Retkeilyä

Tässä on kärvistelty juoksun kourissa. Tai siis Inka on, Pinja ei. Nyt alkaa olemaan kärsimykset taas takanapäin. Nenäpunkkia on myös hoidettu ja näyttää, että sen suhteen on päästy niskan päälle. Hyvä homma.

Muutoin elämä rullaa ihan normaalilla mallilla. Erilaisia muutoksia on ilmassa, mutta niistä sitten tarkemmin, kun asiat varmistuvat.

Tänään käytiin retkellä ja olipas tytsillä mukavaa! Käväisimme myös moikkaamassa kerrynterrieri Herttaa. Tässäpä muutama kuva tältä päivältä.


Inkaliina kaivaa ja lumi tarttuu karvoihin...


Inkaliina-raasu on hautautunut lumeen... :D


Ihana Inka!


Pinja teki mielellään metsätöitä.


Minun mussukat!!


Hertta ja Inka

Räkänokka

Sen siitä saa kun treenaa räntäsateessa... Nuha kyllä taisi tulla jo aiemmin, mutta se ei varmaan siellä räntäsateessa treenatessa ainakaan parane!

Aloitettiin Hannan kanssa lauantaina uusi NOME-kausi. Ja kylläpä treenit lähti putkeen ;) Tästä on suunta vain ylöspäin.

Inkalla ei toimi nokka. Sillä on luultavasti nenäpunkki. Eli lääkäriin vaan. Pinjalla on se sama vanha vika: vieteri oikenee liian nopsaan! Jokatapauksessa olo ei ole toivoton. Olihan kyseessä vuoden eka treeni. ;) Tehtiin Inkalle ja Sirulle muistijuttuja ja Pinja ja Nero saivat tehdä "viisaampina" markkeerauksia. ens kerralla jotain muuta sitten. Inkan kanssa kyllä saa rueta treenaamaan malttia. Koira on kuin viritetty jousi kun damit otetaan esille. Katoaa korvat ja nokka ja ennenkaikkea järki ;)

*******

Ja heppailemaankin on päästy. Ludvera sai kengät ja elämä hymyilee jälleen :)

En kyllä sitte tiiä oliko se tuo heppailukaan niin viisasta tämän nuhan suhteen... Kuumehan se siitä näin illan mittaan vielä nousi.

Ja niin vaihtui vuosi

Nyt pitäs alottaa ankara treenaaminen, kun vuosikin on vaihtunut! Hirveesti on jo kesän kokeita suunniteltu... tai no niin hirveesti, kun niitä vaan SNJ:n tynkäkalenterin kanssa voi ylipäätään suunnitella :D

Tavoitteitakin kai pitäs tälle vuodelle asettaa... No, molemmista MVA:t, sitte lisäksi AVO1 NOMEsta ja mieluusti tulos myös voittajasta... Hehheh. Ei sentään. Näyttelypuolella tavoitteena voisi olla se, että ylipäätään kävisi näyttelyssä jomman kumman kanssa. NOME-puolta ajatellen tavoitteet ovat sitten selkeämmin koirakohtaisia. Pinjalle olisi kiva saada sieltä AVOsta se tulos. Ihan sama mikä. Ja kun se tulos tulee, Pinja pääsee OIKEASTI eläkkeelle. Inkalle olis sitten kiva saada se AVO1. Voi olla kovan työn takana, mutta ainahan voi tavoitteita asettaa. Lisäksi olisi kiva päästä kunnolla metsälle ja saada vähän saalistakin.

Muitakin tavoitteita tälle vuodelle on, mutta ne eivät liitykään sitten koiriin oikeastaan millään lailla. Mutta niitäpä en taida tässä rueta sen kummemmin esittelemään... Katotaan mitä kaikkea vuosi tuo ;)

* * * * * *

Tyttöjen joulu meni mukavissa merkeissä. Pääasiassa jouluiloihin kuului kurakoissa juoksentelu ja hirvenluiden natustelu. Inka varsinkin kunnostautui luiden puhdistuksessa: se saattoi maata monta tuntia pellolla hirven jalka edessään. Pinja kyllästyi paljon nopeammin ja tyytyikin sitten etsimään naapurin kissan jättämiä pieniä maukkaita suupaloja :S

Nyt on onneksi satanut lunta, niin ei tartte tassuja putsailla koko ajan. Pinja nauttii suunnattomasti lumesta ja diagnosoimmekin äitin kanssa sille "kaatuilutaudin". Se ei nimittäin oikein pysy remmilenkillä pystyssä, kun täytyy joka välissä kelliä.

Tuossa uuden vuoden kinkamilla tytöt saivat miesvieraan Kannuksesta. Roki-hoffi pyörähti äippänsä Päivin kera meillä lenkkiseurana. Pinja tosin päätettiin jättää suosiolla mummin hoiviin, koska miesseurahan ei Pinjaa tunnetusti kiinnosta. Inka ja Roki taas pyyhälsivät pitkin metsiä semmoisella varmalla superdorkaotteella. Mutta mukavahan se oli lasten juosta. Täytynee lähteä tästä jossain vaiheessa vastavierailulle Kannukseen. Mikäli ne meidät huolii ;)

* * * * * *

Mamma on päässyt tässä myös ratsaille, kun se on aloittanut ratsastustunneilla käynnin. Onhan se ihan mukavaa, mutta on tympeä huomata, ettei osaa juuri mitään :D Aion kuitenkin urheasti jatkaa, jos sitä joskus pääsisi vaikka kisaamaan jossain kouluratsastuksen Ö-luokassa. Pyhä Yrjö tuskin mielessäni siintää :D Jännää kuitenkin päästä kokeilemaan erilaisia heppoi. Ludveran kanssa ollaankin nyt pakollisella tauolla, kun ei oo hokkeja. Jospa ne hokitkin sieltä jossain vaiheessa Ludveran kavioihin pamahtais, niin pääsis myös muistuttelemaan sen kanssa, mitä onkaan ratsun elämä.

* * * * * *

Sivuillehan tupsahti sitten uusi ilme. Hieman on vielä sisällöltään luurankomaiset sivut, kun kuvagalleria ja tyttöjen tulokset puuttuvat. Ei kuitenkaan syytä huoleen, kaikki järjestyy ajallaan.

Hhä?! Onko meilläkin kissa?

Olen tässä kohta viikon verran kärvistellyt mahataudissa ja järjenjuoksu ei ole ollut parasta mahdollista... Tänään piti jo ihan tosissaan miettiä, että olenko hankkinut tytöille kaveriksi kissan. Kerronpa teille nyt sen hauskan kissatarinan.

Eilen käväisin äiteen kanssa kauppareissulla hakemassa kampetta täältä kämpiltä (olin viikonlopun "maalla"). Äiti huikkas autosta, et hei kato... No, minä katsahdin ja äiti vaan nauroi autossa. Katoin sisälle ja siinä keittiö matolla köllisteli harmaa, pörröinen kissa. Otin sitten kissan syliin (ja voi kuinka se kehräsi) ja vein sen pihalle. Kun sitten tavaroineni menin pihalle, äiti nauroi autossa, kun tämä samainen kissa istua kehräsi siinä vänkärinpenkillä hyvin tyytyväisenä. Laitettiin se nyt sitten kuitenkin pihalle ja lähdettiin Maliskylälle.

Tänään kun sitten kimpsuineni ja kampsuineni palasin "maalta" tämä samainen kissa istua napotti minun ovella odottelemassa ja kehräys kuului metrien pähän :D Ajoin kissaa hellävaroen luudallakin vähän kauemmas, että saan tytöt sisälle ja siihen se meni naapurin puolelle kurkkimaan. Sain kamat sisälle ja lähdin viemään autoa pois. Parkkipaikalla autoa peitellessä sain kaverin. Sama kissa tuli hengaileen ja puskemaan siihen kun ähersin auton kimpussa. Kissa tuli myös mukaani postia hakemaan. Sitten se kipitti (kehräten) minun mukana ovelle ja näytti vähän kummastuneelta kun en ottanut sitä sisälle. Kun menin sisälle, tuo onneton katti jäi naukumaan oven taakse.

Hetken päästä kurkkasin ulos ja siinä se kissa napotti minun porrasmatolla. VOI ELÄMÄ! Jututin kissaa hetken ja tytötkin kävivät sitä nuuskimassa. Näytti olevan rakkautta ensi silmäyksellä. ;) No, iltapisulla käydessämme, emme uutta ystäväämme enää sitten nähneet, mutta kylläpä se oli hauska. Saa nähdä, tapaammeko harmaata kisua vielä :)

Piiiiiiiitkästä piiitkästä aikaa...

On se kamalaa, kun ruetaan kuittailemaan pitkin Eurooppaa (akselilla Kannus - Pariisi), ettei tuu päivityksiä. Huhhuh. No, en voi sanoa, etteikö aikaa olisi... Laiskuus on ehkä enemmän syynä ;) Tuli niin hurja tuosta NOME-kauden lopetuksesta, etten oikein tienny miten päin siinä olis ollu. Sitten, kuin tyhjän päälle olisi pudonnut, kausi loppui. Just kun oli päässyt vauhtiin. No, ei toki. Tuntui jo se Pomarkun reissu pikkusen ylimääräiseltä.

No, pitkän aikaa minun on pitänyt tehdä tänne se NOME-kauden summaus. Here we go.

Pinja:
1xALO-
1xALO1
1xAVO0
Eli nappiin meni. Kolme starttia ja yksi tulos. Hih... Muutoin ei naurattais näin paljoa, mutta kun se tulos on YKKÖNEN!! Enpä olis ikinä tähän uskonut. Vieläkin se tuntuu aika hurjalta :)

Inka:
1xALO-
1xALO3
1xALO1
1xALO2
2xAVO0
No, nappiinhan sekin meni. 6 starttia ja kolme tulosta. No, olishan tuo paremminkin nuiden tulosten osalta voinut mennä, muttakun piti sinne avoimeen lähteä elvistelemään. Nuo kaks viimestä ALO-starttia meni niinku pitikin. Niissä olin Inkaan ihan ylityytyväinen.

Kaikin puolin tyttöjen NOME-kausi meni kivasti. Tästä jatketaan, kunhan jaksetaan. Nyt ollaan talvilomalla. Vaikka kaipa ne damit kohtapuoleen pitää kaivaa naftaliinista.

Muutoin syksy on kyllä mennyt vähän turhan nopeasti. Metsästysreissuja ei tullut tehtyä juurikaan. Tämänhetkinen elämäntilanne (Antti Oulussa, minä ja tytöt Nivalassa) vähän syö energiaa kaikesta. Hirveetä reissaamista kaikki viikonloput. Onhan tuo Pinsku toki jäljelle päässy ja pari fasseakin on noudettu, mutta eipä kyllä ole hurraamista näissä metästysjutuissa. Metästyskoiria, MY ASS! Kuitenkin niillä kerroilla, kun hommiin on päästy, kaikki on sujunut mukavasti.

Nyt tässä odotellaan joulua ja nautitaan lumesta. Pinja varsinkin on aivan mielissään, kun saa kelliä ja riehua hangessa. Jospa siitä viikonloppuna ehtisi muutaman joulukorttikuvankin räpsäistä.

Jäljellä

Puhelin soi, ja isähän se sieltä soitteli. Käski pakata koiran, hirviliivit sekä juomista. Niin minä tein työtä käskettyä ja sitten Pinjan kanssa huristelimme tapahtumapaikalle. Aikamme siinä tien varressa pällisteltyämme päästiin vihdoin maastoon.

Isä sanoi, että kohta pitäisi rueta tapahtumaan ja samassa Pinja vaihtoikin isompaa vaihdetta silmään. Etenimme aika reippaalla tahdilla ja minä en seurannut verijälkeä ollenkaan, kun mukana oli myös kaksi muuta. Verta tuli todella vähän, mutta Pinja painoi kuin idiootti ;) Jonkin matkaa mentyämme, Pinja rupesi rengastelemaan ja verta ei löytynyt enää mistään. Rengasteltiin siinä sitten porukalla, eikä mitään. Pinja kyllä yritti parhaansa, mutta siihen se homma jäi. Veren tulo lakkasi hirveltä ja sillä selvä. Isä sitten vielä seurasi verettömiä jälkiä ja hyvin voimin olivat emä ja vasa jatkaneet menoaan. Ilmeisesti kyseessä oli pintanaarmu, josta verentulo lakkasi pienen hetken kuluttua. Alueella oli käväissyt vielä hirvikoirakin, eikä sieltä mitään sen enempiä oltu löydetty. Osuman lievyydestä kertoo myös se, että hirvi ei ollut kertaakaan pistänyt maaten.

Pinja toimi, kuten Pinja yleensä toimii, eli hienosti ;) Itse olen ihan poikki. Taidanpa tästä lähteä saunomaan.

Muutoin koirarintamalla on aika hiljaista. Lenkkeilyä ja silleen. Viime viikonloppuna tytöt pääsivät fasseja noutamaan. Laitan siitä tässä joskus kuvia :)

Ihana Pinja-Pauliina täyttää tänään kuusi vuotta!

Onnea äiskän pikku Pinskulle :)