Kyyhkysenpyynnin jälkeen treenailtiin aika normisti, kun ei niitä kyyhkysiä hirveästi lennellyt. Rovaniemelle arpoilin, josko Inkan kanssa lähtisin, mutta laiskuus iski niin perin pohjin, etten sitten viitsinyt ilmoittaa, vaikka paikkoja olisi ollut vaikka muille jakaa.
Sorsajahdin aloitus meni minun osaltani Helsingissän U2:n keikalla. Elämä on valintoja, mutta valitsinpa oikein ;) Ilta oli hieno! Inka ja Pinja pääsivät kuitenkin muiden seurassa jahtiin, joten ei ihan ilman noutoja meidän tytöt jääneet. Aloituksen jälkeisenä lauantaina ja sunnuntaina minäkin olin jahdissa mukana, mutta saalis jäi aika laihaksi.
Jatkoin tyttöjen kanssa seuraavalla viikolla haavakkojahdilla ja se menikin ihan OK. Pinja teki aivan loistavaa työtä ja saalistakin saatiin. Inka jostain syystä vähän hyytyi, eikä hommasta tullut oikein mitään. Hyytyminen selittynee juoksulla, joka alkoi eilen. Pinja on ollut oikein mallikas jahtikoira. Sen tekemisessä näkyy vankka kokemus useiden vuosien takaa. Pinja on onneksi myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Se on jaksanut rankat reissut hyvin, eikä se ole oireillut jälkikäteenkään. Pinja päässee vielä Antin kanssa kanalintujahtiin Yli-Iin suunnalle myöhemmin syksyllä. HYVÄ PINJA!
Inkan kanssa on koitettu sitten treenata kokeisiin. Metsästyksessä esiintyneet ongelmat eivät kuitenkaan antaneet aihetta suurempiin odotuksiin ja treenitkin ovat menneet vähän puoliteholla. Viikoloppuna starttasimme Alavudella ja kokeemme päättyi minun keskeytykseen. Ensimmäisessä ohjaustehtävässä Inka meni ampujan taakse piiloon kaksi kertaa ja silloinpa minun henkinen selkäranka napsahti poikki. Toinen ohjaus meni ihan OK (sain pois häirinnältä) siihen saakka, kunnes Inka nousi heinikkoiselle vastarannalle ja katosi näkyvistä. Riistaa ei saatu ylös ja niin keskeytin kokeen. Harmittaa. Juoksu alkoi sitten eilen, joten sekin voi vaikuttaa dorkailuun sekä metsällä että kokeissa. Eilen treeneissä Inka kuitenkin teki hienosti juoksusta huolimatta (ohjaukset menivät kivasti häiriöillä ja ilman). Aika ailahtelevaa on siis tämä elämä. Koitetaan kuitenkin vielä päästä pariin starttiin tälle vuodelle. Välillä sieltä pilkahtelee ihan hyvää tekemistä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu.
Riepun kanssa on harjoiteltu aika vähän mitään. Jonkun verran on tehty hakua ja harjoiteltu malttia. Sorsankin pikkuiselle näytin ja siitäkös se tykkäsi. Jatketaan tässä maltillisesti Riepun kanssa, mutta yhä edelleen se vaikuttaa oikein mukavalta noutajanalulta.
Sorsajahdin aloitus meni minun osaltani Helsingissän U2:n keikalla. Elämä on valintoja, mutta valitsinpa oikein ;) Ilta oli hieno! Inka ja Pinja pääsivät kuitenkin muiden seurassa jahtiin, joten ei ihan ilman noutoja meidän tytöt jääneet. Aloituksen jälkeisenä lauantaina ja sunnuntaina minäkin olin jahdissa mukana, mutta saalis jäi aika laihaksi.
Jatkoin tyttöjen kanssa seuraavalla viikolla haavakkojahdilla ja se menikin ihan OK. Pinja teki aivan loistavaa työtä ja saalistakin saatiin. Inka jostain syystä vähän hyytyi, eikä hommasta tullut oikein mitään. Hyytyminen selittynee juoksulla, joka alkoi eilen. Pinja on ollut oikein mallikas jahtikoira. Sen tekemisessä näkyy vankka kokemus useiden vuosien takaa. Pinja on onneksi myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Se on jaksanut rankat reissut hyvin, eikä se ole oireillut jälkikäteenkään. Pinja päässee vielä Antin kanssa kanalintujahtiin Yli-Iin suunnalle myöhemmin syksyllä. HYVÄ PINJA!
Inkan kanssa on koitettu sitten treenata kokeisiin. Metsästyksessä esiintyneet ongelmat eivät kuitenkaan antaneet aihetta suurempiin odotuksiin ja treenitkin ovat menneet vähän puoliteholla. Viikoloppuna starttasimme Alavudella ja kokeemme päättyi minun keskeytykseen. Ensimmäisessä ohjaustehtävässä Inka meni ampujan taakse piiloon kaksi kertaa ja silloinpa minun henkinen selkäranka napsahti poikki. Toinen ohjaus meni ihan OK (sain pois häirinnältä) siihen saakka, kunnes Inka nousi heinikkoiselle vastarannalle ja katosi näkyvistä. Riistaa ei saatu ylös ja niin keskeytin kokeen. Harmittaa. Juoksu alkoi sitten eilen, joten sekin voi vaikuttaa dorkailuun sekä metsällä että kokeissa. Eilen treeneissä Inka kuitenkin teki hienosti juoksusta huolimatta (ohjaukset menivät kivasti häiriöillä ja ilman). Aika ailahtelevaa on siis tämä elämä. Koitetaan kuitenkin vielä päästä pariin starttiin tälle vuodelle. Välillä sieltä pilkahtelee ihan hyvää tekemistä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu.
Riepun kanssa on harjoiteltu aika vähän mitään. Jonkun verran on tehty hakua ja harjoiteltu malttia. Sorsankin pikkuiselle näytin ja siitäkös se tykkäsi. Jatketaan tässä maltillisesti Riepun kanssa, mutta yhä edelleen se vaikuttaa oikein mukavalta noutajanalulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti