Mönkään meni kaikki...

Odotin todella pääseväni Inkan kanssa starttaamaan kaikista pienistä puutteista huolimatta... Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että jouduin lauantaiaamuna nöyrtymään ja soittamaan kokeen järjestäjille, että en voi tulla kokeeseen. Minulle laitettiin keskiviikkona kortisoonia kantapäähän ja elo on ollut sen jälkeen todella hankalaa. Pitkät ajomatkat ovat tuskallisia ja samoin jalan päällä oleminen. Tänään on ensimmäinen päivä, kun jalalle pystyy edes hiukkasen varaamaan. Nyt mennään päivä kerrallaan ja odotellaan parempia aikoja. Uuteen starttiinkin ollaan jo ilmoittauduttu. Toivottavasti vaan pysytään Inkan kanssa ehjänä sinne saakka :D

Metsästystä ja huolentynkää

Niin se on uusi metsästyskausikin avattu. 10.8. tärähti kyyhkysjahti käyntiin, melko hiljaisesti, mutta tulipa niitä noutoja kuitenkin muutama Inkalle. Pinja sai nautiskella vapaakoiranelämästä mummin vieressä, kun muut lähtivät jahtiin. Tärkeämpi aloitus oli kuitenkin se sorsastus. Vaan kuivaksipa jäi sekin. En muista kertaakaan olleeni noin tylsässä aloituksessa. Meidän vakkarikololla ei ollut linnun lintua. Inka pääsi tositoimiin vasta myöhemmin iltapäivällä paikanvaihtamisen jälkeen.

Isän kaveri soitteli hukkaan menneistä linnuista ja siitäpä sitten huristeltiin lintujen perässä parikymmentä kilometriä ;) Eipä siinä mitään, Inka teki hienosti hommia uudenlaisissa olosuhteissa. Talteen tulivat kaikki linnut: tavi, heinuri ja lapasorsa. Uusia nousuja ei sitten enää kovista odotuksista ja Inkan hienosta porkkamisesta huolimatta saatu.

Iltalennolle mennessä käväistiin taas muutamia vakiopaikkoja. Yhdestä Inka löysi tavin ja haavakkoheinurin ;) Menipä kivasti!! Iltalennolla alas tuli sitten vain lehtokurppa.

Pinja oli Antin kanssa jahdilla ja Pinjakin oli saanut puolenkymmentä noutoa. Ihan kohtalainen päivä meidän tytöillä, vaikka aloitus kaikinpuolin kehno olikin. Perjantai vielä pyydettiin tosissaan, mutta saalista ei tullut. Yhtä tavia kohti ojenneltiin, mutta tavi oli huomattavasti nopsempi, kuin me.

Nyt ollaan tauolla. Odotellaan, mihin tämä jahtisyksy tästä kehkeytyy. Jospa ne sulkasatoiset rääpystäjät vielä kerääntyis jonkinlaisii n parviin ja sais uusia lentoja myöhemmin.

Treenailtu ollaa... joskin huonolla menestyksellä. Hävettää jo etukäteen lähteä kokeisiin, mutta kokemuksen vuoksi on pakko mennä. Jos en starttaa tänä kesänä, en varmaan uskalla startata enää ikinä.

Huolta puolestaan aiheuttaa Inkaliina (yllätys yllätys)... Inkan kuono on kuiva ja rohtunut. Minä jo maalailen piruja seinille autoimmuunisairaudesta (DLE). Vaihtoehtoisena teoriana on mm. heinikon ja viljan aiheuttama metsästyksen tiimellyksessä tullut "urheiluvamma". Toivottavasti se on vaan se. Rasvaillaan ja mietitään vähän noita ruokajuttuja. ARGH!! Tässäpä vielä kuva koirankuonolaisesta:

Viikonloppuna saa muuten sitten pitää peukkuja...