Goldenmestaruus 2012

Goldenmestaruudesta kisailtiin tänä vuonna Alavudella. Tälle vuodelle käyttöön otettiin myös uudet säännöt. Uudistetussa Goldenmestaruudessa lauantaina on normaali NOME-B –koe, jonka yhteydessä valitaan ALO-luokasta GoldenKisälli ja AVO- ja VOI-luokista valitaan 4-8 koiraa sunnuntain Goldenmestaruusfinaaliin.

Kokeeseen osallistui hieno määrä kultaisia. VOI-luokassakin taisi olla jopa 20 kultaista! Hienosti on määrä lisääntynyt, nimittäin muistelen, että vuonna 2006 Goldenmestaruuden VOI-luokassa taisi olla vain 5 kultaista…

Riepu ei tänä vuonna osallistunut lainkaan kisällitaistoon, mutta Inka lähti kisaamaan mestaruudesta. Karsintakoe alkoi 1-markkeerauksella, joka jätettiin muistiin. Sen jälkeen piti suorittaa pitkähkö ohjaus. Inka katsoi markkeerauksen mielestäni hyvin. Ohjausta vähän jännitin, kun ohjaussektorin oikealla puolella oli houkutteleva heinikko, johon olisi ollut kiva mennä metsästelemään. Otin varman päälle ja lähetin koiran sektorille, joka oli kauempana tuosta houkutusten heinikosta. Inka menikin ohjauksen sitten mielestäni oikein hyvin. Minun ei tarvinnut juurikaan kieltää tai ohjata, sain pääasiassa tukea koiraa riistalle saakka.

Ohjausriistan palautuksen jälkeen piti ottaa sitten ylös se muistiin jäänyt 1-markkeeraus. Mielestäni keskityin lähetykseen ja Inka näytti jopa muistavan markkeerauksen, mutta se paukkasi pari metriä väärin metsään, eikä saanut riistasta hajua. Niinpä se laajensi aivan väärin ja varis jäi saamatta ylös. Kyllä harmitti.

1-markkeerauksen jälkeen oli vuorossa 2-markkeeraus. Inka katsoi heitot hyvin ja nouti molemmat linnut. Ensiksi heitetty haetutti vähän, mutta koira oli kuitenkin koko ajan töissä ja kaivoi riistan ylös. Mielestäni suoritus oli hyvä.

Kokeen päätteeksi suoritettiin haku parin kanssa vuorotellen. Haussa oli 2 riistaa maalla ja 3 vesialueella. Inka teki ihan OK haun, mutta ei tarpeeksi kattanut vesialuetta. Siitä tuli tuomarilta noottia. Inka sai riistoja ylös 4/5.

Loppukritiikistä päättelin tuloksen olevan VOI3. Ja niinhän se olikin. Kun tulokset julkaistiin, ajattelin siinä, että ei VOI3:lla mihinkään finaaliin päästä. Yllätykseni olikin suuri, kun meidän starttinumero sanottiin kahdeksan finalistin joukossa. Niin sitä sitten täytyi alkaa valmistautumaan tulevan aamun finaalikoitosta varten.

Sunnuntaiaamu alkoi tuomarin puheenvuorolla ja samalla arvottiin starttinumerot. Meille pätkähti numero viisi ja olimme siis starttivuorossa kolmannessa parissa. Vähän oli perhosia mahassa odotuspaikalla ja mitä lähemmäs startti tuli, sitä enemmän ne perhoset lepattelivat.

Ensimmäisenä finaalitehtävänä oli ohjaus. Ohjausmatka ei sinänsä ollut pitkä, mutta oman hankaluutensa tehtävään toi se, että ohjaus suoritettiin parin kanssa yhtä aikaa. Minä olin paniikissa ja niinpä Inka otti häiriötä minun paniikkitilasta sekä toisesta ohjaajasta ja koirasta. Meinasi mennä ns. munilleen koko tehtävä. Jouduin lähettämään Inkaa useampaan otteeseen, kun se ei kerta kaikkiaan suostunut etenemään vaan palasi aina takaisin. No, rauhoitin tilanteen ja niinhän se homma sitten lähti etenemään. Inka teki ohjauksen loppujen lopuksi todella hienosti. Yleisössä harmiteltiin, kun Inka ei mennyt heti ekalla lähetyksellä niinkuin lopulta meni. Se olisi kuulemma ollut yksi hienoimmista ohjauksista alkutehtävässä. Vähän harmittaa, mutta eipä sille nyt enää mitään voi.

Finaalin 1. ohjaustehtävän riista jo plakkarissa. Inka tsekkailee kaverin suoritusta.

Ohjauksen jälkeen oli vuorossa 3-markkeeraus. Ensin tuli 2-markkeeraus linjaan, jonka jälkeen venemies siirtyi ja heitti vielä yhden. Tämän jälkeen koira sai noutaa linnut valitsemassaan järjestyksessä. Inka suoritti tehtävän taas hyvin. Kaikista heitoista oli hyvä mielikuva. Viimeisellä linnulla Inka teki jonkun pienen mutkan, mutta ei se kyllä suoritusta mielestäni heikentänyt millään tavalla.

1. lintu 3-markkeerauksesta tallessa.

Näiden tehtävien jälkeen karsittiin kahdeksasta finalistista puolet pois, joten neljä jatkoi vielä lopputehtäviin. Iloinen yllätys oli se, että Inka oli noiden neljän joukossa, jotka pääsivät taistelemaan Goldenmestaruudesta loppuun saakka. Paljon oli kuitenkin kirittävää sen ensimmäisen ohjaustehtävän jäljiltä.

Viimeiset tehtävät alkamassa.

Finaalin viimeisinä tehtävinä olivat aika kinkkinen ohjaus (tämän toki sai suorittaa tällä kertaa yksin) ja neljän koiran yhtä aikaa suoritettava haku. Lähdin ohjaustehtävään vähän ihmeissäni, kun tehtävä tuntui todella hankalalta. Oli häiriöriistoja joka paikka täynnä ja kohteeseen piti ohjata vielä mutkan kautta. Ajattelin, että tuskinpa tästä selvitään. 

Tuomari kertoo missä ohjausriista on ja mihin koiraa ei ehkä kannata päästää...

"MENE!"

Olihan siinä vähän vääntämistä, mutta niin se vaan Inka suoritti tehtävän ja tavi saatiin talteen. Meinasi lähteä jalat alta, kun Inka tuli saaresta näkyviin tavi suussa. Ja kylläpä se hymyilytti, kun tavi oli kourassa. Mission impossible ei ollutkaan niin impossible.

 

Tavi tuli ohjauksesta :)

Jokseenkin tyytyväinen ohjaaja :)

Lopuksi oli sitten vuorossa se monsterihaku. Riistaa alueella oli yli 30 kpl ja neljä koiraa laitettiin yhtä aikaa hommiin. Aluksi Inkalla oli mielestäni vaikeuksia ymmärtää jutun juonta, mutta kun hommaan pääsi käsiksi, Inka alkoikin hakemaan omaan tuttuun inkamaiseen tyyliin. Riistoja nousi alueelta mukavasti ylös ja hakutyötä oli ilo katsella. Hakuosio oli pitkä ja puuduttava. Inka väsähti ihan täysin lopussa ja viimeisen reissun jälkeen se pistikin maate, kun pääsi hommista pois. Kaikkemme annettiin, sekä minä että Inka.

Kolme koiraa samoilla huudeilla.

Inka ja Rose hommissa. Toinen tulee ja toinen menee.

Inka näyttää jos vähän siltä, että vieläkö on pakko mennä...

Nauratti kuitenkin, vaikka rankkaa olikin.

Urakka suoritettu. Enää jäljellä palkintojenjako.

Hyvä haku ei riittänyt kirimään alkupäivän etumatkaa kiinni ja sijoituimme neljänneksi. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Inkaan ja miksei myös itseeni. Finaali oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja olen tyytyväinen, että saimme kisata ihan loppuun saakka. Kiitos mahtavasta finaaliseurasta upeille kilpakumppaneille ja kiitos mahtavalle yleisölle kannustuksesta.

Viikonloppu oli oikein hieno ja mestaruus huipentui arvoiseensa finaaliin. Ensi vuonna sitten revanssi!

Tokihan tässä nyt vielä on hommia edessä. Ensi viikonloppuna on SM-NOME! Sieltä me Inkan kanssa lähdemme hakemaan hyvää tulosta karsinnasta. SM-kokeessa täytyy onnistua todella hyvin, että finaalipaikka lohkeaa. Katsotaan miten meidän käy!


(Kuvat (c) Johanna Koskiahde)