Pinja & Inka ovat aloittaneet vihdoin ja viimein elämänsä ylivieskalaiskoirina. Mukavastipa se onkin alkanut mm. jäällä lenkkeillessä. Tytöt ovat mielestäni kotiutuneet uuteen kotiin vallan mainiosti. Hyvä niin. Tai toisaalta, mikseivät olisi sopeutuneet ;)
Hiihtolomalla on ollut tapana ulkoilla ihan järkyttäviä määriä. Tämä lomapa toi poikkeuksen siihen kaavaan. Muuttohässäkkä ja mamman kipeä koipi estivät pidempien ulkoiluharrasteiden harjoittamisen, joten koirat ovat olleet jokseenkin heitteillä. Jospa tämä elo tästä normalisoituu pikkuhiljaa ja jos se mamma menisi koipensa kanssa lääkäriin apua hakemaan.
Inka se taas sitten viikonloppuna järjesti oksentelunäytöksen. Näytös alkoi yöllä ennen viittä. Se sisälsi oksentelua useaan otteeseen ja lisäksi juoksentelua ja sontimista pihamaalla. Jotain paskaa oli vissiin taas pitänyt suuhunsa imuroida tuota näytöstä varten. Onneksi tällä kertaa selvittiin vähällä. PÄivän riisipaasto ja Tehobact palauttivat pienen paskaimurin mahan taas normaaliin tilaan. Hyvä niin.
Hirveästi ei olla treenailtu. Sanontahan toki sanoo, että vain lahjattomat harjoittelevat... Oikeasti kyllä pitäisi... Nytpä sitä onneksi pystyy jo töidenkin jälkeen treenaamaan, kun päivät pitenee. Kai sitä jonkin verran pitää harjoitella, jos meinaa kehdata nokkaansa jossakin kokeissa ensi kesänä näyttää.
Tällaistapa meillä nyt. Eli ei kovin kummoista. Talvella ei oikein tapahdu mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti