Koko perheen metsästys- ja koereissu

Päätimme aivan ykskaks, että pakataan viikonloppuna koirat autoon ja ajellaan Kuivaniemellä mökille. Tarkoitus oli metsästellä kanalintuja lauantai ja sunnuntaina käydä sitten puolestaan metsästämässä sitä puuttuvaa ykköstä Inkan kanssa Torniossa.

Lauantaipäivä sitten samoiltiin koko koiralauman kera Yli-Iissä teerien, metsojen, riekkojen ja pyiden perässä. Jonkin verran lintuja nähtiin, mutta saalista ei valitettavasti saatu. Reissu oli kuitenkin oikein mukava ja olihan se mahtava seurata Inkan työskentelyä. Pinja ei kauheasti enää hommiin vaivautunut ja Riepu ei tietysti tajunnut yhtään, mistä on kyse :D

Iltapäivällä heitettiin sitten saunaa lämmitellessä viimeistelevät treenit ja nautiskeltiin hienosta ilmasta ja maisemista. Ja illalla syötiin hyvin ja saunottiin. Ja kylläpä olikin sitten mukava mennä mahan viereen nukkumaan :)

Sunnuntaina ajeltiin sitten Tornioon. Vuorossa oli siis koekauden päättävä startti. Kovasti toivoin sitä ykköstä taas tulevaksi. Vaan niinhän siinä kävi, että toiveeksi se jäi. Inka heittäytyi vesiohjauksessa täysin korvattomaksi ja ymmärtämättömäksi. Ei auttanut itkut markkinoilla. Muuten koe meni sitten tietysti taas oikein mukavaksi. No, kotiin viemisinä VOI2. Voivoi. Ensi vuonna sitten. Toivottavasti.

Mutta eipä parane valittaa. Olihan meillä Inkan kanssa älyttömän hieno kausi. Olisihan se tietysti ollut hienoa lopettaa kausi ykköseen ja KVA-titteliin. Näin nyt kuitenkaan ei päässyt käymään. HÖH!

SM-NOME Hailuodossa

Enpä olisi kesällä 2011 uskonut, että Inkan kanssa SM-NOMEssa startataan. Vaan niin siinä vain sitte pääsi käymään. SM-finaalipaikan lisäksi havittelimme TAAS sitä viimeistä (eikäku kolmatta) ykköstä.

Meidän karsintastartti oli lauantaina. Arvonnassa kävi sillä tavalla hyvä tuuri, että pääsimme aikalailla alkupäässä starttaamaan. Sillä tavalla ei tarvinnut koko päivää kärvistellä. Hyvä niin.

Koepaikkana oli kaksi Hailuodon pikkujärveä. Koemaasto oli älyttömän hieno ja koe oli mukavasti suunniteltu ja toteutettu.

Kuva: Raija Gärding

 Koe alkoi lyhyehköllä maaohjauksella. Inka suoritti tehtävän melko mukavasti. Vähän piti ohjata, mutta riista saatiin talteen mielestäni aika nopeasti. Inka toimi tehtävässä aika tehokkaasti, se nimittäin toi kaksi varista kerrallaan :D Tuomariakin taisi vähän hymyilyttää ;)

Kuva: Barbro Fagerholm

Kuva: Barbro Fagerholm

Maaohjauksen jälkeen odoteltiin, että pari suorittaa saman tehtävän. Siinähän sitä jo hoksasikin, että ei kannata jännittää. Mukava tuomari, mukava pari ja yleisössä ihania ystäviä. Täytyy vaan tehdä parhaansa Inka-kullan kanssa.

Kuva: Barbro Fagerholm

Seuraavana oli vuorossa markkeeraus. Markkeeraus ei ollut mielestäni mitenkään erityisen haastava. Ihan perusmarkkeeraus (2-markk.) oli kyseessä. Maastokin oli ihan perus. Inka suoritti markkeerauksen tavalleen uskollisesti, eli erittäin hienosti. Minun tarvitsi vain odotella riistaa :)

Kuva: Barbro Fagerholm

Kuva: Barbro Fagerholm

Markkeerauksen jälkeen tehtiin sitten hakua. Haussa oli sekä maa- että vesialue. Inka haki ihan mukavasti, mutta vesialueelle lähteminen oli ehkä vähän nihkeää... Eli ei ihan parasta Inkaa, vaikka haku hienosti menikin.

Kuva: Raija Gärding

Kuva: Raija Gärding

Kuva: Raija Gärding

 Haun jälkeen homma jatkui uudella pikkujärvellä. Vähän ammuskelua ja sitten ohjausta. Ensin maalle, sitten veteen. Molemmissa ohjauksissa oli havaittavissa pientä kovakorvaisuutta ja varsinkin vesiohjauksessa piti säätää veteen menemisessä. Voi miten ärsyttävää! Siitä taas pieni miinus :(

Koe päättyi 1-markkeeraukseen, jonka Inka hoiti hienosti.

Kuva: Raija Gärding

Niin oli meidän SM-startti pulkassa. Itsellä oli pienen pienistä säädöistä huolimatta oikein hyvä olo. Me tehtiin NIIN parhaamme. Tuomarikin sitten huomautti juurikin siitä hausta ja ohjattavuudesta. Vähän kuitenkin jäi päiväksi jännittämään, että tuleeko sieltä se ykkönen vaiko oikein hyvä kakkonen.

Kuva: Barbro Fagerholm

 Sen verran täytyy vielä mainita, että olipa meillä mukava pari startissa. Kiitos vaan Tarulle loistavasta seurasta! :)

Ja niinhän siinä sitten kävi, että tulokseksi tuli VOI2. Ne pienet puutteet harmittavasti alensivat palkintosijaa :( Samalla finaalipaikka jäi haaveeksi. Voi pirkaleen pirkale. Pienestä oli kiinni. Mutta jokatapauksessa kokemus oli uskomattoman hieno ja Inka oli aivan MAHTAVA! Kyllä mulla on ihana ja TAITAVA koira!

Tarkoitus oli jäädä Hailuotoon vielä finaalia seuraamaan, kun Janne ja Brisse hienosti finaaliin tiensä selvittivät, mutta en sitten kertakaikkiaan jaksanut. Hirveä flunssa piinasi ja lähdin sunnuntaiaamuna kotimatkalle.

Saapa nähdä milloin seuraavan kerran pääsen SM-starttiin koiran kanssa. Ehkäpä sitten joskus Riepulaisen kanssa. Inkan kanssa tuskin enää mennään, vaikka tulokset kasaan saataisiinkin. Onneksi sain tuon kokemuksen Inkan kanssa kokea!

Goldenmestaruus 2012

Goldenmestaruudesta kisailtiin tänä vuonna Alavudella. Tälle vuodelle käyttöön otettiin myös uudet säännöt. Uudistetussa Goldenmestaruudessa lauantaina on normaali NOME-B –koe, jonka yhteydessä valitaan ALO-luokasta GoldenKisälli ja AVO- ja VOI-luokista valitaan 4-8 koiraa sunnuntain Goldenmestaruusfinaaliin.

Kokeeseen osallistui hieno määrä kultaisia. VOI-luokassakin taisi olla jopa 20 kultaista! Hienosti on määrä lisääntynyt, nimittäin muistelen, että vuonna 2006 Goldenmestaruuden VOI-luokassa taisi olla vain 5 kultaista…

Riepu ei tänä vuonna osallistunut lainkaan kisällitaistoon, mutta Inka lähti kisaamaan mestaruudesta. Karsintakoe alkoi 1-markkeerauksella, joka jätettiin muistiin. Sen jälkeen piti suorittaa pitkähkö ohjaus. Inka katsoi markkeerauksen mielestäni hyvin. Ohjausta vähän jännitin, kun ohjaussektorin oikealla puolella oli houkutteleva heinikko, johon olisi ollut kiva mennä metsästelemään. Otin varman päälle ja lähetin koiran sektorille, joka oli kauempana tuosta houkutusten heinikosta. Inka menikin ohjauksen sitten mielestäni oikein hyvin. Minun ei tarvinnut juurikaan kieltää tai ohjata, sain pääasiassa tukea koiraa riistalle saakka.

Ohjausriistan palautuksen jälkeen piti ottaa sitten ylös se muistiin jäänyt 1-markkeeraus. Mielestäni keskityin lähetykseen ja Inka näytti jopa muistavan markkeerauksen, mutta se paukkasi pari metriä väärin metsään, eikä saanut riistasta hajua. Niinpä se laajensi aivan väärin ja varis jäi saamatta ylös. Kyllä harmitti.

1-markkeerauksen jälkeen oli vuorossa 2-markkeeraus. Inka katsoi heitot hyvin ja nouti molemmat linnut. Ensiksi heitetty haetutti vähän, mutta koira oli kuitenkin koko ajan töissä ja kaivoi riistan ylös. Mielestäni suoritus oli hyvä.

Kokeen päätteeksi suoritettiin haku parin kanssa vuorotellen. Haussa oli 2 riistaa maalla ja 3 vesialueella. Inka teki ihan OK haun, mutta ei tarpeeksi kattanut vesialuetta. Siitä tuli tuomarilta noottia. Inka sai riistoja ylös 4/5.

Loppukritiikistä päättelin tuloksen olevan VOI3. Ja niinhän se olikin. Kun tulokset julkaistiin, ajattelin siinä, että ei VOI3:lla mihinkään finaaliin päästä. Yllätykseni olikin suuri, kun meidän starttinumero sanottiin kahdeksan finalistin joukossa. Niin sitä sitten täytyi alkaa valmistautumaan tulevan aamun finaalikoitosta varten.

Sunnuntaiaamu alkoi tuomarin puheenvuorolla ja samalla arvottiin starttinumerot. Meille pätkähti numero viisi ja olimme siis starttivuorossa kolmannessa parissa. Vähän oli perhosia mahassa odotuspaikalla ja mitä lähemmäs startti tuli, sitä enemmän ne perhoset lepattelivat.

Ensimmäisenä finaalitehtävänä oli ohjaus. Ohjausmatka ei sinänsä ollut pitkä, mutta oman hankaluutensa tehtävään toi se, että ohjaus suoritettiin parin kanssa yhtä aikaa. Minä olin paniikissa ja niinpä Inka otti häiriötä minun paniikkitilasta sekä toisesta ohjaajasta ja koirasta. Meinasi mennä ns. munilleen koko tehtävä. Jouduin lähettämään Inkaa useampaan otteeseen, kun se ei kerta kaikkiaan suostunut etenemään vaan palasi aina takaisin. No, rauhoitin tilanteen ja niinhän se homma sitten lähti etenemään. Inka teki ohjauksen loppujen lopuksi todella hienosti. Yleisössä harmiteltiin, kun Inka ei mennyt heti ekalla lähetyksellä niinkuin lopulta meni. Se olisi kuulemma ollut yksi hienoimmista ohjauksista alkutehtävässä. Vähän harmittaa, mutta eipä sille nyt enää mitään voi.

Finaalin 1. ohjaustehtävän riista jo plakkarissa. Inka tsekkailee kaverin suoritusta.

Ohjauksen jälkeen oli vuorossa 3-markkeeraus. Ensin tuli 2-markkeeraus linjaan, jonka jälkeen venemies siirtyi ja heitti vielä yhden. Tämän jälkeen koira sai noutaa linnut valitsemassaan järjestyksessä. Inka suoritti tehtävän taas hyvin. Kaikista heitoista oli hyvä mielikuva. Viimeisellä linnulla Inka teki jonkun pienen mutkan, mutta ei se kyllä suoritusta mielestäni heikentänyt millään tavalla.

1. lintu 3-markkeerauksesta tallessa.

Näiden tehtävien jälkeen karsittiin kahdeksasta finalistista puolet pois, joten neljä jatkoi vielä lopputehtäviin. Iloinen yllätys oli se, että Inka oli noiden neljän joukossa, jotka pääsivät taistelemaan Goldenmestaruudesta loppuun saakka. Paljon oli kuitenkin kirittävää sen ensimmäisen ohjaustehtävän jäljiltä.

Viimeiset tehtävät alkamassa.

Finaalin viimeisinä tehtävinä olivat aika kinkkinen ohjaus (tämän toki sai suorittaa tällä kertaa yksin) ja neljän koiran yhtä aikaa suoritettava haku. Lähdin ohjaustehtävään vähän ihmeissäni, kun tehtävä tuntui todella hankalalta. Oli häiriöriistoja joka paikka täynnä ja kohteeseen piti ohjata vielä mutkan kautta. Ajattelin, että tuskinpa tästä selvitään. 

Tuomari kertoo missä ohjausriista on ja mihin koiraa ei ehkä kannata päästää...

"MENE!"

Olihan siinä vähän vääntämistä, mutta niin se vaan Inka suoritti tehtävän ja tavi saatiin talteen. Meinasi lähteä jalat alta, kun Inka tuli saaresta näkyviin tavi suussa. Ja kylläpä se hymyilytti, kun tavi oli kourassa. Mission impossible ei ollutkaan niin impossible.

 

Tavi tuli ohjauksesta :)

Jokseenkin tyytyväinen ohjaaja :)

Lopuksi oli sitten vuorossa se monsterihaku. Riistaa alueella oli yli 30 kpl ja neljä koiraa laitettiin yhtä aikaa hommiin. Aluksi Inkalla oli mielestäni vaikeuksia ymmärtää jutun juonta, mutta kun hommaan pääsi käsiksi, Inka alkoikin hakemaan omaan tuttuun inkamaiseen tyyliin. Riistoja nousi alueelta mukavasti ylös ja hakutyötä oli ilo katsella. Hakuosio oli pitkä ja puuduttava. Inka väsähti ihan täysin lopussa ja viimeisen reissun jälkeen se pistikin maate, kun pääsi hommista pois. Kaikkemme annettiin, sekä minä että Inka.

Kolme koiraa samoilla huudeilla.

Inka ja Rose hommissa. Toinen tulee ja toinen menee.

Inka näyttää jos vähän siltä, että vieläkö on pakko mennä...

Nauratti kuitenkin, vaikka rankkaa olikin.

Urakka suoritettu. Enää jäljellä palkintojenjako.

Hyvä haku ei riittänyt kirimään alkupäivän etumatkaa kiinni ja sijoituimme neljänneksi. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Inkaan ja miksei myös itseeni. Finaali oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja olen tyytyväinen, että saimme kisata ihan loppuun saakka. Kiitos mahtavasta finaaliseurasta upeille kilpakumppaneille ja kiitos mahtavalle yleisölle kannustuksesta.

Viikonloppu oli oikein hieno ja mestaruus huipentui arvoiseensa finaaliin. Ensi vuonna sitten revanssi!

Tokihan tässä nyt vielä on hommia edessä. Ensi viikonloppuna on SM-NOME! Sieltä me Inkan kanssa lähdemme hakemaan hyvää tulosta karsinnasta. SM-kokeessa täytyy onnistua todella hyvin, että finaalipaikka lohkeaa. Katsotaan miten meidän käy!


(Kuvat (c) Johanna Koskiahde)