Pinja ja Pinjan housupäivät. Voi ARGH! Kohta lähtee järki. Koira on ihan sekopää välillä ja tuo tiputtelu ei lakkaa. Huooh... Millonkahan sitä taas päästään normaalirytmiin takaisin?!
* * * * * *
Jotain positiivista kuitenkin on tapahtunut. Treenailtiin Pinjan kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ja kappas vaan, neidille kelpasi varis :) Pari markkeerausta tuli tehtyä sekä pari ohjausta. Nämä siis variksella. Palautukset tulivat suoraan käteen ja vieläpä hyvällä vauhdilla. Damitreenikin onnistui kivasti. Treenien jälkeen Pinja sai purkaa paineita Mantan, Sinnan sekä Nero-labukan kanssa. Vauhti oli hurjaa ja näyttipä tytöillä olevan huippukivaa.
* * * * * *
Sunnuntaina olikin sitten jännittäviä hetkiä. Isä soitti aamulla, että hirviporukka tarvitsee apua hirven löytämiseen. Pinjalle siis valjaat niskaan, kaksi hihnaa mukaan ja sitten metsään. Pinjalle osoitettiin jälki ja sitten mentiin. Pinja jäljesti hyvin varmasti ja melko vauhdikkaasti n. 1/2 kilometriä. Tämän jälkeen tuli hukka jota Pinja yritti kovasti selvittää. Alue rengastettiinkin muutamaan kertaan, mutta Pinja ei saanut jäljestä enää kiinni. Meidän oli pakko luovuttaa. Pinjan jälkeen alueelle meni kokenut jälkikoira joka teki hukan samaan paikkaan, eikä sekään rengastuksista huolimatta löytänyt jälkeä. Jälkikoirien jälkeen alueelle laitettiin hirvikoirat ja tuloksetta. Mihin lie hirvi kadonnut... Etsinnät jatkuivat lähtiessämme Oulua kohti. Lopputulos on minulla hämärän peitossa. :)
Pinjan työskentelyyn olen enemmän kuin tyytyväinen. Se malttoi tehdä töitä hyvällä innolla ja huolellisesti. Hirviporukka aikoi turvautua vastaisuudessakin apuumme, vaikkakin toivottavaa olisi, ettei vastaavia tilanteita pääse sattumaan. :) Aijjoo... ja hauskaakin reissulla sattui: Pinjaa luultiin labradorinnoutajaksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti