestaan lähti kivasti liikkeelle. Maasto oli kokeessa (varsinkin haun osalta) mielestäni vaativa (vesitetty turvesuo). Inka sai aika nopsaan kaksi riistaa ylös ja senkin jälkeen se teki mielestäni oikein mukavaa hakua, mutta ei kuitenkaan edennyt sinne hevonjieraan, joten haku jäi sitten siihen kahteen. Tämän jälkeen tuli kakkosmarkkeeraus, jonka ajattelin Inkan selvittävän ihan OK. No, toisin kuitenkin kävi. Inka tuijotti ampujaa, eikä sillä ollut minkäänlaista hajuakaan ekasta heitosta. Tokan se haki reippaasti ja jäi odottamaan viereen, josko kohta paukkuis lisää. Että semmonen reissu tällä kertaa.

Nollasta huolimatta jäi kuitenki ihan perushyvä fiilis. Ite en jännittäny ennen starttia liikaa (ts. toimintakyky säilyi) ja kokeenkaan aikana en kiristynyt liikaa. Kai sitä on jotenki kasvanu ;) Nyt vaan lisää treeniä ja seuraavaan koitokseen. Sitä ei taas tiedä mitä se tuo tullessaan.

Kauden "päätavoite" siintää nyt sitten ensi keskiviikossa puolessa päivässä. Toivottavasti silloin saadaan Inkalle tilanteita. Inka lähtee aloitukseen ja Pinja jatkaa sitten iltalennolle. Sorsailukuulumisia voi odotella loppuviikosta!

Vielä lopuksi täytyy sanoa, että kyllä tämä noutajaharrastus on kivaa. Ja koirat on ihqui ;)

Pulut reppuun kauden avauksessa

Metsästyskausi avattiin viime sunnuntaina kyyhkysjahdilla. Saalismäärällä ei pääse kehumaan, mutta jokatapauksessa jahti oli onnistunut ja meillä oli oikein mukavaa.

Aamulla mukaan pääsi Inka. Sunnuntaiaamuna oli aivan järkyttävä hernerokkasumu, hyvä kun nokkaansa näki. Muutama tilanne pääsi sumusta huolimatta kehittymään ja Inkakin pääsi hommiin kahden noudon verran. Kiltisti se malttoi istua passissa koko aamun, vaikka juuri mitään ei tapahtunutkaan.

Iltalennolle lähdettiinkin sitten Pinjan kanssa. Pinjahan innostui välittömästi autosta päästyään niin, että se oli kohta jo ihan sippi (ei olla Pinjan kanssa hirveästi treenattu ;)). Jaksoi se kuitenkin passissa sen verran riehua, että minulta paloi käämit. Laitoin sen sitten metsään hakemaan (pois jaloista) tyhjää. No, eipä se tyhjää ollutkaan vaan Pinja tuli kohta kyyhkynen suussa takaisin ;). Vielä pari tilannetta Pinjalle saatiin ja mukava jahtipäivä oli siis takana. Tästä on mukava jatkaa molempien tyttöjen kanssa sorsajahdille.


Treenaustakin on jatkettu Nivalan Noutajien porukalla. Kerta viikkoon on treenattu porukalla ja sit kukin tahoillaan, miten jaksaa :) Treenit ovat menneet omalta osalta ihan OK. Vaihtelua on ollut aika rankasti. Välillä menee putkee, välillä menee perseelleen. Pinja on myös nostettu naftaliinista treenien osalta. Ollaan muisteltu markkeerauksia ja ohjauksia. Pientä kuittia olen kuullut Pinjan ohjattavuudesta ja ohjauksen sujuvuudesta ;), mutta joka kerta se on mennyt ekalla lähetyksellä damille (suoraan tai mutkien kautta...) :D

Tänään käväistiin Inkan kanssa Kokkolassa silmätarkastuksessa. Sama PHTVL/PHPV:hän sieltä tietystikin löytyi, niinkuin kaksi vuotta sitten, mutta ei onneksi mitään muuta. Tuo PHTVL/PHPV on siis sikiöaikaisen verisuonen jäänne siellä silmässä. Ei kuulemma haittaa. Liekö vaikuttaa aivotoimintaan :D

Viikonloppuna on vuorossa kokeet. Saa pitää peukkuja. Koottuja selityksiä tiedossa ensi viikolla :)

Koesihteerin kauhu

Nyt on menty sitten naimisiin :) Kaksi viikkoa olen rouvana hengaillut ja ihan tämä mukavaa on, vaikkakaan eroa entiseen elämään ei juurikaan ole :D Oli mukavaa olla päivä "prinsessana" ja kestitä ystäviä. Kiitos vielä mukana olleille ja muutenkin muistaneille.



Tytöt pääsivät myös juhlimaan äiskän ja iskän suurta päivää kuvaushetken ajaksi. Pinja ei vaan ottanut morsiuskoiran tehtävää kovin tosissaan, vaan se kävi nokeamassa naamansa ennen häitä ;)

Ajattelin myös lämmöllä NOMEn koepöytäkirjan täyttäjiä sukunimeä valittaessa. Koirien omistajakenttään voi tästä lähtien kirjoittaa Leena Kangas-Järviluoma ja Antti Järviluoma.

Viime viikko oltiin häämatkalla Irlannissa. Oli aivan mahtava reissu. Pääasiassa hengailimme Dublinissa. Loppuviikolla käväistiin Corkissa. Seuraavalla kerralla mennään johonkin muualle, ehkä länsirannikolle. Siellä on niin kaunista. Laitan joskus reissusta kuvia näytille. Mutta jos joku on lähössä reissuun eikä vielä tiedä minne, niin Irlantiin kannattaa mennä.

Tytöt olivat reissun ajan erillään hoidossa. Pinja oli Maliskylässä mummin ja papan luona lellittävänä ja Inka oli Vaasassa Eipalla ja Jyrkillä työleirillä ;) Inkan oli tarkoitus osallistua Goldenmestaruuteen, mutta se valitettavasti pudotettiin pois, kun koe tuli niin täyteen. Inka on treenaillut Eipan kanssa ja paininut Ronjan kanssa. Eilen autoon päästessään se nukkui koko matkan Vaasasta Nivalaan ;) Aika kova reissu. Pinja oli nukkunut sängyssä ja toimittanut ullakkokoiran virkaa. Pientä erimielisyyttä tytöillä oli jälleenäkemisen yhteydessä, mutta aika pian asiat normalisoituivat.

Ja kuten tuolla etusivulla vihjattiin, Inka aiotaan astuttaa seuraavasta juoksusta. Uroksesta on jo jonkinlainen idea, mutta nimen julkistaminen jätetään hieman tuonnemmaksi. Mikäli Inkan pentu kiinnostaa, voit kääntyä Eipan puoleen (Eivor Sellberg, kennel Goldgingers). Voi toki minultakin kysellä Inkasta ja pennuista. Vastaan, mihin pystyn ja osaan :)

Nyt tässä taas alkaa paluu arkeen ja mikä parasta PÄÄSEN TREENAAMAAN!!! Kuukauteen en ole päässyt kunnolla treenaamaan. Huomenna se taas alkaa. Ja viikonloppuna päästään starttaamaan metsästyskausikin kyyhkysmetsälle.

Lääkärin luvalla

Inkalta on nyt poistettu tikit ja tassu on parantunut ERITTÄIN hyvin. Tuli lupa rueta tekemään sitä sun tätä. Hieno homma!! Tassussa saa nyt olla pari päivää suoja, ettei uusi iho hankaannu rikki. Tänään käydään haistelemassa sitten kevyesti treenituulia. Jotain pientä tehdään ja katotaan miten kierroksilla käydään.

Nyt vain ärsyttää, ettei Inka pääse Goldenmestaruuten muutakuin statistiksi... DÄÄM!!! No, katse kohti uusia haasteita.

Näyttelyhinku

Tuossa käytin tyttöjä iltapissalla ja huomasin, että Pinja on parhaassa karvassaan IKINÄ!! Samperi, kun ei ole nyt näyttelyä mihin sen veisi ;) Hirveä hinku näyttelyyn... Toppuuttakaa nyt joku!!!

4 tikkiä tassussa

Noutajahan se silloin perjantaina sitten tuli. Moottoripyörä vei minut polttareihini ;) Kiitos myös tätä kautta polttariporukalle. Olipa ne kivat polttarit. Mökillä ollessa tosin tuli suunniteltua siihen mökkirantaan parit treenit. Harmi vaan, kun ei ollut koiraa mukana!!

No, polttareista seuraa myös huvivero. Inka oli satuttanut perjataina/lauantaina jalkansa (mitä suurimmalla todennäköisyydellä sademittariin) ja tassussa komeilee tällä hetkellä 4 tikkiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, nimittäin tassu näyttää jo todella hyvältä. Tikit käydään ottamassa muutaman päivän päästä pois. Kipeänä pikkukoira ei ole ollut, joten siinä mielessäkin on mennyt tämä sairasloma ihan kivasti. Inka käyttää jalkaansa normaalisti eikä se missään vaiheessa ole sitä ontunut. Joka päivä vaihdetaan siihen siteet ja tsekataan haavan kunto. Tänään tosiaan näytti jo hyvältä, että ehkäpä tämä tästä.

Pikkusen tämä tämmöinen lorvistelu syö Leenaa ja näköjään myös tuota koiraa... minä olen kuin kissa pistoksissa, kun ei pääse treenaamaan ja Inka vetää remmissä kuin hullu, saa riehukohtauksia sisällä yms... Ollaan suorastaan kauhupari. Pinja ottaa rennosti ja on vähän mustasukkainen, kun sitä ei joka ilta niin tosissaan hoideta kuin Inkaa.

Peukuttakaa meille, että kuntoudutaan!!