Jäljellä

Puhelin soi, ja isähän se sieltä soitteli. Käski pakata koiran, hirviliivit sekä juomista. Niin minä tein työtä käskettyä ja sitten Pinjan kanssa huristelimme tapahtumapaikalle. Aikamme siinä tien varressa pällisteltyämme päästiin vihdoin maastoon.

Isä sanoi, että kohta pitäisi rueta tapahtumaan ja samassa Pinja vaihtoikin isompaa vaihdetta silmään. Etenimme aika reippaalla tahdilla ja minä en seurannut verijälkeä ollenkaan, kun mukana oli myös kaksi muuta. Verta tuli todella vähän, mutta Pinja painoi kuin idiootti ;) Jonkin matkaa mentyämme, Pinja rupesi rengastelemaan ja verta ei löytynyt enää mistään. Rengasteltiin siinä sitten porukalla, eikä mitään. Pinja kyllä yritti parhaansa, mutta siihen se homma jäi. Veren tulo lakkasi hirveltä ja sillä selvä. Isä sitten vielä seurasi verettömiä jälkiä ja hyvin voimin olivat emä ja vasa jatkaneet menoaan. Ilmeisesti kyseessä oli pintanaarmu, josta verentulo lakkasi pienen hetken kuluttua. Alueella oli käväissyt vielä hirvikoirakin, eikä sieltä mitään sen enempiä oltu löydetty. Osuman lievyydestä kertoo myös se, että hirvi ei ollut kertaakaan pistänyt maaten.

Pinja toimi, kuten Pinja yleensä toimii, eli hienosti ;) Itse olen ihan poikki. Taidanpa tästä lähteä saunomaan.

Muutoin koirarintamalla on aika hiljaista. Lenkkeilyä ja silleen. Viime viikonloppuna tytöt pääsivät fasseja noutamaan. Laitan siitä tässä joskus kuvia :)