Kyllä on Pinja saanut olla jahdilla! Joka päivä keskiviikosta sunnuntaihin olemme olleet sorsametsällä ja täytyypä sanoa, että hienosti on mennyt.
Aloituksesta emme valitettavasti saaneet mitään. Muiden aloittaessa paukuttelun meidän oli tyytyminen vain katsomaan kaukaa. Nimittäin savikolo, jonne me aloitukseen menimme oli aivan tyhjä. Onneksi kuitenkin Pinja pääsi hommiin. Hetki aloituksen jälkeen puhelin rupesi pirisemään, ja Pinjalle tuli naapurikololle hommia :) Neiti hurmasi paikallaolijat hienolla käytöksellään ja toiminnallaan. Linnut eivät jääneet hukkaan ja mamma loisti kuin Naantalin aurinko ;)
Iltalennollakin neiti jaksoi keskittyä olennaiseen vaikka lento oli huono ja pudotuksia tuli vain yksi. Loppuillasta Pinja hakeutui syliini ja hieman nukkuikin välillä ;)
Pinja kehittyi huimasti jahdin aikana. 2. päivänä Pinja hoksasi, että etsiä voi ilman ampumistakin. Pinja nimittäin etsi isältäni hukkaan joutuneen linnun melkoisesta risukosta. Tämän jälkeen neitiä ei tarvinnut kahdesti kehottaa, jos joku alue piti varmistaa. Mikään heinikko ja kaislikko ei jahtiretkemme varrella jäänyt tarkistamatta.
Yleisesti ottaen Pinja rupesi työskentelemään itsenäisesti. Turhat kehotukset ja ohjaukset vähenivät koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti