Pinja, Inka & Riepu

Tilinpäätös vuodelta 2011 (noin niinku NOMEn osalta)

2011-12-04T18:33:00.001+02:00

NOME-kausi loppui kuin seinään syyskuun lopulla. Ei ole paljoa treenailtu eikä paljon kyllä muutakaan touhuttu. Remmilenkkejä ja joku reissu metillä.

NOME-kausi loppui vähän ankeissa merkeissä. Alavuden loistotuloksen jälkeen saatiin Inkan kanssa kolme nollaa (kaksi Ylivieskasta ja yksi Närpiöstä). Goldenmestaruudessa meni ihan metsään, muutoin nollissa oli kuitenkin jotain hyvääkin. Goldenmestaruuden toisena päivänä oltiin kiinni kakkosessa. Inka kuitenkin päätti lopettaa hakemisen ja tulos jäi sitten siihen. Kauden päättävä Närpiö oli sitten surkuhupaisuudessaan luku sinänsä. Inka aloitti kokeen loistavasti. Oltiin ykkösessä komeasti kiinni hakualueelle mentäessä. Inkapa teki siellä sitten sellaisen päätöksen ekaa hakuriistaa noutaessa, että sai käytännönkoehaaveet unohtaa. Inka, 7 vuotta, päätti SYÖDÄ variksen. Niin. SYÖDÄ! Semmonen oli päätös meidän koekaudella. No, täytyy vissiin sitten ensi vuonna hakea ne ykköset pois kuleksimasta.

Riepun kanssa tuli tehtyä se virhe, että ylipäätään starttasin tänä kautena. Eipä olis tarttenu ku ei ole pikkukoira vielä valmis. Luulin, että se olisi, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Nyt vain treenaillaan kovasti tämä talvi ja koitetaan ensi kautena uudelleen.

Pinjuskainen täytti lokakuussa kymmenen vuotta. Synttäreitä vietettiin jäljestyksen merkeissä. Pinja teki hienon työn. Siihen on ihan hyvä lopettaa jälkikoiran hommat. Nyt saa Pinja olla niistä hommista eläkkeellä.

Tämä koiravuosi alkaa olemaan lopuillaan. Kuluneesta kaudesta on jäänyt aivan loistava fiilis. Vaikka viimeiset startit eivät putkeen menneetkään, kokonaissaldo tältä kaudelta jäi kirkkaasti plussalle. Siitä pitivät huolen Riepun NOU1 ja Inkan VOI1. Tästä on hyvä jatkaa uudelle kaudelle :) Tulosten lisäksi saa olla tyytyväinen, että kaikki koirulaiset ovat pysyneet aikalailla terveenä.

Ihania koiria.

Nyt on noustu sieltä epätoivon suosta mättäälle :)

2011-09-05T12:56:00.000+03:00

Edellisestä päivityksestä on kulunut aikaa liika kauan. NOME-kausi siis alkoi ontumisella ja kokeen perumisella. NOME-kausi jatkui Evijärven kokeessa täydellisellä epäonnistumisella molempien nomettavien tyttöjen kanssa. Riepu kuupoili oikein olan takaa ja Inkan dorkailulle ei pysty oikein sanallista kuvausta keksimään. Olin valmis heittämään hanskat tiskiin Inkan kanssa. Ihan oikeasti olin valmis.

Onneksi sain apua ystäviltä (että kiitos vaan kaikille tsempanneille ja kannustaneille) ja niin sieltä epätoivon alhosta noustiin. Heinäkuun alusta saakka on treenattu ja kokeiltu hyvällä fiiliksellä. 9.7. startattiin Torniossa ja tuloksena oli VOI3. Inka teki mielestäni mukavaa työtä, mutta otti kovin paljon häiriötä pörrävästä paarma- ja kärpäsparvesta. Mutta kaiken sen häröilyn alta näkyi pilkahdus jostakin paremmasta. 31.7. Nivalassa PM-kokeessa Inka teki meidän mittapuulla tosi hienon työn. Ykkönen ei ollut kaukana, mutta se karkasi 3-markkeerauksen pieneen apuun. Tuloksena siis VOI2 ja PM2. 13.8. Käväistiin extempore-kokeessa Rovaniemellä ja sieltäkin tulos, VOI3. Rovaniemellä olin myös erittäin tyytyväinen Inkan työhön.

Eilen sitten saavutettiin jotain, mihin en ikinä oikein uskonut meidän yltävän.. Kuortaneella kaikki siis onnistui ja tuloksena Inkalle NOME-B VOI1!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

VOI1 ja Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen VOI-luokan NOME-mestari 2011

Inka sai kerroshampparin Kaustisen Rollsista

Ja "poika" saunoo!!

p.s. Koitan jossain vaiheessa laittaa jotain järkevämpääkin näistä meidän NOME-touhuiluista. Nyt ei vaan pysty eikä kykene :)

p.s. II Iso kiitos personal trainerillemme, Paapulle :)

NOME-koiramme Klenkka

2011-05-21T09:57:00.000+03:00

Niin. Inka rupesi ontumaan tiistaiaamuna oikeaa etujalkaa. Konsultoin lääkäriä ja ohjeena oli lepo. Inka onkin nyt sitten ottanut iisisti koko viikon. Nätissä kävelyssä ja hitaassa ravissa kaikki on OK. Kokeilin sitten tehdä pienen noudon (vauhti nousi) ja niin koira palautti taas kolmella jalalla. Nyt lepo jatkuu ja ensi viikolla uusi soitto lääkäriin ja ehkäpä myös reissu Kälviälle. Toivottavasti tämä kokeiden peruminen jää ainoastaan tähän viikonloppuun. Närpiöön siis olimme menossa nomeilemaan. Harmittaa perkuleesti, koska luvassa olisi ollut lysti viikonloppu :(

Ja eipä siinä kaikki... Hotspottikin Inkalta löytyi. Se onneksi on kuivahtanut nätisti. Näyttää nyt siltä, että universumi vastustaa meidän NOME-harrastusta. Aion vastustaa takaisin. ;)

Sen verran todettakoon, etä Riepu & Pinja ovat ihan OK. Onneksi :D

Notkeat

2011-05-15T20:31:00.001+03:00

Riepu taipuili tänään Vimpelissä

2011-05-14T18:38:00.000+03:00

Riepu oli tänään notkealla tuulella ja tuloksena siis NOU1! Kyllä nyt mamma on mielissään. Nyt voi lopettaa jännittämisen ja alkaa harrastamaan :)

Tässä Riepun arvostelu:

1. Sosiaallinen käyttäytyminen Hyväkäytöksinen ja rauhallinen koira
2. Uimahalu Ui hyvin
3. Hakuinto Koira tekee erittäin vauhdikasta ja tehokasta hakua. Kattaa alueen kokonaan.
4. Noutohalu Erittäin vahva noutohalu, ottaa riistat heti löydettyään spontaanisti
5. Nouto-ote Hyvät otteet kaikista riistoista
6. Palauttaminen Palauttaa riistat ohjaajalle kläteen suoraviivaisesti ja nopeasti
7. Reagointi laukaukseen Kiinnostunut, tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky Koiralla on vahva itseluottamus, kani tulee ohjaajalle
9. Yhteistyö Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa
10. Yleisvaikutelma Koira suoriutuu tänään kaikista tehtävistä helposti ja omaa täten vahvat taipumukset riistan talteenottoon

On muuten paras taipparipaperi ikinä tässä huushollissa ;)

Koehommat jatkuu viikon päästä Inkan kanssa. Riepulle aletaan varovaisesti haaveilemaan ALO-startista jossain vaiheessa kautta. Nyt rakennetaan pohjaa vielä rauhassa. Tämän piskin kanssa ei ole kiire :)

Nyt taitaa marsu aivastaa ;) Tämä ilta menee rennosti sohvalla naatiskellen.

TalviNOME, osa 1.

2011-03-20T10:26:00.000+02:00

Ensimmäinen osa TalviNOME-jutusta sisältää vain kuvat. Teksti tulee jossain vaiheessa perässä, kunhan aivot taas palautuvat :)

Tulokset vielä tähän:

Riepu - luokka: ALO, pisteet: 27/40, sijoitus: 19/34
Saga - luokka: AVO, pisteet: 31/40, sijoitus: 5/16
Inka - luokka: VOI, pisteet 32/40, sijoitus 4/6

WGONOB-joukkueen yhteispisteet 90/120, sijoitus selviää tänään.

WGONOB kaikessa komeudessaan: Leena, Riepu & Inka + Lotta & Saga. Ja joukkueliivimme olivat näkyvät ja hienot ;) Kenelläkään muulla ei ollut mitään noin hienoa :)

Suorittajat: Riepu, Saga & Inka. Ihanat pikkukoirat :)

Iso kiitos vielä Lotalle mukavasta reissusta. Mihinkähän uljas joukkueemme seuraavan kerran suuntaa?!

Kauden aloitus lähestyy

2011-03-15T10:16:00.000+02:00

Niin se vaan alkaa olemaan NOME-kausi käsillä. Siellä jo varmaan Jämsässä avaintoja sahaillaan meitä varten ;) Olemme siis matkalla Mäntän Seudun Nuuskujen talviNOMEen ensi lauantaina. Meillä on oikein joukkue: minä+pienet tytöt (Inka & Riepu) ja Lotta+Saga. Kerrassaan iskukykyinen joukkue ;)

Lisäksi kalenteri täytyy koesuunnitelmista ja erilaisista koulutuksista. Niin se kevät tulee ja sen mukana kaikki NOME-touhut. MUKAVAA!

Lisää kommentteja sitten viikonlopun jälkeen :) Pitäkää peukkuja!

Pakkanen paukkuu

2011-02-13T18:52:00.000+02:00

Talvi vaan jatkuu. On hanget korkeat nietokset ja kylmät Pohjolan tuuloset... Tänä aamuna mittarissa oli rapiat -30 astetta pakkasta. Eivätpä viihtyneet tyttäretkään aamulla pitkään ulkosalla.

Vaan mitäpä sitä meidän koiraelämään? Eipä juuri mitään. Treenihommat on aikalailla jäissä (tai pitäskö sanoa kinoksessa). Lunta on niin perkuleesti, etten viitti lähtä rämpimään. Riepun kanssa on tehty pieniä pihajuttuja ja se on varmaanki ihan jees :) Ollaan tehty damijonoa ja se on toisinaan IHAN kuutamolla. :) On siellä toki jotain pientä valopilkkuakin silloin tällöin näkynyt. Mukavasti se keskittyy tehtäviinsä ja on innoissaan. Kiva kaveri.

Inkan kanssa ei olla tehty yhtään mitään. Joskus se saa jonkun helpon hakea, mutta siinäpä se. Ei mielikuvitus riitä tietreenien keksimiseen Inkalle. Jospa tässä keväällä taas innostun. Jos. Siinäpä se. Olen nimittäin miettiny, että helkutti, eihän tuosta minun ja Inkan hommasta tule OIKEASTI mitään. Ainakaan meijän konsteilla. Tartten perusteellista apua. Oon solmussa ja niin on Inkaki. Tai ehkä me ollaan yhessä. Pitäsköhän Antin rueta ohjaamaan sitä?!

Pinja palautui Jyväskylästä kuningattaren elämästä lauma-arkeen. Ei oikein napannut alkuun, mutta nyt näyttää jo paremmalle. Karva siltä tippuu ja vissiin kuoriutuu nahkakin päältä. Hirveää hilseilyä. Pitänee syöttää Megaderm-kuuri ja jos ei auta, niin täytynee hakea konsulttiapua Kälviältä.

Jatketaan talven tuiskeessa ja tuiverruksessa. Ensimmäiseen koitokseenkin on ilmoittauduttu, toivottavasti mahdutaan mukaan :)

Fasujahtia, lomailua ja hengailua.

2011-01-25T14:01:00.002+02:00

Hauhon fasureissu tuli käytyä. Se oli hyvä reissu, se. Inka toimi mukavasti sekä ylösajoissa että noudoissa. Kova kelihän se oli koiralle ja emännälle, kun lunta oli korviin saakka ja pakkastakin oli aamulla jahdin alkaessa yli 20 astetta. HUH!

Tässäpä pari kuvaa jahdista ((c) Monna Alatalo).

Tässäpä jahdissa olleet G-koirat: Vasemmalta lähtien James (G. Remus), Vili (G. Big Bad Wolf) ja Inka

Pakollinen sisaruskuva: Inka & James.

Koko jahtiporukka kuvassa.

Pinjahan jäi ko. reissulla Jyväskylään Ilelle ja Elinalle "lomailemaan". Pinja on ollut Ilenalla vierailulla tätä ennen kaksi kertaa ja reissut ovat olleet vissiin Pinjan mieleen, koska se innostui välittömästi, kun pääsimme pihaan. Hissimatka asunnolle oli jo hermostuttava, kun Pinja ei meinnanut pysyä housuissaan. Se oli NIIN innoissaan päästessään Ilenalle kylään. Aamulla se oli mennyt sänkyyn köllimään, kun Inkan kanssa suuntasimme jahtiin. Muutenkin siellä on mennyt ihan hyvin. Pinja on ollut kiltisti, joskus kuulemma pitää vähän jurpottaa, kun jostakin asiasta kielletään :D Pinsku kotiutuu ensi lauantaina. Sitten on taas kaikki yhes koos.

Fasureissulta kotiuduttuani, pyörähdin kotona yhden yön verran, vaihdoin koiran ja painelin Vaasaan. Vaasassa oli ohjelmassa RKTL:n järjestämät riistapäivät. Yövyin Eipalla ja Jyrkillä ja siinähän tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: riistapäivät ja koirapäivitykset. Riepu pääsi tosiaan Vaasan reissulle mukaan isikoiraa moikkaamaan. Hirveästihän siinä ei koirahommiin jäänyt aikaa, kun riistapäivillä meni iltaan saakka, mutta kyllä me käytiin Eipan kanssa yhdet treenitkin heittämässä. Reissu oli muksa.

Reissaamisen jälkeen olenkin sitten sairastanut ihan olan takaa. Mahatauti on riivannut jo useamman päivän. Nyt kuitenkin näyttäisi, että olo helpottaa pikkuhiljaa. Inka ja Riepu ovat olleet hyviä hoitajia... Ainakin henkisellä puolella :D

Tulevan koekauden kokeita on jo kovasti suunniteltu. Pitäisi vissiin vähän treenatakin jossain välissä, että asetetut tavoitteet saadaan saavutettua. Noo, talvella treenataan se mitä pystytään ja nautitaan mahtavista hangista!

Tähän vielä kuva Inkasta äipän henkisenä sairaanhoitajana:

Ohjelmaa viikonlopuksi

2011-01-11T20:51:00.000+02:00

Tässä jo ihan jännittää tuleva viikonloppu. Ollaan lähössä isojen tyttöjen kanssa reissuun. Ensin ajetaan perjantaina Jyväskylään Ilelle ja Elinalle yöksi. Pinja jääkin sitten hetkeksi heidän eloaan ilostuttamaan :) Inkan kanssa jatketaan lauantaiaamuna jo perinteeksi muodostuneeseen fasujahtiin. Hihii. Odotan innolla minun ja Inkan laatuaikaa :) Toivottavasti saatais onnistumisia ja hyvää mieltä.. Jos se vaikka vähän aukois näitä meidän umpisolmuja, joita Riepun tulo on luultavasti aiheuttanut. Tai mistäpä sitä nuista koirista tietää.

Kun me isojen tyttöjen kanssa matkailemme, Riepu jää viettämään iskän kanssa laatuaikaa kotisohvalle. Toki Riepukin pääsee ensi viikolla reissuun, kun lähdemme Vaasaan Riistapäiville :)

Onhan tässä taas reissua kerrakseen. Onneksi tuo bensa on niin halpaa... :P

Fuciderm ja aika auttoivat. Histiosytooma on selätetty

2011-01-06T22:26:00.000+02:00

Niin. Siinä on kuvat Inkan histiosytoomasta ennen ja nyt. Niin se vain parani ilman leikkausta. Kiva juttu :)

Ollaan aloiteltu tässä vähän treenejä ja ihan kivasti on mennyt. Alkukankeutta vähän oli käynnistyksen yhteydessä, mutta tänään kaikki näytti jo aivan mukavalta. Riepuhan ei toki vielä osaa mitään, mutta eihän sen onneksi vielä tarvitsekaan :) Tässä nyt pikkuhiljaa treenaillaan talven mittaan ja keväällä isketään apinan raivolla ykkösjahtiin pienten tyttöjen kanssa. Pinjahan on ykköskoira ilman paperitodisteitakin ;)

Tyttöjen uudet takit

2010-12-30T13:09:00.001+02:00

Äippä sai joululahjaksi ompelukoneen. Sen tuloksena on syntynyt pari fasaanikuosista koirapatjaa ja takit pienille tytöille. Kangas tyttöjen takkeihin on ollut ostettuna jo yli vuoden, mutta ilman ompelukonetta ompeleminen on ollut kovin hankalaa. Inka ja Riepu ovat nyt maastouskottavia fleecetakkeineen :) Katsotaan, josko Pinjakin takin saisi (vaan eihän se sitä edes tarvitse...).

Riepu on nyt aikuinen nainen

2010-12-12T20:44:00.007+02:00

Niin se vaan aika kuluu ja meidän nuorimmaisesta on tullut aikuinen nainen. Riepu päätti aikuistua tasan 9 kk:n iässä, nimittäin juoksut antoivat näkyä itsestään kunnolla 10.12. :) Että näin meillä. Riepua ei välitä housuistaan lainkaan ja muutenkin se vaikuttaa ihan omalta hullulta itseltään. Muksaa.

Treenikausi on nyt avattu ja koitellaan viikonloppuisin tehdä jotain pientä kivaa. Niin tänäkin viikonloppuna. Täytynee vaan hankkia talvitreenaukseen kunnon kengät... Vaelluskengissä tahtoo varpaita palella.

Tänään sain roijattua lenkille kameran matkaan ja sainpa vielä otettua kuviakin. Hyvä minä. Keli oli mitä mainioin, ja "filmille" tarttuikin mukavia talvisia otoksia.

A-koekoulutus

2010-12-07T12:42:00.002+02:00

Niin vain seisoskeltiin eilinen päivä pyryssä ja pakkasessa Ähtärin pelloilla. Inka sai noutaa lintuja ja minä sain ihmetellä meininkiä. Ei minusta A-koeihmistä tullut. Pitäydyn oikeassa metsästyksessä ja pakasteraatojen ja pampuloiden noutamisessa Inkan ja Riepun kanssa. Että näin.

Histiosytooma, osa X. ja Riepun mätsäri

2010-12-04T17:36:00.005+02:00

Nonni. Enpä sitte jaksanu histiosytoomakuulumisia päivitellä kauhean ahkeraan. Meinasi jo epätoivokin koko sytooman kanssa iskeä, mutta nyt näyttää jo hyvältä. Kuva valehtelee jonkin verran, ts. hs näyttää vielä aika isolta. Se on kuitenkin korkeussuunnassa laskenut reilusti, eikähän se muutenkaan enää näytä niin ärhäkkäältä. Fucidermin kanssa vielä lutrataan. Jospa se siitä.

Tänään sitten käytiin Riepulaisen kanssa mätsärissä. Päxxä rupesi eilen sinne meitä kannustamaan ja niinhän minä pöllö innostuin. Illalla piti sitten rueta opettamaan Riepua näyttelyseisomisen saloihin ja silloin meinasi epätoivo iskeä. Hullu pikkukoira ei millään meinannut tajuta, että pitää seistä eikä istua. Epätoivo kuitenkin vaihtui ilonkiljahduksiin, kun Riepulainen hoksasi mistä on kyse. Aamusella sitten opeteltiin pihalla juoksemaan rinkiä ja onnistuihan sekin sitten lopen.

Mätsäri oli Kannuksessa Dognessin hallilla ja sinnepä me sitten Riepun kanssa tänään ajelimme. Onneksi hallilla ei ollut hirveästi porukkaa ja saimme sieltä oman rauhallisen paikan, mistä tsekkailla hallin menoa. Vähän vielä ennen kehään menoa treenailtiin ja hyvinhän se meni hallissakin.

Riepu oli viimeisessä tripletissä kehässä. Seuranamme oli amerikancockeri ja lapinkoira(?). Riepu esiintyi edukseen ja saimme punaisen nauhan (niitä oli toki jaossa kaksin kappalein). Sitten vain "isoa" kehää odottelemaan. Riepu paransi esiintymistään kuin sika juoksuaan. Loppumetreillä kuitenkin karsiuduttiin pois sijoittuneiden joukosta. Eihän tuommonen tietystikään harmita, kun tavoitteena oli näytttää pienelle, hullulle koiralle maailmaa ja maailmanmenoa. Riepu näki maailmaa ja minä näin, että koira oppii nopsaan ja osaapa se toki käyttäytyäkin. Hyvä reissu. Ja tosiaan.. Saatiinhan me se punainen nauha... Ehkä Riepun elämän ainoa sellainen ;)

Mätsärijoukkoihimme kuului meidän lisäksi Päivi & Luukas + Mira, Rilla ja Siiri. Alla olevassa kuvassa poseeraavat minä & Riepu + Mira & Siiri.

Maanantaina starttaamme pienten tyttöjen (Inka & Riepu) kanssa Ähtäriin A-koekoulutukseen. Inka pääsee hommiin ja Riepu lähtee näytille. Jännityksellä odotan Inkan tempauksia. Nyt se tietysti on kuin enkeli ja unelma, kun olisi apujoukkoja lähellä. Mutta koulutuspäivästä lisää sitten tuonnempana kun se on koettu.

Isot tytöt (Pinja & Inka) ovat olleet valeraskaana. Inka vähemmän, Pinja enemmän. Pinja synnytti männä viikolla ihanan possuvauva Röhkön. Röhkö kuitenkin vieroitettiin mammastaan melko varhaisessa vaiheessa isäntäväen huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Nyt Pinjakin alkaa tasoittumaan (välillä on vielä Röhkö-vauvaa ikävä).

Ja talvi on ihana! Mahtavaa, kun lenkin jälkeen voi vain päästää koirat sisälle ilman järkyttäviä suihku- ja kuivatusoperaatiota! :)

Histiosytooma, osa 3.

2010-11-07T21:07:00.002+02:00

Miten minusta tuntuu, että leikata se pitää...

Histiosytooma, osa 2.

2010-11-04T19:55:00.004+02:00

Tältä näyttää tänään. Minusta ehkä vähän parempi...

Histiosytooma?!

2010-11-01T21:39:00.004+02:00

Inkalla on tässä syksyllä ilmestynyt toiseen silmänurkkaan (just siihen rähmäkökkäreen kohalle) sellainen vaaleampi läikkä. Ajattelin, että se on vain joku Riepun aiheuttama pigmenttimuutos. Syyslomaviikon aikana se ei kuitenkaan pysynyt vaalean läikän tasolla, vaan se rupesi kasvamaan ja muuttui ärtyneen näköiseksi (punainen ja vuosi verta tms). Soittelin sitten lääkärille aikaa ja tänään päästiin siellä käymään. Lääkäri epäili pattia histiosytoomaksi (jonkinsortin hyvänlaatuinen ihokasvain). Lueskelin sitten netistä, että ko. ilmestys on tyypillinen nuorille(!) koirille. No, kai se tuo meidän Inka on ikinuori... :D

Näppylää hoidetaan nyt jonkun aikaa antibioottigeelillä ja mikäli se ei pienene (tai jatkaa kasvamistaan), poistetaan se sitten kirurgisesti. Toivottavasti Inkalle riittää tämä antibiootti.

Histiosytoomien pitäisi parantua myös itsekseen, mutta ne voivat toisaalta kasvaa myös todella suureksi. Itsekseen paraneminen voi viedä kuitenkin kuukausia

Toivotaan, että tämä menisi nopeasti ohi. Ja oli se vaan hyvä, etten sinne WT-kokeisiin ilmoittautunut, kun nyt sen olisin joutunut perumaan.

Tässäpä kuva Inkasta ja histiosytoomasta. Koitan pitää kuvapäiväkirjaa niin katotaan miten antibiootti auttaa.

TURHAUTTAA!!

2010-10-04T08:32:00.005+03:00

Joo joo... Tämä on VAIN harrastus ja tätä EI SAA ottaa vakavasti, MUTTA SILTI MINUA TURHAUTTAA AIVAN HELVETISTI!

Oltiin siis Inkan kanssa eilen kokeissa. Tornioon ajeltiin, oltiin paikalla hyvissä ajoin vain todetaksemme, että koe ei ole parikoe ja koirakolla menee kokeeseen n. tunti ja me starttaamme toiseksi viimeisenä. No eipä siinä mittään, mukavahan siellä oli ihmisiä nähä taas pitkästä aikaa (kiitos kovasti seurasta... jutut oli hyviä ;)), MUTTA startti itessään meni aivan perseelleen. Inka katsoi kokeen aloittavan 3-markkeerauksen tarkasti ja viimeiseksi heitetyn se haki reippaasti. Luovutuksen jälkeen Inka kääntyi nokka kohti seuraavaa noudettavaa. Minä päästin Inkan hakemaan ja hups, Inka kääntyi viiden metrin jälkeen takaisin ja luikki tuomarin taakse piiloon. Tuomari siirtyi ja Inka jäi istumaan eikä tullut enää minulle sivulle (toisinto Alavudelta, ampuja vain vaihtui tuomariin). Keskeytin kokeen. Ei siitä olisi enää mitään tullut. Oon oikeasti epätoivon partaalla. Me on treenattu ihan hirveät määrät ja Inka menee treeneissä hyvin. Lähdin kokeeseen reippaalla mielellä tulosta hakemaan (koiraan luottaen) ja sitten käy näin. MINÄ EN YMMÄRRÄ ja voi jumalauta kun TURHAUTTAA!!

Olen koittanut miettiä, mistä tämä voisi johtua. Inka lähti kokeeseen innoissaan ja reippaana, minä en jännittänyt (kun ei ollut jännitettävää, koe oli kovin vaikea niin mitäpä sitä jännittämään) enkä minä mielestäni Inkaa paineistanut. Miksi ihmeessä se tekee noin... Jäi vähän paska fiilis tästä NOME-kaudesta. Itseluottamus on nollassa. Neuvoja otetaan vastaan. Ja OIKEASTI se valmentaja olis aika kiva juttu.

KOE:

Kohdasta A katsottiin markkeerauksen ensimmäinen heitto (1.1). Tämän jälkeen siirryttiin kohtaan B katsomaan loput heitot (1.2 ja 1.3). Tämän jälkeen koira laitettiin töihin.

Markkeerausten jälkeen tehtiin ohjaus (2) kohdasta B. Ohjauksen pituus karttapaikan mukaan oli > 150m

Ohjauksen jälkeen siirryttiin kohtaan C ja lähetettiin koira hakuun vastarannalle (80m!) markkeerauksien (1.1 ja 1.2) taakse ja oikealle puolelle.

Että näin.

Ilopissa

2010-09-21T10:34:00.002+03:00

Riepu ilopissaa. Ilopissat tulevat yleensä kun iskä tulee kotiin tai mennään mummin luokse Maliskylälle. Mutta Riepu EI tee ilopissoja, kun minä menen kotiin... Se ei tykkää minusta.

Inka on metsostuslinjainen kultainennoutaja ;)

2010-09-13T14:53:00.003+03:00

Eilen soittotreeneissä ollessa isä soitti ja sanoi kaverinsa ampuneen metsoa. Metso oli haavoittunut ja joutunut hukkaan. Päätin sitten, että siinäpä olisi sunnuntai-illalle tekemistä, kun lähdetään metso metsästä kaivamaan.

Ajelin koko koirakoplan kanssa hakemaan isän kyytiin ja sieltä suorinta tietä metsään. Päätin, että Inka lähtee mukaan ensin (yksin) ja jos Inka ei löydä, vaihdetaan kokenut konkari Pinja puikkoihin. Inka sai kuitenkin hyvän menon päälle ja hajun nokkaan ja kohtapa metsä ryskäsi kun Inka otti yhteen komean ukkometson kanssa. Hienosti Inkulainen matsin voitti ja metso kannettiin mammalle :) Mamma oli enemmän kuin ylpeä.

Tänään syödäänkin illalla metson fileitä ;)

Kaikkia sitä sattuu ja tapahtuu...

2010-08-31T12:09:00.004+03:00

Kyyhkysenpyynnin jälkeen treenailtiin aika normisti, kun ei niitä kyyhkysiä hirveästi lennellyt. Rovaniemelle arpoilin, josko Inkan kanssa lähtisin, mutta laiskuus iski niin perin pohjin, etten sitten viitsinyt ilmoittaa, vaikka paikkoja olisi ollut vaikka muille jakaa.

Sorsajahdin aloitus meni minun osaltani Helsingissän U2:n keikalla. Elämä on valintoja, mutta valitsinpa oikein ;) Ilta oli hieno! Inka ja Pinja pääsivät kuitenkin muiden seurassa jahtiin, joten ei ihan ilman noutoja meidän tytöt jääneet. Aloituksen jälkeisenä lauantaina ja sunnuntaina minäkin olin jahdissa mukana, mutta saalis jäi aika laihaksi.

Jatkoin tyttöjen kanssa seuraavalla viikolla haavakkojahdilla ja se menikin ihan OK. Pinja teki aivan loistavaa työtä ja saalistakin saatiin. Inka jostain syystä vähän hyytyi, eikä hommasta tullut oikein mitään. Hyytyminen selittynee juoksulla, joka alkoi eilen. Pinja on ollut oikein mallikas jahtikoira. Sen tekemisessä näkyy vankka kokemus useiden vuosien takaa. Pinja on onneksi myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Se on jaksanut rankat reissut hyvin, eikä se ole oireillut jälkikäteenkään. Pinja päässee vielä Antin kanssa kanalintujahtiin Yli-Iin suunnalle myöhemmin syksyllä. HYVÄ PINJA!

Inkan kanssa on koitettu sitten treenata kokeisiin. Metsästyksessä esiintyneet ongelmat eivät kuitenkaan antaneet aihetta suurempiin odotuksiin ja treenitkin ovat menneet vähän puoliteholla. Viikoloppuna starttasimme Alavudella ja kokeemme päättyi minun keskeytykseen. Ensimmäisessä ohjaustehtävässä Inka meni ampujan taakse piiloon kaksi kertaa ja silloinpa minun henkinen selkäranka napsahti poikki. Toinen ohjaus meni ihan OK (sain pois häirinnältä) siihen saakka, kunnes Inka nousi heinikkoiselle vastarannalle ja katosi näkyvistä. Riistaa ei saatu ylös ja niin keskeytin kokeen. Harmittaa. Juoksu alkoi sitten eilen, joten sekin voi vaikuttaa dorkailuun sekä metsällä että kokeissa. Eilen treeneissä Inka kuitenkin teki hienosti juoksusta huolimatta (ohjaukset menivät kivasti häiriöillä ja ilman). Aika ailahtelevaa on siis tämä elämä. Koitetaan kuitenkin vielä päästä pariin starttiin tälle vuodelle. Välillä sieltä pilkahtelee ihan hyvää tekemistä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu.

Riepun kanssa on harjoiteltu aika vähän mitään. Jonkun verran on tehty hakua ja harjoiteltu malttia. Sorsankin pikkuiselle näytin ja siitäkös se tykkäsi. Jatketaan tässä maltillisesti Riepun kanssa, mutta yhä edelleen se vaikuttaa oikein mukavalta noutajanalulta.

Maitopottujen syönti jatkuu

2010-08-10T09:50:00.000+03:00

Metsästyskausi on nyt avattu ja lahoin tuloksin. Ainuttakaan lintua ei saatu. Jotain nähtiin, mutta näkemisestä ei vielä maha täyty. Inka sai napottaa aamun passissa sääskien syötävänä. Voi tokkiinsa. No, katellaan jatkoa... tästä ei enää paljo huonommaksi voi mennä ;)

Kesä meni, ainakin melkein.

2010-08-06T12:13:00.005+03:00

Kylläpäs on taas ollut pitkä tauko kirjoittelussa.

No, Evijärven kokeen jälkeen on treenailtu ja lomailtu. Juhannuksen jälkeen alkoikin tauko, kun ensin minä soitin koko viikon folkkurssilla, folkkien jälkeen lähettiin Antin kanssa Tsekkeihin. Tsekkien jälkeen hengailtiin viikko ja sitten olikin kaksi starttia Torniossa. Tornion startit menivät persiilleen. Lauantain startissa ei onnistunut mikään, sunnuntain startissa tuloskin oli jo aika liki, mutta kun koira on epävarma (ja ohjaaja myös) niin seuraukset ovat sitä luokkaa. Voi voi.

Tornion kokeen jälkeen Inka sai itsensä (luultavasti minun avustuksella) lukkoon. Eteen -käskyllä mentiinkin taaksepäin ja piiloon. Nyt se lukko mahtaa olla auki. Harjoituksia on helpotettu tai oikeastaan on lähdetty liikkeelle ihan alkutekijöistä. Viime viikonloppuna tehtiin jo ihan kunnollinen vesiohjaus.

Viime sunnuntain treenit menivät hyvin, mutta sitten tulikin anturaan haava. Tämä viikko on mennyt sitä parannellessa. Jospa viikonloppuna taas pääsisi treenaamaan.

Riepu kasvaa ja rontistuu koko ajan enemmän ja enemmän. Ihana pentu, ei voi muuta sanoa.

Pinjan elämä kulkee normaaleissa uomissa. Ja Pinja tykkää jo Riepusta. Jeejee.

*edit*
Ja tulipahan tuota käytyä Riepun ja Inkan kanssa GR:n kesäleirillä. Olin siellä itse töissä. Iltasella sitten treenailtiin omiakin koiria ja keskiviikoksi meille oli järjestetty oikein kouluttaja paikalle. Hukkasen Tuija meitä sen päivän opasti ja täytyy sanoa, että olipa hyvä päivä. Tuli paljon uusia ideoita ja uutta intoa. Hyvähyvä.

Leiri oli huitsi, kun siellä näki taas ihmisiä, joita ei paljon muuten näe. Meno ja tunnelma oli loistava.

Putki päällä, mutta ei silti mene putkeen

2010-06-20T18:32:00.004+03:00

Tänään oli vuorossa NOME-B -koe Evijärvellä Inkan kanssa. Koe oli mitä mainioin (taas) ja se suoritettiin parityönä. Pienemmällä numerolla startannut pari aloitti ja suuremmalla numerolla startannut pari meni piiloon odottamaan vuoroa, kun eka pari suoritti markkeerauksen ja ohjauksen. Inka siis pääsi piiloon aluksi. Vähän jännäs, ko ne Inkan markkeeraukset eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia viime aikoina, mutta markkeerauksetpa menivätki vallan mainiosti. Markkeeraus oli tällä kertaa kolmosmarkkeeraus. Matkat eivät olleet pitkiä, eikä maastokaan ollut kovin hankala. Ihan jees, sanon ma.

Ohjaus sitten takkusikin oikein kunnolla, ihan niinkuin ennen vanhaan. En saanut Inkaa edes irtoamaan rantaviivasta kunnolla, kun se otti nokkiinsa ja tuli pois. Enpähän tuota ehtinyt edes ääntäni avaamaan ;) Hehheh. Ohjaus ei minun mielestä ollut kuitenkaan vaikea. Häiriötä siihen toi kuitenkin pieni saari sorsankuvineen sekä se, että se tehtiin siihen markkeerausten väliin. Olihan siellä häiriöriistojakin, mutta ne olivat aika kaukana, eikä niistä oikeastaan ollut häiriötä, ellei päästänyt koiraa liian lähelle.

Ohjaushasardin jälkeen tehtiin sitten vuorotellen hakua. Inka haki Inkamaiseen tapaansa reippaasti ja vauhdikkaasti (tuli kerran tyhjänä... WHAT?!). Ja kun vain ohjaus meni pieleen, saatiin taas palkinto... VOI3. Aion kirkastaa tuon himputin kolmosen tänä kesänä. Mutta en valita, tulos on aina tulos :)

Ähtärissäkin tuli käytyä.

2010-06-14T11:56:00.004+03:00

Niin. Aamulla klo 4.30 starttasi auto Ylivieskasta. Kyydissä Inka ja Riepu, Pinja teki valinnan ja jäi kotiin. Liekö annan sille nykyään liikaa periksi... Luulenpa kuitenkin, että sillä oli parempi päivä kotona sängyssä köllötellen.

Sitten asiaan. Inkalla oli siis startti. Koe oli oikein muksa. Ensin suoritettiin 3-markkeeraus (1-markk. maalle + linjakakkonen veteen). Tämän jälkeen pällisteltiin näkösuojassa kun pari suoritti markkeerauksen. Markkeerausten jälkeen 1. pari meni suorittamaan alueelle ohjauksen, kun 2. pari siirtyi hakuun. Sitten vaihdettiin. Tämän jälkeen 1. pari meni suorittamaan toisen ohjauksen ja 2. meni taas hakuun. Sitten vaihdettiin vielä viimeisen kerran. Koe ei ollut helppo, mutta kuitenkin ihan mukavasti suoritettavissa.

Markkeeraus Inkalla epäonnistui osittain, ohjaukset eivät menneet oikein putkeen, mutta onneksi haku edes onnistui. Tuomarin mielestä Inkan suoritus oli kuitenkin palkinnon arvoinen ja niin lähdimme kotimatkalle VOI3-tulos taskussa.

Nyt on pakko kuitenkin tehdä töitä, että pääsemme tuosta ohjauksen ikeestä eroon ja markkeerauksia ei pidä unohtaa. Apinanraivolla kohti kirkkaampia palkintoja!!

VOI(3) ETTÄ!

2010-05-25T09:19:00.004+03:00

Vihdoin ja viimein saimme avattua tulostilin voittajaluokassa. Kerrassaan mainio asia. Jäi hyvä fiilis, mutta kuitenki sen verran hampaankoloon, että tästä on hyvä jatkaa etiäpäin kohti korkeampia palkintoja :)

Koe oli mukava. Ei helppo eikä vaikea, vaan semmonen sopiva. Ensin tuli 2-markkeeraus kohtalaisen pitkillä välimatkoilla. Inka ei jostain syystä oikein hoksinu sitä ekaa heittoa ja niimpä se sai ylös vain sen tokaksi heitetyn. Siinä vaiheessa meinas ottaa kaaliin, ko iski tajuntaan, että sen himputin ohjauksenhan on nyt mentävä... Ohjaus oli minusta kaukana (monen mielestä kuulemma aika helppo :D) ja siihen matkalle heitettiin vielä häiriö. Häiriöstä huolimatta Inka suoritti ohjauksen. Olisi kuulemma voinut olla täsmällisempi (siitä olen kyllä samaa mieltä). Joka tapauksessa ohjaus tuli suoritettua hyväksytysti ja sitten mentiinkin piiloon parin suorituksen ajaksi.

Kun toinen koira oli suorittanut 2-markkeerauksen ja ohjauksen, aloitettiin haku. Haussa oli kaksi erillistä aluetta, joita koirat hakivat yhtä aikaa. Inkalla oli pieni käynnistymisvaikeus (liekö ohjaus painanut), mutta kunhan se pääsi vauhtiin, se haki kivalla teholla ja vauhdilla. Varikset jäivät piiloon, mutta lokkeja se toi 4 kpl. Lopussa näytti, että fitness-Inka ei ollutkaan niin kovin fitness... Täytynee hieman treenata lisää tuota fyysistä kuntoa myös. Haku näytti olevan jostain syystä vähän hankala. Liekö kevään kankeutta vai muuten vaan ankeutta :D. Jospa se tästä. Nyt kuitenkin nokka kohti uusia haasteita ja tavoitteita. Jeejee.

Riepu voi hyvin. Se kasvaa kovasti ja oppii koko ajan uusia asioita.

Pinjakin voi hyvin. Se jo melkein sulattaa ajatuksen pienestä ärsyttävästä koiranpennusta.

Uimarikoira, pieni sellainen

2010-05-20T12:29:00.002+03:00

Niin se vaan osaa Riepulainen uida :) Koko viikko ollaan käyty lorkkimassa ja eilen se rohkeni niin syvälle, että piti uida. Hauskan näköistähän se on, kun pieni koira vaan aloittaa uimisen. Ahh, kuinka helppoa ;)

Pinja ja Inka riekkuivat jorpakossa minkä ehtivät. Pinja aina ui johonkin chillailemaan ja nauttimaan omasta yksinäisestä laatuajasta. Inka riekkui rannalla ja odotti, että joku heittäisi damin. Oi miten kesä on mukava :)

VETEEN... eikäkö ETEEEEEEEN!!!

2010-05-18T15:55:00.003+03:00

Ensimmäinen startti lähestyy ja paskat on housussa. Miksi himputissa piti mennä ilmoittautumaan :D No, käydää tsekkaamassa kevään taso ja siitä vain sitten uuteen nousuun ;) Tänä kesänä on PAKKO saada sieltä himputin voittajasta se tulos. Sama se mikä se on, kunhan TULOS!

Eilenhän me sitten käytiin koko konkkaronkka veden äärellä. Inka ja Pinja ui ja Riepu kahlaili. Minäkin kahlailin ja Antti etsi aurinkolaseja jorpakon pohjasta. Kaikilla oli siis jonkinlainen vesikosketus. Tehtiinpä siinä sitten Inkaliinaselle vähän vesiohjauksiakin. Sietokyky on kyllä kasvanut kovin viime kesästä. Se ei enää ota nokkiinsa, vaikka minä aina välillä vähän joudun ääntä korottamaankin ;) Tarkoitus olisi tosin siistiä vähän tuota ohjaamistakin... kröhm. *punastus* Pinjakin pääsi toteuttamaan itseään. Ei se kovin hienosti ohjaudu, mutta ohjautuupa kuitenkin. Vaan ei sen kanssa kokeisiin viittis lähteä ;)

Riepun kanssa on mennyt ihan mukavasti. Se on jo melko sisäsiisti. Vahinkoja sattuu enää todella harvoin. Yöllä se herättää, kun sillä on hätä. Mukavaahan se on opettaa pikkukoiraa sisäsiistiksi, kun on kesä :)

Viikonloppuna Nivalan Noutajat järkkäs NOME-kokeen Nivalassa. Olipa se työntäyteinen, mutta mukava viikonloppu. Mukavia koiria ja mukavaa meininkiä + treenivinkkejä :)

Riepu Reppana / Riepu Rimpula

2010-05-06T09:06:00.004+03:00

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin se tuo meidän Riepukin vajaan viikon aikana on meidän puheissa saanut useita nimiä: Riepu Reppana, Riepu Rimpula, Riepulainen, Riehu-Riepu jnejne. :D

Riepulainen on kotiutunut meille hyvin. Ja onpa kerrassaan ihmeellistä, miten mukavaa on omistaa kevätpentu. Inka ja Pinja ovat molemmat tulleet meille marras-joulukuussa ja se sisäsiistiksi opettelu on ollut kylmää ja työlästä hommaa. Nyt sisäsiistiksi opettelusta ottaa jotenkin kaiken irti ;) Tänäkin aamuna n. klo 5 oli mahtava hengailla pihalla, kun oli vähän ripsinyt vettä (ihana tuoksu), linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Kunnon kevätfiilis. Riepukin toimitti asiansa suht nopsaan, eikä mennyt kertaakaan auton alle piiloon ;)

Pinja ei hirveästi uutta tulokasta arvosta. Se murisee ja irvistelee Riepulle aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus ja joskus ihan vaan varmuuden vuoksi vaikkei Riepua välittömässä läheisyydessä olisikaan. Inka puolestaan leikkii Riepun kanssa ja jonkinsortin kouluttamistakin on havaittavissa niiden kahden telmiessä. Ja vaikka Inka onkin vähän pentujen myötä aikuistunut, ei se aikuistuminen mitenkään hirveän radikaalia ole. Välillä näyttää, että Inka ja Riepu ovat samalla tasolla, Inkalla on vain vähän isompi kroppa :D

Tällaista pentuelämää meillä nyt vietellään. Ihan mukavaahan tämä on!

Riepu tuli meille :)

2010-05-01T22:15:00.004+03:00

Kuva kertonee kaiken oleellisen

Kuvassa poseeraa Goldgingers Ptarmigan alias Riepu Inkeri Inkasdottir.

Että tämmönen vappu meillä :)

Jos vaikka nyt...

2010-04-27T16:40:00.004+03:00

Piti niistä pentuhommista kirjotella jo aikasemmin vaan enpä oo jaksanu. On taas menossa semmonen saamattomuuskausi ;) Semmonen se tahtoo tämä kevät olla.

Inka siis meni ja synnytti 9.-10.3. välisenä yönä jos oikein päivämäärät muistan. Menin ite Vaasaan myös hengailemaan. Olihan se meikäläiselle aika hiton jännä paikka olla mukana oman pikku koirulaisen synnytyksessä. Inka oli kovin levoton maanantain ja tiistain välisen yön (8.-9.3.) ja niinpä sitä tuli nukuttua itekki kohtalaisen huonosti. Tiistaiaamuna käytiin lenkillä ja Inkalla oli sieltä koko ajan kova kiire kotiin. Iltapäivällä Inkulainen sitten muuttui hiukka tuskaiseksi ja ulkona käydessä sitä piti koko ajan vahtia, ettei se mene mihinkään kiellettyyn paikkaan (esmes veenen alle) piiloon :D

Iltasella sitten alkoivat supistukset ja me kiskottiin Eipan kanssa kahvia ja kokista (ehkä enempi ku mikä olis terveellistä). Ekan pennun kanssa meni tosi pitkään. Se oli jotenki huonossa asennossa siellä, eikä päässy tulemaan. Kovien ponnisteluiden ja Eipan avustuksella se sitten lopulta tuli sieltä ulos. Ajateltiin jo, että se on kuollut, mutta eipä ollutkaan :) Tyttöpentu pääsikin sitten hetkeksi Inka-äidin hellään hoitoon, ennenkuin uuden pennun punnaaminen maailmaan alkoi.

Toinen pennuista syntyikin ihan reippaasti ja ilman sen kummempia avustuksia. Se oli poika ja väriltään tyttöä tummempi. Poitsu rupesi melko pian äänekkäästi vaatimaan tissille pääsyä ;)

Näiden kahden jälkeen syntyi vielä kovien ponnistelujen päätteeksi yksi kuollut tyttöpentu.

Pentuja oli siis Inkulaisen masulissa vain kolme kappaletta. Siitäpä syystä varmaankin nämä pennut olivat melkoisia monstereita kooltaan: 1. tyttö 550g, 2. tyttö 580g (kuollut), poika 530g. Ja siksipä varmaankin tuo synnytysbisnes Inkan osalta oli kovin hankalaa ja pitkällistä.

Seuraavana päivänä olikin sitten draamaa kerrakseen. Me käväistiin Eipan kanssa pikku mutka kaupungilla ja minä rupesin siinä pakkailemaan kamojani kotimatkaa silmälläpitäen. Sitten yhtäkkiä Inka alkoi oksentamaan ihan kauheasti ja siltä meni jalatkin alta. Menin pitämään sitä pystyssä, kun Eippa soitteli eläinlääkärille. Epäilynä oli, että Inkalla olisi kalkkikramppi (maito nousee liian äkkiä ja veren kalsiumtasapaino laskee liiaksi vrt. lehmillä poikimahalvaus). Siitä sitten lähdettiin kiireen vilkkaa eläinlääkäriasemalle. Kannoin Inkaa autoon ja yhtäkkiä pihalla Inka meni ihan veteläksi ja sen silmät vain muljahtivat päässä. Ajattelin tietysti, että tässäkö tämä oli... Kirosin koko pennutuksen ja ajattelin, että en kyllä kestä jos Inka tähän nyt kuolee (sellainen oli fiilis). Inka sitten hieman virkosi autossa, mutta koko ajan sitä piti nipistellä, ettei siltä lähde taju. Tietysti matkan varrella joka ikiset liikennevalot olivat PUNAISIA!

Eläinlääkäriasemalla Inka otettiin heti tutkimuksiin. Se ei vieläkään oikein pysynyt jaloillaan ja minä en enää kestänyt sitä tilannetta vaan lähdin vessaan märisemään ja soittamaan Antille (Antti-raasu sai melkein hepulin, kun minä vain märisin puhelimeen, enkä saanut sanottua juuri mitään). Onneksi en ihan kaikkia juttuja/epäilyjä kuullut/ymmärtänyt. Kalkkikrampin lisäksi puheissa käväisi sisäinen verenvuoto yms. Onneksi se ei kuitenkaan sitä ollut...

Yhtäkkiä eivät lääkäritkään osanneet Inkan tilasta mitään kovin tyhjentävää sanoa. Inkasta otettiin verikoe ja sen jälkeen sille annettiin kipulääke ja antibiottiia (tai penisilliiniä, hitostako minä muistan ko en mitään oikein tiedostanu ;)). Lisäksi Inka sai myös kalsiumia. Hetken päästä Inka rupesi piristymään ja n. tunnin klinikalla olon jälkeen Inka käveli omin jaloin ulos häntää heiluttaen.

Seuraavana päivänä saatiin sitten verikokeiden tulokset ja selvisi, ettei Inkalla ainakaan kalkkikramppi ollut. Eläinlääkärin arvion mukaan Inka oli vain NIIN kipeä ja väsynyt, että se meni jonkinlaiseen shokkitilaan ja siitä sitten seurasi tämä kaikki härdelli. mutta ONNEKSI Inka toipui nopeasti ja tuo juttu ei ollut mitään vakavaa. Koettelemuksena se kuitenkin oli meikäläiselle aika hurja. Sitä kun välittää noista kultapossuistaan niin paljon...

Inka oli kuulemani mukaan aivan huippis mammakoira. Pennut saivat erityisen hyvää hoitoa ja ne olivat oloonsa tyytyväisiä. Maitoa riitti kahdelle monsterille paremmin kuin hyvin ja niistä tulikin hirveitä läskejä :D Inka tuli takaisin kotiin, kun pennut olivat 5 viikon ikäisiä. Nyt onkin ollut ihanaa, kun molemmat koirat ovat kotona. Pinjalla oli Inkaa kova ikävä ja Pinjan henkinen terveys onkin tasapainottunut kovasti sen jälkeen, kun Inka tuli takaisin kotiin.

Treenejäkin ollaan tässä pikkuhiljaa käynnistelty. Tauko ja ehkä nuo pennutkin ovat tehneet terää. Nyt on taas kiva treenata ja jotain edistymistäkin on tapahtunut. Ensimmäiseen starttiinkin on jo ilmoittauduttu, sitä odotellessa siis :)

Pentukuveja

2010-03-11T16:59:00.007+02:00

Inkan pennut syntyivät

2010-03-10T07:58:00.003+02:00

Inka synnytti viime yönä kolme pentua, kaksi tyttöä ja yhden pojan. Valitettavasti toinen tytöistä syntyi kuolleena. Nyt pentulaatikossa siis tuhisee yksi pieni Inka, yksi pieni Zico ja yksi äippäkoira. Mamma ja lapset voivat hyvin. Kunhan tästä synnytyksenjälkeisestä koomasta tokenen, niin palaan seikkaperäisemmin asiaan uusien kuvien kera. Nyt vähän vätystää...

Inka on KANTAVANA!

2010-02-11T10:27:00.001+02:00

Siinäpä se otsikossa jo tulikin :) Pieniä koirulaisia on siis tulossa maailmaan maaliskuun alkupuolella. Sitä odotellessa

Inka on astutettu

2010-01-06T21:48:00.003+02:00

Inka on nyt astutettu Zicolla. Lisätietoja mahdollisesta pentueesta Inkan & Pinjan sivuilla. Astutukset olivat onnistuneet mukavasti. Toivottavasti maaliskuulla syntyy pikkuisia riekkujia :)

Hyvää joulua! (ja Inkan juoksut ... ;))

2009-12-23T20:50:00.004+02:00

Ja Inkalla alkoi VIHDOINKIN se kauan odotettu juoksu. Pyhien jälkeen sitten miehelään :)

Ei se vissiin tuu ollenkaan... Prkl.

2009-11-24T13:58:00.004+02:00

Nyt mää jo taijan luovuttaa. Ei niitä juoksuja taija tulla ollenkaan :(

Treenitki meni taas viikonloppuna perseelleen. Mää jo luulin aiemmin, että Inka osais mennä linjaa, mutta viikonloppuna se ei taas osannu. Aina kaarto jompaan kumpaan suuntaan ku oli hetken matkaa menny eteenpäin, ja mitkään käskyt ei auttanu. Kyllä otti kaaleen. Prkl.

Muuten koirien kanssa menee taas ihan normisti. Pinja on vissiin vähän ruennu vanhenemaan (?), kun se ei oikein lenkkeilystä jaksa enää innostua. Inka kyllä onneksi vielä toistaseksi on innostunut. :)

Kurassa kahlataan ja koitetaan oottaa pakkasia ja lunta. Ja ehkä niitä juoksuja.

Voi jumankekka....

2009-11-16T17:21:00.002+02:00

Arvaatkaapa vaan, onko ne samperin juoksut vieläkään alkaneet?! No ei tietystikään. Seija jo meinaskin treeneissä, että ne on menny, ku Inka näyttää normalisoituneen :D Eli siitäpä jouhevasti aasinsillan kautta treeneihin. Eilen käytiin treenaamassa ja jos nyt ei vielä ihan hyvin menny niin kuitenki parannusta on tapahtunut! Inka jopa alkaa kuuntelemaan minua ja minun toiveitani :D Tulipa kerrassaan mainio fiilis. Jatketaan nyt siis ihan normisti, eikä aatella niitä juoksuja ollenkaan. Tulevat jos ovat tullakseen.

Kun ei niin ei.

2009-11-09T10:16:00.001+02:00

Ei vaan Inkan juoksua näy. Voihan videonauhuri. Ei auta ku ootella vaan. Perse.

Treeni-innostus ja juoksun odotus

2009-10-26T13:01:00.003+02:00

Nyt ollaan treenattu Inkan kanssa kuin heikkopäiset konsanaan. Heti monta kertaa viikossa. En tiiä onko siinä mitään järkeä, mutta ehkä siitä kuitenkin jotain hyötyä on. Eilen oli jo nähtävissä sen kaiken paskan alta jonkinlaista edistystä. Oujee. Nyt vaan jatketaan samalla raivolla siihen asti kunnes ne juoksut alkaa (alkaspa jo...).

Viikonloppuna juhlittiin myös Inkaliinan 5-vuotissynttäreitä :) Oikein kakun kera. Ja minä ja Ainoliisa nostettiin Inkan kunniaksi malja jos toinenkin :)

Uusi blogi, vanhat kujeet

2009-10-20T23:52:00.000+03:00

Uudessa blogissa ollaan. Vanhat jutut on myös siirretty tänne (hullua hommaa, mutta jotain dokumenttia elämästä täytyy säilyä...).

Mitään ihmettä meille ei kyllä kuulu. Juoksuja ootellaan het niinkö viimestä päivää. Merkkejä on ilmassa molemmilla tytöillä. Pinja on muuten vaan kummallinen ja Inkalla se juoksuja edeltävä hömpötys näkyy treeneissä. Tänään ei oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun käytiin Seijan kanssa dameja nakkelemassa. Damikin jäi puuhun (saatiin se sieltä kyllä pois...), että niin hyvät treenit meillä... Inka lopetti palauttamisen ja rupes dorkaileen ihan urakalla, prkl.

Viikonloppuna käytiin laskemassa peltopyitä johonki rojektiin. Reilu kymppikilsa tuli kävelyä ja se 11 peltopyyn parvi löyty viimesen puolen kilometrin aikana. Oujee. Illalla oltiin könttyrässä, minä ja Pinja. Pinja-raasu otti vähän damagea ojan ylityksessä, mutta onneksi jalka on taas kunnossa. Kyllähän sitä tietty vois itteensä ottaa niskasta kiinni ja viiä sen sinne Pentti Tapiolle tutkittavaksi... Muttako... se on taas ihan OK. Iloitsee ja kippuroitsee aivan normaalilla tavalla.

Nyt ollaan syyslomalla. Mitähän sitä vielä tälle viikolle keksis. Tietty olis hyyvä jos toi koira (Inka siis) alottas juoksun, niin vois vaikka Vaasassa lähtä käymään.

Starttaamista, perumista ja synttäreiden viettoa.

2009-10-12T23:12:00.000+03:00

Käväistiin Inkan kanssa siellä Närpiössä NOMEilemassa. Menestys oli kehno. Tuloksena oli VOI0. Jotenkin tuntuu, ettei se siitä taida paljon paremmaksi enää muuttua. Inkalla varmaanki riittäis rahkeet, mutta minä oon ihan kuutamolla näissä hommissa. Naisten Haku peruttiin sitten kanssa... Peruminenhan on ollut meidän juttu tällä NOME-kaudella. Milloin minä oon ollu hajalla, millon puolestaan Inka.

Katellaan nyt ollaanko ikinä siinä kunnossa, että joskus vielä startataan. Tällä tasolla ei kyllä starttiin lähetä. Treenaillaan taasen tämä talvi ja katellaan viiliksiä sitten ensi keväänä. Eli aika laihat oli siis tämän vuoden NOME-tulokset. Pinjalle AVO0 ja Inkalle VOI0. Ei tässä mitään selitellä, mutta kyllä tuo oma jalka on vienyt vähän semmosta hyvää meininkiä mennessään. Toivottavasti se nyt on oikeasti paranemaan päin.

Pinja täytti alkukuusta 8 vuotta. Veteraanikehät kutsuvat meitä varmaankin ensi vuoden puolella. Katellaan miten saadaan turkkia ja jalka kuntoon. Pinja on nimittäin taas välillä vähän linkkaillut. Seuraillaan taas tilannetta ja jos kipuilu pitkittyy / muuttuu jatkuvaksi on meillä edessä lääkärireissu.

Muutoin koiraelämä jatkaa samaan vanhaan malliin. Treeniä ja lenkkeilyä, toisinaan myös metsästystä. Inkalle odotellaan juoksua. Katsotaan nyt, mitä tässä vielä syksyn ohjelmistoon tulee. :)

Mönkään meni kaikki...

2009-08-31T23:11:00.000+03:00

Odotin todella pääseväni Inkan kanssa starttaamaan kaikista pienistä puutteista huolimatta... Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että jouduin lauantaiaamuna nöyrtymään ja soittamaan kokeen järjestäjille, että en voi tulla kokeeseen. Minulle laitettiin keskiviikkona kortisoonia kantapäähän ja elo on ollut sen jälkeen todella hankalaa. Pitkät ajomatkat ovat tuskallisia ja samoin jalan päällä oleminen. Tänään on ensimmäinen päivä, kun jalalle pystyy edes hiukkasen varaamaan. Nyt mennään päivä kerrallaan ja odotellaan parempia aikoja. Uuteen starttiinkin ollaan jo ilmoittauduttu. Toivottavasti vaan pysytään Inkan kanssa ehjänä sinne saakka :D

Metsästystä ja huolentynkää

2009-08-25T23:10:00.000+03:00

Niin se on uusi metsästyskausikin avattu. 10.8. tärähti kyyhkysjahti käyntiin, melko hiljaisesti, mutta tulipa niitä noutoja kuitenkin muutama Inkalle. Pinja sai nautiskella vapaakoiranelämästä mummin vieressä, kun muut lähtivät jahtiin. Tärkeämpi aloitus oli kuitenkin se sorsastus. Vaan kuivaksipa jäi sekin. En muista kertaakaan olleeni noin tylsässä aloituksessa. Meidän vakkarikololla ei ollut linnun lintua. Inka pääsi tositoimiin vasta myöhemmin iltapäivällä paikanvaihtamisen jälkeen.

Isän kaveri soitteli hukkaan menneistä linnuista ja siitäpä sitten huristeltiin lintujen perässä parikymmentä kilometriä ;) Eipä siinä mitään, Inka teki hienosti hommia uudenlaisissa olosuhteissa. Talteen tulivat kaikki linnut: tavi, heinuri ja lapasorsa. Uusia nousuja ei sitten enää kovista odotuksista ja Inkan hienosta porkkamisesta huolimatta saatu.

Iltalennolle mennessä käväistiin taas muutamia vakiopaikkoja. Yhdestä Inka löysi tavin ja haavakkoheinurin ;) Menipä kivasti!! Iltalennolla alas tuli sitten vain lehtokurppa.

Pinja oli Antin kanssa jahdilla ja Pinjakin oli saanut puolenkymmentä noutoa. Ihan kohtalainen päivä meidän tytöillä, vaikka aloitus kaikinpuolin kehno olikin. Perjantai vielä pyydettiin tosissaan, mutta saalista ei tullut. Yhtä tavia kohti ojenneltiin, mutta tavi oli huomattavasti nopsempi, kuin me.

Nyt ollaan tauolla. Odotellaan, mihin tämä jahtisyksy tästä kehkeytyy. Jospa ne sulkasatoiset rääpystäjät vielä kerääntyis jonkinlaisii n parviin ja sais uusia lentoja myöhemmin.

Treenailtu ollaa... joskin huonolla menestyksellä. Hävettää jo etukäteen lähteä kokeisiin, mutta kokemuksen vuoksi on pakko mennä. Jos en starttaa tänä kesänä, en varmaan uskalla startata enää ikinä.

Huolta puolestaan aiheuttaa Inkaliina (yllätys yllätys)... Inkan kuono on kuiva ja rohtunut. Minä jo maalailen piruja seinille autoimmuunisairaudesta (DLE). Vaihtoehtoisena teoriana on mm. heinikon ja viljan aiheuttama metsästyksen tiimellyksessä tullut "urheiluvamma". Toivottavasti se on vaan se. Rasvaillaan ja mietitään vähän noita ruokajuttuja. ARGH!! Tässäpä vielä kuva koirankuonolaisesta:

Viikonloppuna saa muuten sitten pitää peukkuja...

Tapaturma-Inkaliina

2009-07-29T23:08:00.000+03:00

Tässä sitä meikäläinen nauttii viimeisestä kesälomaviikosta. Oikeastaan nauttia -sanan käyttö on kyseenalaista... Meillä on nimittäin Nivalan Noutajien taipparit viikonloppuna ja johan sitä byrokratiaa on hoidettavana kohtalaisen paljon. Huhhuh. Tässä ollaan käsi jännetuppitulehduksen partaalla esitäytetty koepöytäkirjoja ja laiteltu s-postia ympäri maailman. No, kohta helpottaa ja jo näyttää hyvältä meijän taipparit.

No mitäpä sitä sitten muuta... Kesä on menny kuljaillessa, kun ei mihinkään starttiinkaan olla oikein jaksettu (kyetty) mennä. Inka teloi heinäkuun alussa mökkireissulla anturansa ja hetki meni sitä parannellessa. Sitten lähdettiin Antin kanssa reissuun ja sieltä sitten GR:n leirille kouluttajaksi. Inka ja Pinjakin pääsivät matkaan... Siis sinne leirille. Leirillä oli vallan mukavaa. Inka sai treenata ja molemmat tytöt osallistuivat leirinäyttelyyn. Inka oli käyttöluokan ykkönen (muitapa ei siihen luokkaan ilmaantunut). Pinja ei oikein vetskuissa hurmannut... meidät käteltiin sitten sijoitusvaiheessa pois.

Tässäpä voitokas Inkaliina näyttelyn jälkeen ;) Ja kuva on omistettu D-mökin asukkaille, jotka kovin sinnikkäästi kannustivat meitä näyttelyn tiimoilta. (Kuva: Tuuli Nurminen)

Vaan se tapaturma-Inkaliina... Leirillä tultiin treenaamasta ja huomasin, että jostain tassusta tulee verta. Ja voi että sitä tulikin aika helkutisti! Anturasta pala irti (taas vaihteeksi) ja saikkulia hullulle koiralle. Eikä siinä vielä kaikki. Leiriltä kotiutuessamme Inka alloi oksentamaan... Ja herrajee sitä oksennusta tuli. Leirin jälkeinen yö menikin oksennusta siivotessa ja koiraa syöttäessä (ei edes riisinkeitinvesi meinannut pysyä sisällä). Meinasi tulla noutaja meikälle. Väsytti niin maan prkleesti ja ei voinut nukkua kun piti koiraa valvoa. Ja nyt kun näistä vaikeuksista oli selvitty, niin koira, pirulainen, päätti napsaista ampparin! Ei muutakuin kyytabletit nassuun. Ei se siitä onneksi turvonnu... Ehkei amppari ehtinyt pistää. Sainpa tuon koiran kantamaan myös jääpaloja tämän insidentin yhteydessä :D Kaikkea se tekee, kun vaan osaa pyytää ;)

Mutta eipä tässä mihkään startteihin taaskaan tartte lähteä, kun on koipi paskana ja koira doupattuna. Me nyt sitten vain nautitaan elämästä ja ollaan treenaamatta (kun kerta treeneissä noita vahinkojakin sattuu).

Vielä täytyy kertoa juttu Inkan markkeerausominaisuuksista. Ainahan puhutaan siitä, että markkeerauksien pitäisi/kannattaisi olla suoraviivaisia. No, meidänpä Inkalla on. Muuan Ari heitti meille leirillä 2-markkeerauksen. Samainen Ari päätti sitten kyykistellä heinikossa piilossa, ettei vaan häiritse koiran työtä. Inka haki tokaks heitetyn eka ja palautuksen jälkeen lähti painelemaan toista kohti. Inka painui suoraan (paino sanalla suoraan) toiselle linnulle sillä seurauksella, että Ari jäi alle :D Inka siis juoksi Arin päältä... Hyppäsi selkään ja siitä vauhdilla eteenpäin :D Pitihän nauraa... Melkein pissat housussa... :D Että toisaalta ei tartte ihmetellä, jos näitä vahinkoja sattuu ;)

Starttihinku olis kova. Katotaan päästäänkö tälle vuodelle mihinkään. Pinja ei enää starttaa suurista puheistani huolimatta. Pinjan NOME-ura loppui Lohtajalle. Nyt Pinja keskittyy veteraaniluokan valloitukseen.

Niin, ja jahtikausikinhan alkaa ihan kohta. Oujee!!

Takaisin luontoon?! Vai mikä PRKL ihmisiä vaivaa?

2009-03-24T22:06:00.000+02:00

Me on tässä Antin kanssa yritetty selvitellä uusia lenkkipaikkoja uusilta kotikonnuilta. Ja voi elämä, miten hankalaksi on mennyt. Löydettiin yks hyvä metsäautotie, jossa tohtii pitää koiria irti... Tai siis niin me luultiin. Mutta eihän siitä lenkkeilytä tule mitään, kun tienvarret on paskottu täyteen. Ja nimenomaan ihmispaskaa!! Oikein paperin keralla on paskat tienposkessa. Näyttää siltä, että joku pitää sitä metsäautotietä vessanaan. Säästäähän siinä tietysti vettä, kun käy tielle paskalla...

Samperin juoksut

2009-03-19T22:05:00.000+02:00

Otsikko kiteyttää kaiken tämän hetkisen lyhyesti ja ytimekkäästi. Meillä siis juostaan oikein urakalla. Ensin Pinja aloitti viikko sitten ja Inka jatkoi tämän viikon tiistaina. Hienoa. Piti osallistua PP-kultaisten talviNOMEen ja OSN:n HankiNOMEen. No, eipä tartte nyt sitten. Eipä tartte sitte Leenankaan nähä tuttujakaan vasta kuin ensi kesänä. Voi rähmä.

Oikeastihan se on kyllä hyvä, että ne juoksut tuli nyt, eikä kesällä tai metästyskaudella. Tällähän näistä päästiin. On vaan jotenki tympeää, kun molemmat tekee sen yhtäaikaa. Inkalla on vielä hauska tapa repiä suoja pois housuista ja pistää se atomeiksi ympäri asuntoa. Just. Telkesin ne täksi päiväksi kodariin ja pesuhuoneeseen ILMAN housuja. Sielläpä loosaavat kilvan.

Treeniasiat eivät ole edenneet edellisestä kerrasta. Mamman jalka on yhä kipeä ja se estää kaiken liikunnallisen toiminnan (ja Antti ei treenaa koiria... ainakaan yksin ;)). Koipeen on nyt kyllä laitettu kortisoonia... Helpotusta odotellessa. Voipi olla, että täytyy käydä vielä tehoste hakemassa. Tarkoitus olisi tässä pikkuhiljaa aktivoitua tämän treenaamisen suhteen. No, aurinko paistaa ja ilmat lämpenee. Kylläpä se tämäkin sakki täältä pian herää henkiin.

Oksentamista ja sohvalla löhöilyä

2009-03-09T22:05:00.000+02:00

Pinja & Inka ovat aloittaneet vihdoin ja viimein elämänsä ylivieskalaiskoirina. Mukavastipa se onkin alkanut mm. jäällä lenkkeillessä. Tytöt ovat mielestäni kotiutuneet uuteen kotiin vallan mainiosti. Hyvä niin. Tai toisaalta, mikseivät olisi sopeutuneet ;)

Hiihtolomalla on ollut tapana ulkoilla ihan järkyttäviä määriä. Tämä lomapa toi poikkeuksen siihen kaavaan. Muuttohässäkkä ja mamman kipeä koipi estivät pidempien ulkoiluharrasteiden harjoittamisen, joten koirat ovat olleet jokseenkin heitteillä. Jospa tämä elo tästä normalisoituu pikkuhiljaa ja jos se mamma menisi koipensa kanssa lääkäriin apua hakemaan.

Inka se taas sitten viikonloppuna järjesti oksentelunäytöksen. Näytös alkoi yöllä ennen viittä. Se sisälsi oksentelua useaan otteeseen ja lisäksi juoksentelua ja sontimista pihamaalla. Jotain paskaa oli vissiin taas pitänyt suuhunsa imuroida tuota näytöstä varten. Onneksi tällä kertaa selvittiin vähällä. PÄivän riisipaasto ja Tehobact palauttivat pienen paskaimurin mahan taas normaaliin tilaan. Hyvä niin.

Hirveästi ei olla treenailtu. Sanontahan toki sanoo, että vain lahjattomat harjoittelevat... Oikeasti kyllä pitäisi... Nytpä sitä onneksi pystyy jo töidenkin jälkeen treenaamaan, kun päivät pitenee. Kai sitä jonkin verran pitää harjoitella, jos meinaa kehdata nokkaansa jossakin kokeissa ensi kesänä näyttää.

Tällaistapa meillä nyt. Eli ei kovin kummoista. Talvella ei oikein tapahdu mitään.

Näyttelyssä

2009-01-31T23:03:00.000+02:00

Niin me vaan pyörähettiin näytelmissä :D. Aluksi mulla oli kauhee angsti päällä, että mitä ihmettä mä sinne oikein menen, ko ei tuon bikini-Inkan kanssa voi pärjätä. No jokatapauksessa kaikki meni ihan mukavasti. EH tuli, mutta mun käsittääkseni vain karvan takia. Arvostelu oli oikein mainio (luettavissa tuolla uutisissa). Pitää kai yrittää uudelleen karvojen kera.

Pitkä on ollut päivitystauko. En oo oikein innostununna mistään, mutta eiköhän tää tästä. Helmikuun puolella muutetaan omaan, uuteen, kotiin tuonne Ylivieskan puolelle. Jonnin verran on tässä myös treenailtu ja kai sekin tästä lähtee nyt aktiivisemmin liikkeelle, kun talven selkä taittuu.

Kyllä myö hengissä ollaan, vaikkei sivut ookaan päivittyny :)

Turha oli Ruotsin matka

2008-10-24T23:03:00.000+03:00

Käytiin tänään Inkan kanssa ultrassa. Eipä näkynyt pentuja. Voivoi. Tämmöstä tää on. Oli se juoksukin kyllä NIIN outo. Harmittaa kyllä ihan vietävästi.

Lokakuu on mennyt muuttaessa ja synttäreitä juhliessa. Eka juhlittiin Pinjaa ja eilen juhlittiin Inkaa. Juhlallisuudet olivat pienimuotoiset ;)

Mystiset juoksut ja Ruotsin matka

2008-09-28T23:02:00.000+03:00

Edellisessä blogikirjoituksessa olin vielä ihan kuutamolla noiden Inkan juoksujen kanssa. Näytti siltä, ettei sillä ole mitään kunnon juoksuja, kunnes perjantaina saatiin prokun tulos. Lukemat olivat sitä luokkaa, että tuli sitten vähän kiirus astutusmatkalle Ruåttin maalle. Onneksi Eippa ja Jyrki saivat asiat pikaisesti järjestettyä ja kolmikko oli jo lauantaina Ruotsin kamaralla.

Tänä päivänä astutus oli sitten onnistunut. Nyt täytyy vaan jännätä astutuksen tuloksia ;)

Täytyy kyllä sanoa, että Inka yllätti näiden juoksujensa kera. Vuoto on ollut koko juoksun ajan todella niukkaa. Ei lainkaan inkamaista juoksentelua tällä kertaa.

Kuukauden kuulumiset

2008-09-25T23:01:00.000+03:00

Nämä kuulumiset ovat pitkät... Johtuen siitä, että niitä on kertynyt kokonaisen kuukauden ajalta. Ja kuukausi on ollut jokseenkin aktiivinen. Toivottavasti jaksat ainakin kahlata nämä loppuun. :)

Laadin aivan hakemiston, jotta lukijat tietävät mitä tuleman pitää.

1. Sorsajahti
2. Treenit ja kokeet
3. Pentuasiaa
4. Pikaiset Pinja-kuulumiset

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

1. Sorsajahti

Lämmittelyn eli kyyhkysjahdin jälkeen piti malttaa kymmenen kokonaista päivää. Töissä ilmoitin, että 20.8.olen käytettävissä ainoastaan aamupäivän. Mukaamme lähti myös Nivala-lehden kesätoimittaja Annukka. Annukka kirjoitti aloituksesta jutun, joka on ollutkin nähtävissä täällä blogissa.

Koiravalinta oli aloitukseen jokseenkin selvä. Inkahan se sinne otettiin mukaan. Pinja tuppaa kuumumaan nykyisin jo niin paljon paukkeesta, ettei sitä jaksa katsella saati ohjata.

Jahtisuunnittelu alkoi jokavuotisella jahkailulla. Väännettiin taas, että mihin sitä mennään. Lopulta kuitenkin menimme sinne vanhaan ja tuttuun paikkaan (joka vuosi väännetään samasta asiasta ja silti lopulta päätetään mennä samalle kololle).

Olimme lopulta ehkä 1,5 minuuttia myöhässä aloituksesta sen säätämisen takia, mutta onneksi ehdimme hyvin mukaan. Meidän kololla ei ollut muita, joten siinä mielessä myöhästyminen ei haitannut. Saimme heti aloituksesta reilun puolenkymmentä lintua alas ja niinpä Inka pääsi välittömästi hommiin. Aluksi näytti, ettei siitä Inkan touhusta tule yhtään mitään. Syytin jo itseäni, että olen pilannut koiran liialla varjelemisella tositoimilta (tyhmää, sanon minä).Onneksi Inka päässä syttyi valo ja homma rupesi toimimaan ensimmäisen viiden minuutin vaahtoamisen jälkeen. Otteet paranivat koko ajan ja Inka pääsikin mukavasti tositoimiin joka välissä. Luovutukset olivat mukavia ja paranivat kaiken kukkuraksi koko ajan. Haku taas oli Inkalle tyypillisesti MAHTAVAA. Myös fyysinen kunto näytti tytsällä olevan hyvä. Ei siinä näkynyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä vaikka satanen oli lasissa koko ajan. Jeejee. Ja tassukin pärjäsi hyvin. ei siitä kesäisestä vahingosta enää huomaa mitään (onneksi).

Pinjakin pääsi kokeilemaan taas noutajana olemista, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Neiti lähti työmaalta aina kun paukkui ja kuntokin näytti olevan aika huono (no se on kyllä minun syy). Pääsi pinja kuitenkin hoitamaan pari noutoa, jotka se suoritti tuttuun pinjamaiseen tyyliin ;) Mutta täytyy kyllä sanoa, että Inka meni nyt heittämällä Pinjan edelle metsästykoiratehtävissä. Enää ei edes auta Pinjan kokemus ja "ohjattavuus". Inka painaa vauhdilla ja vieteillä ja sillä fyysisellä kunnolla reilusti edelle.

Tytöt ovat päässeet vielä aloituksen jälkeenkin reissuille matkaan ihan mukavin tuloksin. Lintuja on saatu talteen sekä ilman pyssyä että pyssyn kera. Kiireet ovat vähän haitanneet jahtia, mutta jospa tässä sitten muuttosorsia lähtisi kyttäämään. Hirvijahtikinhan se kohta alkaa, joten Pinja saattaa päästä ainakin sinne hommiin (toivottavasti ei kuitenkaan olisi tarvis).

2. Treenit ja kokeet

Nivalan noutajat (minä & meidän tytöt, Hanna & lbn:t Siru & Nero, Emppu & chessi u Edi, Seija & lbn Lara, Reija & skn Santtu) ovat treenanneet kuluvalla syyskaudella ahkerasti. Vähintään kerran viikossa (useinmiten kahdesti) on kokoonnuttu daminheittelyn ynnä muun mukavan merkeissä. Meno on ollut mukavaa ja tulostakin on tullut (kaikille muille paitsi mulle ja Inkalle). Seija & Lara nappasivat Pietarsaaresta ALO1-tuloksen. Reija ja Santtu saivat samaisesta kokeesta ALO2. Emppu ja Edi käväisivät Oulussa nappaamassa ALO1-tuloksen ja Hanna ja Nero pyörähtivät Torniossa tuomisinaan ALO2. Onnittelut tätäkin kautta treeniporukalle. Tästä on hyvä jatkaa ensi kauteen!! Vaikkakaan treenit eivät meinaakaan loppua :D

Me tosiaan Inkan kanssa ollaan oltu vähän vähemmillä tuloksilla. Sen Rantsilan katastrofin jälkeen matkattiin sitten Hannan ja koko koirakoplan kanssa Joensuuhun Naisten Hakuun. Siellä me Inkan kanssa korkattiin voittajaluokka. Täytyy sanoa, ettei mennyt putkeen, eikä putken viereenkään. Tuloksena VOI0. Onneksi viikonloppu oli kuitenkin muuten niin mukava, ettei se nolla sielä haittaa. Voittaja alkoi ohjaustehtävällä, jossa ammuttiin kaksi laukasta ja toiselle laukaukselle heitettiin markkeeraus. Tämän markkeerauksen haki pois häiriökoira. Tämän jälkeen koira piti ohjata huitsin kuikassa olevalle ohjausriistalle. Sain Inkan hienosti lukkoon ohjauksen yhteydessä sillä tuloksella, että Inka ei liikkunut pellolla enää eteen eikä taakse.

Toisena tehtävänä oli markkeeraus. Heinikkoiseen veteen heitettiin piiiiitkä linjakakkonen. Koiran palauttaessa ensimmäistä ammuttiin ja heitettiin vielä kolmas riista ihan lähelle. Riistat sai ottaa talteen itse valitsemassa järjestyksessä. Otin sen lyhyen ekan jälkeen pois ja sitten Inka ei enää lähtenyt rannasta mihinkään ja koe siis jäi siihen.

Markkeerauksen jälkeen olisi ollut vielä vesialueelle painottunut haku. Olisi kiva ollut nähdä miten Inka tekee hakua sellaisessa maastossa. No, aina ei voi voittaa :D

Koe oli meille vielä hankala, mutta onpahan korkattu nyt se voittajakin. Ensi vuonna me sitten isketään ihan kunnolla. Varokaa vaan, odotettavissa on hurja, kultainen myrsky :D (NOT :D)

Kaiken kaikkiaan tämä NOME-kausi on ollut jokseenkin kummallinen. Heti ekasta startista tuli se AVO1 ja sen jälkeen ei olla juuurikaan juhlittu (muutakuin onnistuneita treenejä). Kaikesta huolimatta fiilis on hyvä. Ollaan menty eteenpäin ja se on tärkeä. Katse on jo ensi vuodessa :)

3. Pentuasiaa

Inka päätettiin astuttaa ja sille on löydetty uroskin. Uros on ruotsalainen ja Stjärnglimten's Isak nimeltään. Isakilla on on VOI1 NOMEsta. Ulkonäöltään se on ihan OK: aika jalkava ja tumma, eli ei mikään näyttelytähti ;)

Minä en itse Inkaa pennuta vaan asian hoitaa Eivor Sellberg (Kennel Goldgingers). Mikäli Inkan pentu kiinnostaa, kannattaa ensisijaisesti olla yhteydessä Eivoriin. Minä mielelläni kyllä tarinoin Inkasta, mutta käytännön asioista kannattaa jutella Eivorin kanssa.

Inka on tällä hetkellä Vaasassa. Näytti siltä, että juoksut olisivat alkaneet, mutta taisi olla kuitenkin väärä hälytys. Jotain siellä peräpäässä tapahtuu, mutta toistaiseksi on vielä mysteeri, mikä se sitten on :D Näyttää juoksulta, mutta intensiteetti ei vielä riitä. Täytyy nyt sitten vain odotella ja katsoa. Voihan tämä olla jonkin sortin esikiima. Tietty nyt asioiden pitää mennä vaikeaksi, kun pentuja ollaan teettämässä.

Pitäkäähän peukkuja, että saadaan homma onnistumaan!

4. Pikaiset Pinja-kuulumiset

Inka on nyt siis Vaasassa. Pinja nauttiin tällä hetkellä ainoana koirana olemisesta täysin siemauksin. SIitä on tullut leikkisä ja seurallinen. Aivan kuin nuori Pinja konsanaan. Liekö tuo Inkaliina sitä sitten jotenkin rajoittaa.

Pinjalla on ollut myös hieman ongelmia etutassun kanssa. Se ontui melko pitkään, mutta onneksi tassu on nyt kunnossa. Pinja on myös päässyt osalliseksi treeneihin ja näyttää siltä, että KoELA peruu Pinjan eläkkeen ;) Anttihan nimittäin muuttaa vihdoin meidän tykö tänne Nivalaan ja näin Pinjan treenit alkavat taas. Mukava homma.

Vaikka tekemiset pääosin nyt tällä hetkellä pyörivöät Inkan ympärillä, on Pinja yhä vahvasti olemassa. Toivotaan Pinjankin puolesta, että Inka saa ne pennut. Se tietää melkein 2 kk ainoana koirana olemista Pinjalle ;)

Paluu maanpinnalle

2008-08-16T22:59:00.000+03:00

Käväistiin Rantsilassa NOMEilemassa. Ja laajoista ennakkokäsityksistä poiketen starttasimme vielä AVOssa ja tuloksena oli tänään AVO0. Kaikki meni vähän jotenkin alavireisesti.

No, eka ykkösmarkkeeraus meni hyvin (no jo se olis menny pieleen, niin lopettasin koko NOMEn :D). Ohjaus ei ollu ohjaukselle sukuakaan. Inka lähti ekalla, meni, eikä kuunnellut. Tuli takaisin, eikä enää lähtenyt. Täytyy siis palata alkuun noissa ohjauksissa. Ehkä oon tehny liian vaikeita, eikä koira oo saanu tarpeeksi onnistumisia. Haku puolestaan lähti kivasti liikkeelle. Maasto oli kokeessa (varsinkin haun osalta) mielestäni vaativa (vesitetty turvesuo). Inka sai aika nopsaan kaksi riistaa ylös ja senkin jälkeen se teki mielestäni oikein mukavaa hakua, mutta ei kuitenkaan edennyt sinne hevonjieraan, joten haku jäi sitten siihen kahteen. Tämän jälkeen tuli kakkosmarkkeeraus, jonka ajattelin Inkan selvittävän ihan OK. No, toisin kuitenkin kävi. Inka tuijotti ampujaa, eikä sillä ollut minkäänlaista hajuakaan ekasta heitosta. Tokan se haki reippaasti ja jäi odottamaan viereen, josko kohta paukkuis lisää. Että semmonen reissu tällä kertaa.

Nollasta huolimatta jäi kuitenki ihan perushyvä fiilis. Ite en jännittäny ennen starttia liikaa (ts. toimintakyky säilyi) ja kokeenkaan aikana en kiristynyt liikaa. Kai sitä on jotenki kasvanu ;) Nyt vaan lisää treeniä ja seuraavaan koitokseen. Sitä ei taas tiedä mitä se tuo tullessaan.

Kauden "päätavoite" siintää nyt sitten ensi keskiviikossa puolessa päivässä. Toivottavasti silloin saadaan Inkalle tilanteita. Inka lähtee aloitukseen ja Pinja jatkaa sitten iltalennolle. Sorsailukuulumisia voi odotella loppuviikosta!

Vielä lopuksi täytyy sanoa, että kyllä tämä noutajaharrastus on kivaa. Ja koirat on ihqui ;)

Pulut reppuun kauden avauksessa

2008-08-14T22:58:00.000+03:00

Metsästyskausi avattiin viime sunnuntaina kyyhkysjahdilla. Saalismäärällä ei pääse kehumaan, mutta jokatapauksessa jahti oli onnistunut ja meillä oli oikein mukavaa.

Aamulla mukaan pääsi Inka. Sunnuntaiaamuna oli aivan järkyttävä hernerokkasumu, hyvä kun nokkaansa näki. Muutama tilanne pääsi sumusta huolimatta kehittymään ja Inkakin pääsi hommiin kahden noudon verran. Kiltisti se malttoi istua passissa koko aamun, vaikka juuri mitään ei tapahtunutkaan.

Iltalennolle lähdettiinkin sitten Pinjan kanssa. Pinjahan innostui välittömästi autosta päästyään niin, että se oli kohta jo ihan sippi (ei olla Pinjan kanssa hirveästi treenattu ;)). Jaksoi se kuitenkin passissa sen verran riehua, että minulta paloi käämit. Laitoin sen sitten metsään hakemaan (pois jaloista) tyhjää. No, eipä se tyhjää ollutkaan vaan Pinja tuli kohta kyyhkynen suussa takaisin ;). Vielä pari tilannetta Pinjalle saatiin ja mukava jahtipäivä oli siis takana. Tästä on mukava jatkaa molempien tyttöjen kanssa sorsajahdille.

Treenaustakin on jatkettu Nivalan Noutajien porukalla. Kerta viikkoon on treenattu porukalla ja sit kukin tahoillaan, miten jaksaa :) Treenit ovat menneet omalta osalta ihan OK. Vaihtelua on ollut aika rankasti. Välillä menee putkee, välillä menee perseelleen. Pinja on myös nostettu naftaliinista treenien osalta. Ollaan muisteltu markkeerauksia ja ohjauksia. Pientä kuittia olen kuullut Pinjan ohjattavuudesta ja ohjauksen sujuvuudesta ;), mutta joka kerta se on mennyt ekalla lähetyksellä damille (suoraan tai mutkien kautta...) :D

Tänään käväistiin Inkan kanssa Kokkolassa silmätarkastuksessa. Sama PHTVL/PHPV:hän sieltä tietystikin löytyi, niinkuin kaksi vuotta sitten, mutta ei onneksi mitään muuta. Tuo PHTVL/PHPV on siis sikiöaikaisen verisuonen jäänne siellä silmässä. Ei kuulemma haittaa. Liekö vaikuttaa aivotoimintaan :D

Viikonloppuna on vuorossa kokeet. Saa pitää peukkuja. Koottuja selityksiä tiedossa ensi viikolla :)

Koesihteerin kauhu

2008-08-04T22:57:00.000+03:00

Nyt on menty sitten naimisiin :) Kaksi viikkoa olen rouvana hengaillut ja ihan tämä mukavaa on, vaikkakaan eroa entiseen elämään ei juurikaan ole :D Oli mukavaa olla päivä "prinsessana" ja kestitä ystäviä. Kiitos vielä mukana olleille ja muutenkin muistaneille.

Tytöt pääsivät myös juhlimaan äiskän ja iskän suurta päivää kuvaushetken ajaksi. Pinja ei vaan ottanut morsiuskoiran tehtävää kovin tosissaan, vaan se kävi nokeamassa naamansa ennen häitä ;)

Ajattelin myös lämmöllä NOMEn koepöytäkirjan täyttäjiä sukunimeä valittaessa. Koirien omistajakenttään voi tästä lähtien kirjoittaa Leena Kangas-Järviluoma ja Antti Järviluoma.

Viime viikko oltiin häämatkalla Irlannissa. Oli aivan mahtava reissu. Pääasiassa hengailimme Dublinissa. Loppuviikolla käväistiin Corkissa. Seuraavalla kerralla mennään johonkin muualle, ehkä länsirannikolle. Siellä on niin kaunista. Laitan joskus reissusta kuvia näytille. Mutta jos joku on lähössä reissuun eikä vielä tiedä minne, niin Irlantiin kannattaa mennä.

Tytöt olivat reissun ajan erillään hoidossa. Pinja oli Maliskylässä mummin ja papan luona lellittävänä ja Inka oli Vaasassa Eipalla ja Jyrkillä työleirillä ;) Inkan oli tarkoitus osallistua Goldenmestaruuteen, mutta se valitettavasti pudotettiin pois, kun koe tuli niin täyteen. Inka on treenaillut Eipan kanssa ja paininut Ronjan kanssa. Eilen autoon päästessään se nukkui koko matkan Vaasasta Nivalaan ;) Aika kova reissu. Pinja oli nukkunut sängyssä ja toimittanut ullakkokoiran virkaa. Pientä erimielisyyttä tytöillä oli jälleenäkemisen yhteydessä, mutta aika pian asiat normalisoituivat.

Ja kuten tuolla etusivulla vihjattiin, Inka aiotaan astuttaa seuraavasta juoksusta. Uroksesta on jo jonkinlainen idea, mutta nimen julkistaminen jätetään hieman tuonnemmaksi. Mikäli Inkan pentu kiinnostaa, voit kääntyä Eipan puoleen (Eivor Sellberg, kennel Goldgingers). Voi toki minultakin kysellä Inkasta ja pennuista. Vastaan, mihin pystyn ja osaan :)

Nyt tässä taas alkaa paluu arkeen ja mikä parasta PÄÄSEN TREENAAMAAN!!! Kuukauteen en ole päässyt kunnolla treenaamaan. Huomenna se taas alkaa. Ja viikonloppuna päästään starttaamaan metsästyskausikin kyyhkysmetsälle.

Lääkärin luvalla

2008-07-10T22:56:00.000+03:00

Inkalta on nyt poistettu tikit ja tassu on parantunut ERITTÄIN hyvin. Tuli lupa rueta tekemään sitä sun tätä. Hieno homma!! Tassussa saa nyt olla pari päivää suoja, ettei uusi iho hankaannu rikki. Tänään käydään haistelemassa sitten kevyesti treenituulia. Jotain pientä tehdään ja katotaan miten kierroksilla käydään.

Nyt vain ärsyttää, ettei Inka pääse Goldenmestaruuten muutakuin statistiksi... DÄÄM!!! No, katse kohti uusia haasteita.

Näyttelyhinku

2008-07-08T22:56:00.000+03:00

Tuossa käytin tyttöjä iltapissalla ja huomasin, että Pinja on parhaassa karvassaan IKINÄ!! Samperi, kun ei ole nyt näyttelyä mihin sen veisi ;) Hirveä hinku näyttelyyn... Toppuuttakaa nyt joku!!!

4 tikkiä tassussa

2008-07-04T22:55:00.000+03:00

Noutajahan se silloin perjantaina sitten tuli. Moottoripyörä vei minut polttareihini ;) Kiitos myös tätä kautta polttariporukalle. Olipa ne kivat polttarit. Mökillä ollessa tosin tuli suunniteltua siihen mökkirantaan parit treenit. Harmi vaan, kun ei ollut koiraa mukana!!

No, polttareista seuraa myös huvivero. Inka oli satuttanut perjataina/lauantaina jalkansa (mitä suurimmalla todennäköisyydellä sademittariin) ja tassussa komeilee tällä hetkellä 4 tikkiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, nimittäin tassu näyttää jo todella hyvältä. Tikit käydään ottamassa muutaman päivän päästä pois. Kipeänä pikkukoira ei ole ollut, joten siinä mielessäkin on mennyt tämä sairasloma ihan kivasti. Inka käyttää jalkaansa normaalisti eikä se missään vaiheessa ole sitä ontunut. Joka päivä vaihdetaan siihen siteet ja tsekataan haavan kunto. Tänään tosiaan näytti jo hyvältä, että ehkäpä tämä tästä.

Pikkusen tämä tämmöinen lorvistelu syö Leenaa ja näköjään myös tuota koiraa... minä olen kuin kissa pistoksissa, kun ei pääse treenaamaan ja Inka vetää remmissä kuin hullu, saa riehukohtauksia sisällä yms... Ollaan suorastaan kauhupari. Pinja ottaa rennosti ja on vähän mustasukkainen, kun sitä ei joka ilta niin tosissaan hoideta kuin Inkaa.

Peukuttakaa meille, että kuntoudutaan!!

Liian lyhyitä markkeerauksia

2008-06-26T22:54:00.000+03:00

Treenit kovenee ja markkeeraukset pitenee. Tai ainakin pitäisi. Inka markkeerasi pitkät markkeeraukset järkiään liian lyhyeksi tänään. Siihen siis täytyy kiinnittää jatkossa huomiota. Muuten treeni meni ihan OK. Ei mitenkään loistavasti, mutta tästä se lähtee. Vähän vielä tarkkuutta ja kuuliaisuutta, niin hyvä tulee.

Viikon päästä on sitten taas startti. Täytynee jotain koittaa tehdä vielä ennen sitä. Hurjaa....

Huomenna tulee meikäläiselle "noutaja"... Siitä tarkemmin tuonnempana....

Omatoimiagilitaamista ja treeniä kaatosateessa

2008-06-23T22:51:00.000+03:00

Juhannus oli ja meni ja juhannussäänä olivat rankat sadekuurot. Niinpä juhannusta vietettiin pääasiassa sisällä ja terassilla istuen. Eilen sitten kuitenkin lähdimme juhannusviikonlopun kunniaksi urheasti sadekuuroja uhmaten Nivalan koirakentälle, jossa on jonkilaisia agilityesteitä (vaimiksiniitänytsittenikinäsanotaankaan). Siellä me sitten tyttöjen kanssa riekuttiin ja hauskaa oli. Inka varsinkin innostui oikeinki kovasti. Siinä voisi olla meille laji MUTTAKUN mulla ei ole aikaa ja täällä ei taida olla koulutuksiakaan. Tässä muutama kuvatus todisteena tästä hurjasta äksönistä ;)

Pinja ei liiemmin innostunut, mutta puomi (vaimikäsenytsittenonkaan) oli aikuisen naisen mieleen, koska nuorempi riiviö ei sinne halunnut tulla.

Tai siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin Pinjaa ei kiinnostanut tehdä hommia minun kanssa. Mutta kun iskän kanssa sai touhuta, niin jopas kiinnosti!! Pinjasta onkin tullut ihan iskän tyttö ;)

Sanottakoon vielä, että vettä tuli kuin saavista...

Onhan sitä juhannuksen aikana tullut myös otettua damit naulasta. Juhannuspäivänä Antin kanssa aloiteltiin Inkan kanssa vähän häirintöjä. Ei se aina oikein tajua mistä on kyse, mutta into tehdä juttuja äiskän kanssa korvaa ne älykkyyden puutteet ;) Kai se tästä suttaantuu, ottaen huomioon, että nuo oli nyt ensimmäisiä tuon tyylisiä treenejä.

Eilen spuolestaan käväistiin Hannan ja Sirun kanssa baanalla (ja tietysti kaatosateessa... meistä on kiva treenata huonolla säällä ;)) ja meni ihan kohtuullisesti. Siru menee aina vaan mukavammasti!! Hyvä Hanna ja hyvä Siru! Inka menee vaihtelevasti. Tehtiin sille pari linjamarkkeerausta joista eka meni OK, tokassa se hönttäs kauimmaisen. Mutta sen verran positiivista siitä treenistä, että sain sen pysähtymään ja lähtemään takas kun se oli tulossa mun tykö ilman damia. Jeejee. Luulin, ettei se osaa :D

Haku meni aluksi ihan kivasti (tehtiin vuorohakua), mutta yhtäkkiä, kun Inka oli hakenu 3 damia, se ei enää lähtenyt ruutuun ollenkaan. Se vaan istui vieressä, eikä inahtanukaan. Ihan kumma. Sitten hyppäsin ojan yli ja lähetin sieltä, niin lopen se meni takaisin hommiin. Dami ei lkuitenkaan löytynyt muutakuin yhteistuumin, koska olin jemmannut sen vähän liian syvälle mättääseen *nolo*. Mutta vähän outo tuo hakujuttu. Saman tempunhan se teki ennen sitä Muhoksen koetta. Kokeessa tuota hakuongelmaa ei sitten näkynyt ollenkaan. Mystistä. Aina ei tajua.

Treenit jatkuu ja seuraava startti lähestyy. Fiilikset NOMEilun suhteen on ihan OK. Sen suurempia epätoivon tuntemuksia ei tällä hetkellä ole ;)

Kesäkuulumisia

2008-06-17T23:07:00.000+03:00

Eipä uskoisi, että on kesä. Elohopea jaksaa kivuta vain alle kymppiin ja vettä tulee kuin saavista. Hiphei. Innolla tässä juhannusta odotellaan.

Koirahommat on perusmallilla. Eli mikään ei suju. Inkan kanssa piti startat Rovaniemellä, mutta peruin sen. Yhtenä syynä oma terveys (jalka ei kestä montaa tuntia autolla kaahostamista) ja toisena syynä Inkan toimimattomuus. Kun ei niin ei. Ei se toimi vieläkään. Eilen tökki jos vesimarkkeeraus. Mikä lie siellä päässä vinksahtanut taas?! Pinja taas sitten on kaivettu naftaliinista. Käväistiin kokeissakin viikonloppuna. Tuloksena AVO0 (moraalinen AVO3). Tuloksesta huolimatta olin tyytyväinen Pinjan työhön. Kovastihan sitä saa komentaa, mutta ei se nyt ihan keskisormihommiksi mennyt. Minä en nyt tiedä, että oliko se Pinjan viimeinen startti vai ei... Ei kai tässä auta, kun treenata vaan lisää.

Heinäkuussa olisi tarkoitus reissailla koirien kanssa ja ilman. Lisäksi suuntaan koiruuksien kanssa GR:n leirille kouluttamaan. Sielläpä ehkä myös osallistumme leirinäyttelyyn. Tarpeeksi leppoisa näyttelyhomma minulle :)

Mukavaa juhannusta, keleistä huolimatta!

Ihan vaan kuulumisia

2008-06-11T22:51:00.000+03:00

Niin se on kaksi viikkoa vierähtänyt hurjasta NOME-kauden avauksesta. Treenipaikalla se ykkönen tuntuu melkeinpä joka kerta uskomattomalta, mutta kyllä se siellä papereissa vaan lukee. Toisin sanoen, treenit eivät ole mennet kauhean hyvin viime viikkoina, mutta enpä niitä hirveästi ole suunnitellut. Pitäisi varmaan hiukkasen enemmän panostaa siihen etukäteissuunnitteluun eikä vain mennä paikan päälle riekkumaan. Jotain kuitenkin on tapahtunut... Inkalle on iskostunut päähän ainakin pikkuisen pillin kuuntelua. Jospa se tästä pikkuhiljaa.

Tälle kesälle on suunnitelmissa AVO-startteja ihan ohjaajan takia. Mun pitäis päästä eroon siitä tolkuttomasta koejännityksestä, joka tahtoo viedä toimintakyvyn sekä ohjaajalta että koiralta. Viime kokeessa jännitys oli sopivalla tasolla, kun psykologisina valmentajinani toimivat Jyrki ja Eippa (kiitos vielä siitä :)). Saapa nähdä, miten pärjään jatkossa, jos nuo psyykkisetkoutsit eivät olekaan paikalla. Täytynee testata Marian vastaavia valmennustaitoja muutaman viikon sisällä *vinksvinks* ;)

Pinjankin otin eilen treenien päätteeksi autosta ja tein sen kanssa vesiohjauksen. Ei se ohjaus mitenkään kauhean pitkä ollut, mutta ihan hyvin se meni. Ei kerrota Pinjalle, mutta jos se tekee treeneissä ihan kivasti, niin voiskai sen kanssa startata loppukaudesta... EHKÄ! Että se siitä eläkkeestä ;)

Vihdoin ja viimein sain lisättyä galleriaan jotain kuvia. Sieltä löytyy nyt kuvia NOME-koulutuksesta viime toukokuulta, kun Maija Lappalainen kävi meitä koulaamassa. Tehokasta menoa.

Vielä olis pari viikkoa töitä ja sitten voinkin keskittyä täysillä koiran/koirien treenaukseen!! JIIHAA!!

Inka NOME-B AVO1!!

2008-06-01T22:50:00.000+03:00

Uskomatonta, mutta totta se vaan on. Inka käväisi tänään hakemassa Muhokselta NOME-B-kokeesta AVO1:sen!! Tulosta lähdettiin raapimaan kasaan ja tässä on tulos ;)

Olen tyytyväinen kauden avaukseen :) Selvitän lisää myöhemmin, kunhan tästä tokenen ;)

Ihanaa kevättä ja treenailua

2008-05-11T22:49:00.000+03:00

Aurinkoista äitienpäivää kaikille!

Aikas on mukavat viilikset tässä tällä hetkellä. Kesä on tulossa, luonto viheriöi ja mikä parasta, koekausi lähestyy. Ensimmäisiin kokeisiin on ilmoittauduttu, eikä pahemmin vielä ole edes maha kuralla :D

Treenit on aloitettu nyt toden teolla. Joka viikko on treenattu porukalla vähintään kerran ja siihen sitten lisäksi vielä omat treenit kerkiämisen ja jaksamisen mukaan.

Tänään meillä oli vielä spesiaalitreenipäivä, kun Lappalaisen Maija (Kennel Jummi-Jammin) kävi meitä opastamassa ja ohjaamassa. Työntäyteinen päivä on takana, mutta oikein hyvät tuntemukset jäivät. Harjoituksia tehtiin monenlaisia ja se on kyllä mukava, kun välillä saa ulkopuolista ohjausta, ettei vaan omin nokkinemme siellä metsässä tuusata.

Luottamus Inkaan kyllä nousi päivän aikana. Luovutuksia saa vähän hioa, mutta semmoista perusmukavaa suorittamista oli tänään. En ole pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen siihen pikku hännänhuiskijaani ;)

Tässäpä muutama kuva päivältä. Lisää tulee, kunhan jaksan istua niin pitkäksi aikaa koneelle :)

KoELA ilmoitta

2008-04-24T22:48:00.000+03:00

KoELA eli koiraineläkelaitos on myöntänyt Pinja-Pauliina Kangas-Järviluomalle koirain varhaiseläkkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Pinjan ei tarvitse enää juosta hiekkasäkkien perässä maastossa tai kestää hermoilevaa mammaa kokeissa.

Eli treenattu on ja perseelleen menee ;) Pinjaa ei vois vähempää kiinnostaa. Ja nyt on meikäläiselle selvinny, ettei sitä ehkä väkisellä kannata mihinkään raahata. Taisipa siis jäädä se AVO-tulos Pinjalle saavuttamatta. Kyllä se treeneihin aina pääsee; ainakin autoon istumaan :P

Inkan kanssa on ilmennyt uusia ongelmia. No, luovutukset on nyt OK *kopskops*. Linjat menee ihan OK, haku on yhtä hyvä ku aina ennenkin. MUTTA uusi ongelma on ilmennyt viimeisimmissä treeneissä. Ihan perusmarkkeeraukset tuottavat todellisia ongelmia. Ei yksikertaisia ykkösiä saada ylös! Ihan käsittämätön homma. No, eikai se auta kuin treenata.

Muutoin on taas elämä mallillaan. Kämppä pursuaa hiekkaa ja koirankarvoja ja ulkona on mahtava kurakko ;) Oi tätä koiranomistajan kevätautuutta! Tulispa jo kuivat kelit. Tai olispa edes kämppä, jossa on ovi suoraan ulkoa pesuhuoneeseen!

Monta rautaa tulessa

2008-04-06T22:47:00.000+03:00

Huhhuh! Onpa, kuulkaa, ollut kovanlainen kevät. Olen paahtanut menemään töissä ja koulussa hullun lailla. Koirat ja sivutkin ovat jääneet ihan paitsiolle, kun koneella on saanut istua enemmän kuin tarpeeksi. Mutta... Kaikki helpottaa aikanaan ja minun helpotukseni saapui 3.4. filosofian maisterin papereiden muodossa :) Nyt on koulut käyty!!

On ollut aivan mahtavaa, kun on ollut iltaisella aikaa omille jutuille. Inkan kanssa on aloitettu treenailut ihan mukavalla menestyksellä. Inka on kasvanut mukavasti aikuisemmaksi ja sellaista järkevöitymistä on havaittavissa nuissa noutohommissa. Hyvä niin. Toivottavasti olisin myös itse järkevöitynyt ;)

Olenpa päässyt myös ratsaille taas pitkästä aikaa. Ludvera on kyllä mennyt talven aikana vähän taaksepäin, mutta eiköhän me tässä saada kirittyä takaisin omalle tasolle, kunhan harjoittelu muuttuu säännöllisemmäksi. IHANAA KUN ON AIKAA, eikä tartte koko aikaa stressata.

No joo, Inkan kanssa siis ollaan treenailtu NOME-juttuja. Varovainen laskeutuminen on kyllä ollut, mutta into on kohdillaan molemmilla. Tauko on tehnyt erittäin hyvää. Nyt treenit alkavatkin olemaan aikalailla joka viikko ainakin kerran, kun Nivalan Noutajien kanssa treenaillaan. Pinjan kanssa ei olla tehty oikein mitään, kun sitä ei pahemmin taas kiinnosta. Niin, ja juoksutkin sillä alkoivat vihdoin ja viimein. Pinjan NOME-intoa odotellessa...

Hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoitin Inkan myös näyttelyyn. BIS-voittoahan sieltä lähdettiin tietysti hakemaan, mutta oli tyytyminen tulokseen KÄY EH1. Ihan OK. Inkamainen arvostelu. No, eipä tartte tuolla näyttelyssä juoksennella, kun koira ei sitä sertityyppiä ole ;) Ehkäpä keskitytään enemmän tähän rodunomaiseen toimintaan :D

Mutta tällaista tällä kertaa :) Jatkamme treenien parissa ja kommentoimme niistä sitten tänne.

Retkeilyä

2008-02-17T22:46:00.000+02:00

Tässä on kärvistelty juoksun kourissa. Tai siis Inka on, Pinja ei. Nyt alkaa olemaan kärsimykset taas takanapäin. Nenäpunkkia on myös hoidettu ja näyttää, että sen suhteen on päästy niskan päälle. Hyvä homma.

Muutoin elämä rullaa ihan normaalilla mallilla. Erilaisia muutoksia on ilmassa, mutta niistä sitten tarkemmin, kun asiat varmistuvat.

Tänään käytiin retkellä ja olipas tytsillä mukavaa! Käväisimme myös moikkaamassa kerrynterrieri Herttaa. Tässäpä muutama kuva tältä päivältä.

Inkaliina kaivaa ja lumi tarttuu karvoihin...

Inkaliina-raasu on hautautunut lumeen... :D

Ihana Inka!

Pinja teki mielellään metsätöitä.

Minun mussukat!!

Hertta ja Inka

Räkänokka

2008-01-20T22:46:00.000+02:00

Sen siitä saa kun treenaa räntäsateessa... Nuha kyllä taisi tulla jo aiemmin, mutta se ei varmaan siellä räntäsateessa treenatessa ainakaan parane!

Aloitettiin Hannan kanssa lauantaina uusi NOME-kausi. Ja kylläpä treenit lähti putkeen ;) Tästä on suunta vain ylöspäin.

Inkalla ei toimi nokka. Sillä on luultavasti nenäpunkki. Eli lääkäriin vaan. Pinjalla on se sama vanha vika: vieteri oikenee liian nopsaan! Jokatapauksessa olo ei ole toivoton. Olihan kyseessä vuoden eka treeni. ;) Tehtiin Inkalle ja Sirulle muistijuttuja ja Pinja ja Nero saivat tehdä "viisaampina" markkeerauksia. ens kerralla jotain muuta sitten. Inkan kanssa kyllä saa rueta treenaamaan malttia. Koira on kuin viritetty jousi kun damit otetaan esille. Katoaa korvat ja nokka ja ennenkaikkea järki ;)

*******

Ja heppailemaankin on päästy. Ludvera sai kengät ja elämä hymyilee jälleen :)

En kyllä sitte tiiä oliko se tuo heppailukaan niin viisasta tämän nuhan suhteen... Kuumehan se siitä näin illan mittaan vielä nousi.

Ja niin vaihtui vuosi

2008-01-08T22:45:00.000+02:00

Nyt pitäs alottaa ankara treenaaminen, kun vuosikin on vaihtunut! Hirveesti on jo kesän kokeita suunniteltu... tai no niin hirveesti, kun niitä vaan SNJ:n tynkäkalenterin kanssa voi ylipäätään suunnitella :D

Tavoitteitakin kai pitäs tälle vuodelle asettaa... No, molemmista MVA:t, sitte lisäksi AVO1 NOMEsta ja mieluusti tulos myös voittajasta... Hehheh. Ei sentään. Näyttelypuolella tavoitteena voisi olla se, että ylipäätään kävisi näyttelyssä jomman kumman kanssa. NOME-puolta ajatellen tavoitteet ovat sitten selkeämmin koirakohtaisia. Pinjalle olisi kiva saada sieltä AVOsta se tulos. Ihan sama mikä. Ja kun se tulos tulee, Pinja pääsee OIKEASTI eläkkeelle. Inkalle olis sitten kiva saada se AVO1. Voi olla kovan työn takana, mutta ainahan voi tavoitteita asettaa. Lisäksi olisi kiva päästä kunnolla metsälle ja saada vähän saalistakin.

Muitakin tavoitteita tälle vuodelle on, mutta ne eivät liitykään sitten koiriin oikeastaan millään lailla. Mutta niitäpä en taida tässä rueta sen kummemmin esittelemään... Katotaan mitä kaikkea vuosi tuo ;)

* * * * * *

Tyttöjen joulu meni mukavissa merkeissä. Pääasiassa jouluiloihin kuului kurakoissa juoksentelu ja hirvenluiden natustelu. Inka varsinkin kunnostautui luiden puhdistuksessa: se saattoi maata monta tuntia pellolla hirven jalka edessään. Pinja kyllästyi paljon nopeammin ja tyytyikin sitten etsimään naapurin kissan jättämiä pieniä maukkaita suupaloja :S

Nyt on onneksi satanut lunta, niin ei tartte tassuja putsailla koko ajan. Pinja nauttii suunnattomasti lumesta ja diagnosoimmekin äitin kanssa sille "kaatuilutaudin". Se ei nimittäin oikein pysy remmilenkillä pystyssä, kun täytyy joka välissä kelliä.

Tuossa uuden vuoden kinkamilla tytöt saivat miesvieraan Kannuksesta. Roki-hoffi pyörähti äippänsä Päivin kera meillä lenkkiseurana. Pinja tosin päätettiin jättää suosiolla mummin hoiviin, koska miesseurahan ei Pinjaa tunnetusti kiinnosta. Inka ja Roki taas pyyhälsivät pitkin metsiä semmoisella varmalla superdorkaotteella. Mutta mukavahan se oli lasten juosta. Täytynee lähteä tästä jossain vaiheessa vastavierailulle Kannukseen. Mikäli ne meidät huolii ;)

* * * * * *

Mamma on päässyt tässä myös ratsaille, kun se on aloittanut ratsastustunneilla käynnin. Onhan se ihan mukavaa, mutta on tympeä huomata, ettei osaa juuri mitään :D Aion kuitenkin urheasti jatkaa, jos sitä joskus pääsisi vaikka kisaamaan jossain kouluratsastuksen Ö-luokassa. Pyhä Yrjö tuskin mielessäni siintää :D Jännää kuitenkin päästä kokeilemaan erilaisia heppoi. Ludveran kanssa ollaankin nyt pakollisella tauolla, kun ei oo hokkeja. Jospa ne hokitkin sieltä jossain vaiheessa Ludveran kavioihin pamahtais, niin pääsis myös muistuttelemaan sen kanssa, mitä onkaan ratsun elämä.

* * * * * *

Sivuillehan tupsahti sitten uusi ilme. Hieman on vielä sisällöltään luurankomaiset sivut, kun kuvagalleria ja tyttöjen tulokset puuttuvat. Ei kuitenkaan syytä huoleen, kaikki järjestyy ajallaan.

Hhä?! Onko meilläkin kissa?

2007-12-02T22:44:00.000+02:00

Olen tässä kohta viikon verran kärvistellyt mahataudissa ja järjenjuoksu ei ole ollut parasta mahdollista... Tänään piti jo ihan tosissaan miettiä, että olenko hankkinut tytöille kaveriksi kissan. Kerronpa teille nyt sen hauskan kissatarinan.

Eilen käväisin äiteen kanssa kauppareissulla hakemassa kampetta täältä kämpiltä (olin viikonlopun "maalla"). Äiti huikkas autosta, et hei kato... No, minä katsahdin ja äiti vaan nauroi autossa. Katoin sisälle ja siinä keittiö matolla köllisteli harmaa, pörröinen kissa. Otin sitten kissan syliin (ja voi kuinka se kehräsi) ja vein sen pihalle. Kun sitten tavaroineni menin pihalle, äiti nauroi autossa, kun tämä samainen kissa istua kehräsi siinä vänkärinpenkillä hyvin tyytyväisenä. Laitettiin se nyt sitten kuitenkin pihalle ja lähdettiin Maliskylälle.

Tänään kun sitten kimpsuineni ja kampsuineni palasin "maalta" tämä samainen kissa istua napotti minun ovella odottelemassa ja kehräys kuului metrien pähän :D Ajoin kissaa hellävaroen luudallakin vähän kauemmas, että saan tytöt sisälle ja siihen se meni naapurin puolelle kurkkimaan. Sain kamat sisälle ja lähdin viemään autoa pois. Parkkipaikalla autoa peitellessä sain kaverin. Sama kissa tuli hengaileen ja puskemaan siihen kun ähersin auton kimpussa. Kissa tuli myös mukaani postia hakemaan. Sitten se kipitti (kehräten) minun mukana ovelle ja näytti vähän kummastuneelta kun en ottanut sitä sisälle. Kun menin sisälle, tuo onneton katti jäi naukumaan oven taakse.

Hetken päästä kurkkasin ulos ja siinä se kissa napotti minun porrasmatolla. VOI ELÄMÄ! Jututin kissaa hetken ja tytötkin kävivät sitä nuuskimassa. Näytti olevan rakkautta ensi silmäyksellä. ;) No, iltapisulla käydessämme, emme uutta ystäväämme enää sitten nähneet, mutta kylläpä se oli hauska. Saa nähdä, tapaammeko harmaata kisua vielä :)

Piiiiiiiitkästä piiitkästä aikaa...

2007-11-29T22:43:00.000+02:00

On se kamalaa, kun ruetaan kuittailemaan pitkin Eurooppaa (akselilla Kannus - Pariisi), ettei tuu päivityksiä. Huhhuh. No, en voi sanoa, etteikö aikaa olisi... Laiskuus on ehkä enemmän syynä ;) Tuli niin hurja tuosta NOME-kauden lopetuksesta, etten oikein tienny miten päin siinä olis ollu. Sitten, kuin tyhjän päälle olisi pudonnut, kausi loppui. Just kun oli päässyt vauhtiin. No, ei toki. Tuntui jo se Pomarkun reissu pikkusen ylimääräiseltä.

No, pitkän aikaa minun on pitänyt tehdä tänne se NOME-kauden summaus. Here we go.

Pinja:
1xALO-
1xALO1
1xAVO0
Eli nappiin meni. Kolme starttia ja yksi tulos. Hih... Muutoin ei naurattais näin paljoa, mutta kun se tulos on YKKÖNEN!! Enpä olis ikinä tähän uskonut. Vieläkin se tuntuu aika hurjalta :)

Inka:
1xALO-
1xALO3
1xALO1
1xALO2
2xAVO0
No, nappiinhan sekin meni. 6 starttia ja kolme tulosta. No, olishan tuo paremminkin nuiden tulosten osalta voinut mennä, muttakun piti sinne avoimeen lähteä elvistelemään. Nuo kaks viimestä ALO-starttia meni niinku pitikin. Niissä olin Inkaan ihan ylityytyväinen.

Kaikin puolin tyttöjen NOME-kausi meni kivasti. Tästä jatketaan, kunhan jaksetaan. Nyt ollaan talvilomalla. Vaikka kaipa ne damit kohtapuoleen pitää kaivaa naftaliinista.

Muutoin syksy on kyllä mennyt vähän turhan nopeasti. Metsästysreissuja ei tullut tehtyä juurikaan. Tämänhetkinen elämäntilanne (Antti Oulussa, minä ja tytöt Nivalassa) vähän syö energiaa kaikesta. Hirveetä reissaamista kaikki viikonloput. Onhan tuo Pinsku toki jäljelle päässy ja pari fasseakin on noudettu, mutta eipä kyllä ole hurraamista näissä metästysjutuissa. Metästyskoiria, MY ASS! Kuitenkin niillä kerroilla, kun hommiin on päästy, kaikki on sujunut mukavasti.

Nyt tässä odotellaan joulua ja nautitaan lumesta. Pinja varsinkin on aivan mielissään, kun saa kelliä ja riehua hangessa. Jospa siitä viikonloppuna ehtisi muutaman joulukorttikuvankin räpsäistä.

Jäljellä

2007-11-04T22:43:00.000+02:00

Puhelin soi, ja isähän se sieltä soitteli. Käski pakata koiran, hirviliivit sekä juomista. Niin minä tein työtä käskettyä ja sitten Pinjan kanssa huristelimme tapahtumapaikalle. Aikamme siinä tien varressa pällisteltyämme päästiin vihdoin maastoon.

Isä sanoi, että kohta pitäisi rueta tapahtumaan ja samassa Pinja vaihtoikin isompaa vaihdetta silmään. Etenimme aika reippaalla tahdilla ja minä en seurannut verijälkeä ollenkaan, kun mukana oli myös kaksi muuta. Verta tuli todella vähän, mutta Pinja painoi kuin idiootti ;) Jonkin matkaa mentyämme, Pinja rupesi rengastelemaan ja verta ei löytynyt enää mistään. Rengasteltiin siinä sitten porukalla, eikä mitään. Pinja kyllä yritti parhaansa, mutta siihen se homma jäi. Veren tulo lakkasi hirveltä ja sillä selvä. Isä sitten vielä seurasi verettömiä jälkiä ja hyvin voimin olivat emä ja vasa jatkaneet menoaan. Ilmeisesti kyseessä oli pintanaarmu, josta verentulo lakkasi pienen hetken kuluttua. Alueella oli käväissyt vielä hirvikoirakin, eikä sieltä mitään sen enempiä oltu löydetty. Osuman lievyydestä kertoo myös se, että hirvi ei ollut kertaakaan pistänyt maaten.

Pinja toimi, kuten Pinja yleensä toimii, eli hienosti ;) Itse olen ihan poikki. Taidanpa tästä lähteä saunomaan.

Muutoin koirarintamalla on aika hiljaista. Lenkkeilyä ja silleen. Viime viikonloppuna tytöt pääsivät fasseja noutamaan. Laitan siitä tässä joskus kuvia :)

Ihana Pinja-Pauliina täyttää tänään kuusi vuotta!

2007-10-02T22:42:00.000+03:00

Onnea äiskän pikku Pinskulle :)

Tulosskaala sen kuin laajenee

2007-09-23T22:41:00.000+03:00

No niin! Nyt on sitten korkattu avoin luokka. Eipä siitä paljon lapsille kerrottavaa jäänyt ;)

Pinja sai AVO0:n. Paska työ ja minä huusin - kuin vanhoina hyvinä aikoina :D PInja ei saanut 2-markkeerauksissa kumpaakaan riistaa ylös, ohjauksessa sain sen pariinkin otteeseen linnulle, mutta jostain syystä se ei sitä saanut sieltä ylös... ja siihenpä se sitten jäikin. No, kummallista sinänsä, tuomari kuitenkin jostain syystä piti Pinjasta... En niin kummallista nollapuhuttelua ole koskaan saanut. Yleisvaikutelmassa sanottiin jotakuinkin näin, että koiralla valtavasti kapasiteettia, mutta koulutuksessa puutteita. Niinpä kai :) Pitää varmaan rueta tosissaan Pinjan kanssa treenaamaan, kun siinä kerta kapasiteettiä on ;) Ainoo mikä oikein jäi nyppimään tuossa Pinjan hommassa tänään oli piipaaminen. Hirvee vinkuna jo autossa. Koira kävi ihan ylikierroksilla. Tylsää. En nyt rupea selittelemään, mutta taitaapa se olla myös valeraskaana. Nih.

No, Inka sitten. Tulos myöskin AVO0. Ensin se pelkäsi venettä, sai kuitenkin markkeerauksen ylös... toisesta riistasta jonkinlainen kuva, muttei saanut sitä ylös. Ohjaus oli meille vielä liian hankala. No, näin tänään :)

Vaikka tulokset oli paskat, mieli on kuitenki ihan OK. Tästä nyt vaan jatketaan... Ei kai se nyt ihan toivotonta kuitenkaan ollut...

Nyt on luovutettu taas urakalla

2007-09-20T22:40:00.000+03:00

Ex tempore -treenit olivat tänään ohjelmassa. Ajelin tyttöjen kanssa ilta"lenkille" vakkaritreenipaikalle, jossa olivat myös muut Nivalan Nohevat(?) NOME-naiset eli Hanna, Seija ja Reija ja tietysti sekalainen seurakunta koiria :)

Pinja ei valitettavasti pääsyt tänään lainkaan hommiin, kun piipaaminen alkoi jo kotipihalta! MITÄ IHMETTÄ?!?! Pinja piipaa... Näyttää olevan tuo ongelmien määrä aina vakio..

Inkan kanssa harjoiteltiin luovutuksia sekä vedellä että maalla. Ja täytyypä sanoa, että hyvin meni. Kovasti on edistytty taas. Inka palautti vedestä ravistamatta suoraan käteen n. 30 m:n päähän vesirajasta ja juoksun keralla. Jeejee. Eli yhdellä treenillä 0,5 metristä 30 metriin. Eiköhän se nyt tästä! Mikä lie ihme ongelma oli tuokin?!

Mutta so far so good... Pientä hiomista ja kai me sitten jollakin tasolla ollaan valmiita sinne AVO-starttiin :) Kiitos muuten jo etukäteen kannustuksesa :)

Hakutreeniä Hanna, Neron ja Sirun keralla

2007-09-19T22:39:00.000+03:00

Treenattu on taas. Tarkoitus oli treenata riistalla, mutta riistamme olivat eri mieltä. Hyhhyh, taisivat olla lähtöjäänkin jo huonoja (saatiin ne Oulun kokeesta). Treenattiin sitten dameilla.

Maastona toimi lampeutunut hiekanottopaikka (pieni) lähimetsineen - näin saimme hakualueelle vaihtelevuutta. Koirat joutuivat työskentelemään vedessä, heinikossa ja metsässä.

Haussa oli kaikkiaan 7 damia. Inka pääsi aloittamaan hommat ja melko nopsaan se haki viisi. Ihan hyvä suoritus. Maltissa ja LUOVUTUKSISSA yhä parantamisen varaan. Pinja pääsi hommiin viimeisenä Sirun ja Neron jälkeen. Pinja on kyllä ihan tottelevainen, innokas ja muistaa käyttää nokkaansakin... Ainoa ongelma on Pinjan kanssa vaan se, että se ylikireä vieteri oikenee aika pian. 3 damia tuli suht tyylikkäästi, neljännelle piti jo patistaa. Loput damit haettiin sitten ohjauksilla Pinjan kanssa pois.

Pääasiassa haku näyttäisi olevan kunnossa molemmilla. Inkan kanssa täytyy yhä jauhaa niitä luovutuksia. Harmi, kun ei sillä riistalla nyt päässytkään kokeilemaan. Pinja on kai sellainen kuin on. Kattoo nyt sitten, mitä talvella keksii. Mennään näillä taidoilla :)

Pinja muuten piti taas huolen reissun dorkailupuolesta. Ennen treenejä päästin tytöt käväisemään tarpeillaan ja kuinka ollakaan, ne löysivät pellolta hirvien kiimakuopan (eli kuovittu paikka, jossa hirvittävät määrä hirvien p-i-s-s-a-a) ja Pinja päätti osallistua talkoisiin: ensin se merkkasin kuopan, jonka jälkeen se kieri moneen otteeseen siinä ihanan aromikkaassa paikassa. Kylläpä oli hyvät tuoksut. Ja suihkun kautta kotiin.

Luovutetaan

2007-09-15T22:38:00.000+03:00

Nyt luovutetaan sitten ihan kunnolla. :) Siis dameja käteen.

Ollaan Inkan kanssa nyt otettu ihan perusharjoituksia: damin kantoa, luoksetuloa damin kera ymsyms. Otteet paranevat koko ajan. Hyvä niin. Ensi viikolla yksi riistatreeni (haku) ja jokavälissä pieniä luovutusharjoituksia.

Niin, ja sekopäisyydestäni on oikea todiste: ilmoitin Inkan myös Pomarkkuun...

Meistäkin tuli blogittajia

2007-09-11T22:37:00.000+03:00

Niin se minäkin päädyin pitkän vastustelun päätteeksi käyttämään blogia :) Vastustelin lähinnä siksi, etten viitsinyt vaivautua opiskelemaan tämän käyttöä. No, eihän tämä vaikeaa ole, mutta halusin blogistani omemman näköisen. No, tässähän tämä nyt sitten on, illan nörtteilyn tulos :) Lisäilen tänne pikkuhiljaa myös kaikki vanhat kuulumiset, niin löytyvät kaikki jutut yhdestä paikasta :)

Nyt pitäisi alkaa armoton luovutustreeni tyttöjen kanssa. Sen verran on luovutuksissa parantamisen varaa, ettei ilkeä ensimmäiseen AVO-starttiin ihan treenaamatta kävellä. Nyt vaan pitäisi palata ihan ruohonjuuritasolle ja alkaa alusta. Aivan olin kyllä tuosta Inkan luovuttamattomuudestani ymmälläni. Olen kyllä huomannut, että luovutuksissa olisi hiottavaa, mutta että tilanne meni sitten noin pahaksi. Oma vikahan se oli ja senpä takia se niin miljaardisti ärsyttääkin!!

Villakoiran ydin

Vielä tässä kuitenkin ollaan viikonlopun tuloksista onnesta mykkyrällä, mutta eiköhän tämä elämä pikkuhiljaa palaudu normaaleihin uomiinsa :)

Käväistiin eilen vielä metsäkanalintujahdilla, mutta saalista ei valitettavasti saatu. Inka kyllä teki töitä oikein mukavasti ja löysi lintuja ihan hyvällä menestyksellä. Jospa sitä saalistakin vielä tällä kaudella tulisi.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

2007-09-09T22:33:00.000+03:00

HIIHAAA!!! Olipa mahtava viikonloppu!! Plakkarissa ALO2 ja ALO1!!!!

Eilen aamulla lähdettiin Hannan ja Neron kera kohti Pietarsaarta. Minulla ja Inkalla oli startti. Koe oli mukava ja innolla olin siihen lähdössä. Aluksi oli 1-markkeeraus ja meinasipa homma mennä puihin jo siinä. Heitto oli matala ja Inka ei nähnyt sitä ollenkaan. Tuomari siinä lohdutteli, että hän kyllä otti heiton huomioon. No, ykkönen jäi sinne ja siirryttiin vesiohjaukseen. Ohjaus meni nappiin. Ohjauksesta 2-markkeeraukseen, joka meni melkein nappiin (Inka kävi pienen matkaa katsomassa katiskamerkkiä...). 2-markkeerauksen jälkeen oli haku, joka kieltämättä jännitti eniten viimeaikaisten hakuongelmien takia. No, homma lähti kuitenkin hyvin käytiin ja hakualue tyhjeni nopeasti! Tuomari antoi meille vielä uusintayrityksen markkeeraukseen, kun muutoin meni mainiosti. No 1-markkeeraus hoidettiin kotiin ja päästiin jäljelle. Jälki menikin sitten oikein hienosti :) Eli ykkönen on nyt sitten myös Inkalla plakkarissa!!! Jos jotain huomautettavaa, niin luovutukset...

Pietarsaaresta ajelimme Hannan ja Neron kanssa kohti Oulua ja seuraavaa koitosta ;) Tänään sitten oli startti Oulussa. Koe oli vaativampi kuin eilen. Kuudestatoista koirasta 5 sai tänään tuloksen :S. Hanna ja Nero saivat elämänsä ekasta NOME-startista ALO3! Nero meni tosi hienosti ja Hanna ohjasi hienosti myös! HYVÄ TE!! :)

Jos nyt omasta startista sitten myös pieni purku... Koe alkoi kahdella 1-markkeerauksella. Ekassa Inka haahuili jotain omiaan ja söi paskaa (oma moka, huono lähetys), toista se ei nähnyt kunnolla ja se meni hieman hauksi, mutta lopulta se saatiin ylös. Ohjaus meni kivasti, koira kuunteli ja riista saatiin talteen. Myös haku meni kivasti. Neljä riistaa tuli ylös mukavalla teholla. Ainoo juttu mikä pistää harmittamaan tänään oli vielä eilistäkin huonommat luovutukset. Taispa tulla kaks riistaa käteen :S Ja se hieman huonojen markkeerausten kera pudotti meidät jäljeltä. No, ALO2 tänään tuloksena, joten tyytyväinen saa olla tämän viikonlopun saldoon!

Kiitos vielä Hannalle ja Nerolle matkaseurasta ja tietty muulle pohjoisen tuulijengille... ja pyörremyrskyille... :D Ja kiitos, Henna, kun otit kuvia :)

Metsästyskausi alkoi

2007-08-25T22:29:00.000+03:00

Naisten Haun tunnelmista selviämiseen meni ihan kunnolla aikaa. Jotenkin se Pinjan suoritus oli jotain niin käsittämätöntä, ettei meinannut housuissani pysyä. Hirvittävä virne pysyi naamalla usean päivän ajan :D

Normaalitilaan on kuitenkin jo päästy ja metsästyskausikin on avattu. Kyyhkysjahti oli tänä vuonna laihanpuoleinen. Saaliiksi saatiin yksi varis ja melkein 2 kyyhkystä ;) No, istuttiinpa ainakin passissa ja tuli siinä samalla tarkkailtua muuttavia kahlaajia. Ja juu, kyllähän se Inka sen vaakun mallikkaasti nouti!

Sorsastukseen oli tarkoitus lähteä perusmeiningillä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ihan viime hetkillä, kun Antin isä ilmoitti tarvitsevansa koiraa. Minäpä siis pakkasin Inkan autoon ja lähdin omalle reissulle. Pinja lähti Antin ja vakioporukan matkaan vakiomaastoon. Inka pääsi heti aloituksen yhteydessä hakemaan 5 heinuria ja myös haavakoita etsimään. Hyvä jahti oli meillä ja Inka sai mukavia kokemuksia. Väsyttämään vaan rupesi kovan homman päätteeksi. Kävin sitten kotona vaihtamassa Inkan Pinjaan ja lähdin taas koirapalveluna liikkeelle. Pinja kävi etsimässä heinäsorsaa, mutta löysikin haavakkotavin. Pinja jatkoi myös iltalennolle ja pääsi sielläkin hommiin.

Seuraavana päivänä kävimme isän kanssa kiertelemässä hukkaan menneiden sorsien toivossa, mutta mitään ei löytynyt. Inka teki kuitenkin loistavaa hakua ja näyttääkin siltä, että pikkuneidistä rupeaa kehittymään vallan mainio metsästyskaveri. Pinjalla painoi väsymys ja se ei jaksanut Inkan tavoin raskaassa maastossa työskennellä.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tyttöjen jahtisuorituksiin tänä vuonna. Pientä huolta aiheuttaa kuitenkin Pinja. Torstaina Pinja rupesi oireilemaan takapäätään: kävely ja ylös nouseminen olivat hankalia. Pienellä lääkityksellä siitä kuitenkin selvittiin ja homma näyttää nyt jo ihan hyvältä. Toivottavasti kyse on vain ohimenevästä väsymyksestä, eikä vakavammasta ongelmasta.

Tarkoitus olisi tässä vielä käydä jahdeilla tyttöjen kera ja kokeisiinkin on ilmoittautumisia lähtenyt. Pinja korkkaa avoimen vielä myöhemmin tänä syksynä. :)

Naisten Haku

2007-07-30T22:25:00.000+03:00

Huhhuh! Edellisissä kuulumisissa tähtäsin Rovaniemen NOME-kokeisiin. No, tähtäämiseksihän se jäi, molemmat tytöt nimittäin aloittivat juoksut. Siinä meni sitten sekä Rovaniemen että Kemin kokeet. Kuulemani mukaan mukavia kokeita (*harmistus*). No, aina ei voi voittaa. Onneksi tähtäimessä kuitenkin siinsi Naisten Haku (josta meinasin välillä jo jäädä pois...). Lomalla ei paljoa tullut treenattua, mutta paniikissa viikko ennen koetta aloitin treenauksen.

Inkan kanssa treenit menivät ihan OK. Tytsä on ihan jees markkeerauksissa ja ohjauksessa. Hakua en ole treenannut (ja se kyllä näkyi... selitystä alempana). Pinjan kanssa tehtiin sitten siinä sivussa, pääasiassa hallittavuusharjoituksia. Mutta tavoitteet eivät olleet missään muussa, kuin että Naisten Hausta tulisi se ensimmäinen yhteinen tulos.

Lauantaina olin avoimessa luokassa töissä. Täyttelin hakualuetta. Ihan kiva sinänsä, kun en oikein koskaan ole avointa luokkaa katsellut, aina vain ALO ja VOI on ollut näkökentässä. Sinänsä ihan opettavainen kokemus. Välillä tosin tuli vettä kuin saavista, mutta onneksi minä ja Maria oltiin luovia ja me kehittelimme virallisen Naisten Haun muotiasusteen. Toivottavasti saan joskus kuvia esille :) Kivaa oli jokatapauksessa :) Ajelin sitten lauantai-iltana vielä Nivalaan. Ajattelin treenatakin vielä vähän (paniikissa), mutta en sitten jaksanut.

Aamulla porhalsimme tyttöjen kanssa takaisin Rantsilaan. Inka starttasi ihan ensimmäisenä. Koesuorituksesta sen verran, että ohjaus meni niin ja näin. Lintu saatiin yläs, mutta en muista monennellako yrityksellä. On se kumma, että kun linja on linja, niin siltikään ei sitä linjaa voi mennä. Ensimmäinen 1-markkeeraus oli OK. Markkeerauksen jälkeen alkoikin sitten murheenkryyni... Haku. Voi prkl. Inka toi hausta 2/5 ja kylläpä tyttöä jo rupesi vähän tympäsemään. Ei innostanut, kun ei mitään löytynyt. Ongelma Inkalla oli se, ettei se varmaan tajunnut mikä oli homman nimi ja toiseksi haussa oli kahta erilaista maastoa ja Inka haki vaan sieltä toisesta. TREENIN PUUTETTA!! Oma vika. Ja onpa tuo vielä aika lapsellinenkin. No, toinen 1-markkeeraus oli kummallinen. Inka näki sen mielestäni hyvin, mutta sitten se lähti toikkaroimaan heittäjän suuntaan. Huusin sille sitten ja sieltä se porhalsi suoraan riistalle. Mikä lie temppuilu tuokin oli olevinaan. No, kolmonen tuli kuitenkin. Paljon on hiottavaa ennekuin luokkaa saadaan vaihtaa. Mutta sen kuulin katsojilta, etten ollut kireä. Olen siis ohjaajana kehittynyt Inkulan kanssa :) Jeejee.

Kuva: Ammi Salminen

Sitten pitikin odotella aika kauan ennekuin Pinja starttasi. Muutkaan eivät onnistuneet juurikaan Inkaa kummemmin. Riistaa tuli hakualueelta heikohkosti muillakin (0-2). Jostain syystä haku tuntui hankalalta. Lisäksi joutsepariskunta paimensi koepaikalla ja aiheutti häiriötä.

Pinja starttasi ihan loppupäässä ja vaikka vähän jännittikin, niin odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Tavoitteena oli tulos, kun eihän tuon koiruuden kanssa ole edes treenattu. Pinja oli alusta asti kivasti näpeissä, yllättäen jaa muutoinkin innokas. Ohjaus meni ekalla, ei ihan suoraan, mutta ohjaten. Eka 1-markkeeraus hyvä, haku LOISTAVA (mun mielestä). Pinja toi 4/5! Toka 1-markkeeraus hyvä. Pientä huolimattomuutta riistakäsittelyssä, mutta se ei vissiin haitannut, koska päästiin jäljelle. Pinja teki jäljellä kivasti hommia ja ta-daa, sieltähän se pupu tuli käteen saakka. Märy meinas päästä. Äiskän pikku-Pinja sai ykköstuloksen NOMEsta! Ja kermana kakun päällä vielä oli se, että Pinja oli luokan paras. Sitten kun tehdään hommat, niin tehdään ne kunnolla :D

Kuva: Ammi Salminen

Olipa kiva viikonloppu :) Ehkä minä en tätä NOME-hommaa lopeta ihan vielä, vaikka jo vähän niin uhkailinkin ;) Inkalle se ykkönen hommataan ja Pinsku käy pyörähtämässä ehkä jo tämän syksyn puolella avoimessa luokassa. Nyt ruetaan TOSISSAAN hommiin. :)

Kiitos Naisten Haussa hengailleille tyypeille. Olihan jo kivaa :)

Kuva: Henna Mikkonen

p.s. Jos tätä Naisten Hakua ei olisi järjestetty, en luultavasti olisi koskaan startannut enää Pinjan kanssa... Nyt taidan startata :)

NOME-kausi korkattu

2007-06-11T22:23:00.000+03:00

No ei sitten ihan putkeen mennyt... Viikonlopun saldona 2xALO-. Että olipa kallis se Åmanin Penan kädenpuristus ;) Koe oli helppo. Oikein harmittaa, että se siihen ekaan tehtävään jäi. Kyseessä oli ohjaustehtävä (HELPPO), mutta molemmat tytöt päätti painella rantaan. Kumpikaan ei kuunnellut yhtään. Ei tästä saa edes kottuja selityksiä :D

Ensi viikonloppuna Inkan kanssa Rovaniemelle. Toivottavasti siellä menee edes vähän paremmin :)

Vierailulla Kannuksessa

2007-05-27T22:21:00.000+03:00

Onpas taas aikaa vierähtänyt, ettei ole koneelle ehtinyt istahtaa. Tekemistä on piisannut niin työ- kuin elukkarintamalla.

Ollaan tässä Inkan kanssa aloitettu tehotreenit. Joka päivä ollaan tehty jotain pientä ja kylläpä se alkaa näkyä. Tänään meni vesitreenit suorastaan nappiin. Mm. luovutukset ovat parantuneet viikossa huimasti ja näyttäähän tuota ohjattavuuttakin tulleen. Olen kiinnittänyt homiota myös omaan ohjaamiseeni ja joo, kylläpä siihen saikin kiinnittää huomiota. Mutta parempaan päin, minä ja Inka. Oulussa sitten päästään kokeilemaan taitoja ihan käytännössä. Pitää "varalta" vetästä pari jälkeäkin vielä ennen startteja :)

Perjantaina pakkasin puoli omaisuutta autoon ja suunnistimme tyttöjen kanssa Kannukseen Päiville, Markukselle ja Rokille kylään. Kiittelin siinä matkalla jo ilmastoitua luksus-Ooppeliamme, kun kesän ensihelteet yllättivät matkalla :) Kannukseen päästyämme lastattiin kaikki koirat (Roki siis tyttöjen lisäksi) autoon ja paineltiin koirakentälle vähän päästämään paineita. Siellä sitten nää lapset (Inka ja Roki) juoksivat sydämensä kyllyydestä. Pinja kierteli taas ylhäisessä yksinäisyydessä aidan reunuksia. Sieltä kotiuduttuamme ilta menikin leppoisasti koiria kuvaten ja saunoen. Lauantaina pyörähdettiin Päivin ja tyttöjen kanssa Evijärvellä lintuja bongailemassa. Olisipa muuten ollut mukava treenimaasto, mutta eihän siellä voinut muutakuin bongailla :)

Kiitoksia vielä Päiville, Markukselle ja Roksupoksulle vieraanvaraisuudesta. Oli mukavaa!!

Lopuksi kuvaussession saldoa:

Treenausta Esan johdolla

2007-05-07T22:17:00.000+03:00

No niin. Viikonloppuna sit olikin sitten tehotreenin paikka. Valkosen Esa kävi meitä vähän "piiskaamassa" NOME-oppien tiimoilta. Kuusi koirakkoa kokoontu aamusella meidän maisemiin ja siitä alkoikin hurja päivä. Treenipaikalla tuli vietettyä tunti jos toinenkin. Vaan täytyypä sanoa, että olipa mukava päivä. Iso kiitos Esalle!! Monia uusia asioita tuli käytyä läpi ja toisaalta tuli myös otettua tuota harmaata massaa tuolta korvien välistä käyttöön. Ja kuten sanottua, ei tuo koiran treenaaminen loppuviimein mitään ydinfysiikkaa ole. :) Kuvia treeneistä galleriassa. Tässä muutama otos minusta ja Inkasta. Kiitos Seijalle, että saatiin myös meistä kuvia :)

Mutta mitäs tässä muuta. Treenataan ja taas vähän treenataan. Niin, kävinpä tässä taas ratsailla ja tulinpa sieltä myös alas. Ludvera heitti hienot rodeopukit ja muutoinkin käyttäytyi jokseenkin "persoonallisesti". Ystäväni Maria tuumasikin, että minulle sitä sattuu noita persoonallisia elukoita. Tällä kommentilla hän tietysti viittasi rakkaaseen karvaturriin Pinjaan ;) ja tietysti diivakuningatar-Ludveraan :)

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Ei mahu

2007-04-25T22:17:00.000+03:00

Voivoi... niin kovasti kun tässä on treenattu *krhm*, niin sitten ei mahdu starttiin. Voe tokkiinsa. Mulle ei oo kuuna päivänä käyny näin kehnosti, että olisin 3. varasijalla. Ei voi mitään.

Muuten menee mukavasti. Pinjalla lähtee karva, kun Inka on lopettanut karvan tiputtamisen. Voi tätä karvan määrää. Luulis, ettei se näin isossa talossa tunnu, mutta tuntuu se silti. :)

NOME-treenit alkoivat

2007-04-12T22:15:00.000+03:00

Ahh, tätä suotuoksua käsissä ja huoneilmassa! Kädet haisee varikselle kolmen pesun jälkeen ja huoneilma märälle kultaisellenoutajalle. Tästä tietää, että kevät on tullut :) Eli toisinsanoen, treenikausi on nyt v i r a l l i s e s t i avattu. Treeneissä oli mukana Hanna, sekä labutytöt Nero ja Siru, Reija ja flattityttö Santtu, Emppu ja chessityttö (tai aikuinen nainen ;)) Silu (sekä veteraani, jonka nimeä en nyt muista), minä ja tytöt ja Kärsämäen Sakke emäntineen. Kiitos vaan treeniseurasta. Tänään treenattiin haun ja pupun merkeissä. Taipparikoirille tehtiin taipparihaku ja näille NOME-tykeille (hehheh) tehtiin hakua laahausjäljillä. Tarkoituksena oli parantaa itseluottamusta ja nokan käyttöä. Ihan mukavasti meni treenit, ainakin muilla paitsi meillä. Olin ottamassa Inkaa autosta (Pinja taas statistina mukana ;)) niin Pinjapa karkasi ja olikin jo hakualueella hommissa. Sieltä sitten tuli vaakku hienosti käteen saakka. Kannoin sitten Pinjan autoon. Lopulta pääsin Inkankin kanssa hommiin. Alku lähti ihan kivasti, mutta 4. vaakku koki vähän kovia. Neiti käy hieman kuumana. Taidan tehdä jotain omia treenejä ihan rauhassa, ilman muita, jotta saadaan tuo ylimääräinen höyry tasaantumaan. Mutta olipa mukava treenata porukalla. Tästä se kauan odotettu kausi taas alkaa :) (kiitos muuten Hannalle persiille potkimisesta treenien suhteen).

Pääsiäisen aikaan Roki-hoffi perheineen kävi kyläilemässä. Tytöt saivat näyttää pikkupojalle ;) riehumisen mallia. Inka näytti taas parhaat puolensa juoksemalla kuin idiootti pitkin peltoa. Mutta kylläpä oli mukava riekkua. Pinjalla on jokin kummallinen juttu nyt meneillään: se haluaa leikkiä ja riehua. Aivan uusi Pinja. No, ei parane valittaa. Sama outous jatkuu myös treeneissä. Koira vetää hakualueella aivan käsittämättömällä höyryllä. Mikähän keski-iänkriisi sille on oikein iskenyt. Niin ja käytiinhän me pääsiäisenä myös Oulussa. Maanantaina käytiin retkellä Pilpasuolla ja Pinja löysi sieltä lankoihin lentäneen ja surmansa saaneen, hienosti pakastetun teeren. Sillä me sitten vähän treenailtiin.

Että näin meillä täällä nykyään menee. Kevät on tullut ja samalla on tullut myös uutta intoa treeneihin. Mukava!!! Ja hui, kohta alkaa myös startit ja kadonneen ykkösen metsästys.

TalviNOMEn kootut selitykset

2007-03-15T21:14:00.000+02:00

Ja nyt seuraa talviNOMEn kootut selitykset... krhm... No, Inkan kanssa ei mennyt putkeen. En minä osaa ohjata. Enkä osaa tulkita. Pitää koittaa tehdä hommia sekä itsensä että koiran kanssa. Tällä kertaa talviNOMEssa sijoitus 5/6 eikä kummempia erikoismainintoja. Pinja ja Antti puolestaan hoitivat homman kotiin. Sijoitus oli 2/6 ja ihan mukiinmenevät arvostelut. Ainoastaan haku rupesi tökkimään. Kiitoksia vielä Tainalle tuomaroinnista ja hyvistä treenivinkeistä. Kiitokset myös kanssakilpailijoille mukavasta tunnelmasta ja seurasta!! Taas ollaan pääasiassa hengailtu. Ja minä yeitän opiskella valokuvauksen jaloa taitoa ennekuin teeri-/metsohommiin pääsee tälle keväälle. Inka on ihan miellyttävä harjoituskohde ;)

Kevättä rinnassa

2007-03-07T22:13:00.000+02:00

Kevät tulee kohisten. Aurinko paistaa ja siitä olemmekin tyttöjen kanssa nauttineet urakalla. Kuljeskellaan pitkin metsiä ja tarkkaillaan mitä luonnossa tapahtuu. Nykyisin ei olekaan mitenkään outoa, jos häivymme parin tunnin umpihankilenkille. Ja tytöt nauttivat ;)

Nyt täällä ollaan hiihtoloman vietossa. Kävimme tänään moikkaamassa työkaverini Päivin ihanaa hoffipoika Rokia (www.rokihoffi.com). Kylläpä tuli Inkalle taantuminen pentuaikaan (eli hirveää korinaa ja pärskyntää ja irvistelyä ja riekuntaa) ja Pinja väläytti taas lady-domina-ominaisuuksiaan (eli ts. istui/makasi ylhäisessä yksinäisyydessään ja jos joku uskalsi lähelle, väläytettiin hampaita ja hieman muristiin). Mutta olipa siinä eläväinen hoffikakara Päivillä. Olikohan ne nuo meidän tytöt samanlaisia energiapakkauksia :D Nythän molemmat ovat jo kypsään aikuisikään ehtineitä Ladyja (NOT!!) :)

Lomaviikolle onkin sitten ohjelmaa. Huomenna startataan kohti Oulua ja viikonloppuna on ohjelmassa PP-kultsujen perinteinen talviNOME. Jiihaa. Vuoden kohokohta. Tästä se NOME-kausi taas starttaa. Saas nähdä lunastaako Pinja odotukset ja tuo taas ansiokkaasti parhaat ohjaajan hermot -palkinnon taloon (Pinjan ansiotahan se tietysti on ;)). Kuten aina, kovat on odotukset talviNOMEn suhteen. Katellaan sitten ensi viikolla, miten lujaa tullaan alas :D

Heppa-asiat rullaa vanhalla mallilla. Tai no ainakin melkein. Tallissahan asusti alkuvuonna 3 pollea. Nyt määrä on vähentynyt kahteen enkelin lähdettyä uuteen kotiin. Nyt tallia asuttavat Bononen ja Ludvera. Ludveran kanssa ollaan käyty silloin tällöin vähän lenkillä. Nyt ohjelmassa on hyvien tapojen opettelua: Ludveralla on katsokaas vain kaksi vaihdetta ;)

Ja tosiaan. Ostinpa sen uuden kameran. hirveä hinku kuvata. Toistaiseksi vain kamera on paljon parempi kuin itse kuvaaja. Nyt onneksi ulkoilmaolosuhteet ovat loistavat kuvauksen harjoitteluun. Kyllä minä tästä vielä opin :)

Pitäkääpä muuten huviksenne meille peukkuja sinne talviNOMEen :)

2007-01-16T22:10:00.000+02:00

Tessu
26.11.1991 - 16.1.2007

"Eikä hänen kuvansa tuottanut minulle surua tai tuskaa enää, vaan hän oli mielessäni kuin suloinen kipu, jonka aamulla heräävä tuntee muistaessaan yöllistä unta, elämää kauniimpaa. Siksi ajatellessani häntä iloitsin, että olin saanut kohdata hänet, enkä toivonut elämättömäksi yhtä ainoata hetkeä, jonka olin saanut elää hänen kanssaan, vaan tiesin, että mittani olisi ollut vajaampi, ellen olisi kohdannut häntä."

(Mika Waltari -Sinuhe egyptiläinen)

Joulutervehdys

2006-12-17T22:09:00.000+02:00

Joulutervehdys täältä kuran ja liejun keskeltä. Ei voi laulaa joululauluja "Kun maas' on hanki ja järki, siis järvet, jäässä", tai "On hanget korkeat nietokset" jne. Kun ei oo lunta, niin ei oo. Kai sitä pitää tehdä jotain kuralyhtyjä jouluaatoksi ;) Tytötkin on vielä kaiken kukkuraksi juoksussa, joten elämä on nyt kyllä liian hankalaa. Noo, onneksi kohta on joulu. Kai se joulu tulee lumen puutteesta huolimatta.

Tytöt voi juoksusta huolimatta vallan mainiosti, mitä nyt pieniä outoiluja on ilmassa aina välillä havaittavissa. Pinja ehkä enemmän outoilee kuin Inka. Rennosti on otettu ja jostain syystä sängyssä nukkuminen on juoksujen aikaan mukavaa (koirista enemmän kuin minusta).

Syömishäiriö

2006-11-18T21:57:00.000+02:00

Jos joku koira on tosi tyhmä, niin paras esimerkki siitä on meidän Inkaliina :D. Eilen rupesin katsomaan iltapäivällä, että HUI KAMALA, miten ole päästänyt Inkan NOIN pulskaan kuntoon?! Ja miten se nyt noin yhtäkkiä on lihonnut?! Sitten huomattiin porukalla pienehköä oireilua: pieretti ja p****a tuli niin maan perusteellisesti. OK, eli koira ei ole lihonnut, vaan TURVONNUT o_O. O'ou. Mitähän se nyt on imuroinut napaansa?? Aluksi tietysti ajattelin, että se on päässyt ruokalootalle. Mutta Loota oli sinä pisteessä, mihin sen olin jättänyt. Kanteen ei oltu kajottu. Seuraavaksi mielessä kävi hevosenp****n yliannostus. Tähän aamuun saakka se olikin voittajadiagnoosi, kunnes.. Isä meni ruokkimaan omia koiriaan ja kaskas, joku pikku hiirulainen oli käynyt natustamassa isän ja äidin koirien ruuat. Kilotolkulla kuivamuonaa on siis tämän hetken todennäköisin diagnoosi. Inka teki nyt niin sanotusti Nandot ;) Heh. Inka saa nyt ottaa hieman kevyemmin tänään tuon ruokailun suhteen. Voi onneton, mikä valopää!!

Huolia ja murheita

2006-11-10T21:55:00.000+02:00

Voi itku ja hammasten kiristys. Pinjan etujalan ranteissa on varmaankin jotain häikkää :(. Viime heinäkuussa eräänä aamuna Pinja ei päässyt ylös. Oikea etujalka oli niin kipeä, ettei tyttö voinut vastata sillä ollenkaan. Pinja vain makoili koko ajan ja sen verran se liikkui, että pissalle pääsi. Syyksi silloin laitettiin Inka ja Inkan liian rajut leikit. Nyt reilu viikko sitten sama tilanne. Pinja ei taaskaan päässyt aamulla ylös. Etujalka oli kipeä. Pinja sai lääkkeen ja lepoa. Tällä kertaa syyksi ei voinut laittaa Inkaa eikä oikein Pinjaa itseäkään, kun pari edellistä päivää meni suht rauhallisissa merkeissä. Kyseessä oli tällä kertaa vasen jalka. Havaittavissa oli myös melkoinen turvotus vasemmassa ranteessa.

Juttelimme sitten lekurille asiasta rokotusten yhteydessä ja moninaisia selityksiä saimmekin. Kyseessä voi olla jonkinsortin rasitusvamma, vanhenemisesta johtuvaa heikkenemistä ja aika huonolla tuurilla kyseessä voi olla myös reuma :(. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että seurailemme tilannetta jonkin aikaa. Jos kipuilut ovat harvinaisia (tai olemattomia) ja niiden kanssa ei tule ongelmia (ts. lääkkeet auttavat) ei asiaan puututa. Jos kuitenkin kipuilua ja ontumista esiintyy, asiaa ruetaan tutkimaan. Lääkäri suositteli luontaistuotteita (kiitoksia vinkkejä antaneille) ja kipulääkettä, jo jalat kipeytyvät. Näillä ohjeilla nyt toistaiseksi mennään.

Toivottavasti kyseessä ei ole mitään vakavaa ja Pinja saa jatkaa vauhdikasta elämäänsä samaan tahtiin.

Jäljestystä

2006-10-15T21:54:00.000+03:00

Taas on sattunut ja tapahtunut. eilen aamulla tuli taas hälytys paikalliselta hirviporukalta. ei muutakuin Pinjalle liivi ja valjaat päälle ja menoksi. Paikalle päästyämme kävi kuitenkin ilmi, ettei hirveen edes varmaan ollut käynyt. No, jälki kuitenkin näytettiin Pinjalle, eikä se sitä juurikaan kiinnostanut. Se meni kannustettaessa eteenpäin, muttei sieltä verta löytynyt ja Pinjan jäljestyksestä näki, ettei nyt ollut tosi kyseessä. Turha reissu, mutta tulipa kuitenkin varmistettua.

Kuitenkaan tyhjin käsin ei tarvinnut palata kotiin. Hirvimiehet olivat passissa ollessaan nähneet kyseenalaista metsästystoimintaa: miehen pyytämässä pellolta teeriä kuvilta. Pauke oli ollut kuin sorsajahdilla. Hirvimiehet olivat pistäneet merkille myös erittäin ärsyttävää välinpitämättömyyttä. Nimittäin haavakkoteeri oli lentänyt rämeelle, eikä kukaan teeriseurueesta ollut vaivautunut lähtemään sitä etsimään. Lähdimme siis Pinjan kanssa teertä etsimään ja n. 15 minuutin haun jälkeen teeri löytyikin. Suoliosumahan teerelle oli tullut, mutta hengissä se vielä oli. Me saimme siis hirvimiesten ja Pinjan ansiosta paistin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollaisilta metsämiehiltä luvat ja pyssyt pois. Jos ei kerta saaliinsa eteen viitsi tuon vertaa hommia tehdä, on sama mennä ampumaan radalle kiekkoja tai vaikka jäädä kotiin nukkumaan. Ja toiseksi teerien kuvapyynti soitimelta on jokseenkin arveluttavaa puuhaa, jota en hyväksy lainkaan!

Elämää pellossa

2006-10-12T21:52:00.000+03:00

NOME-kausi on nyt virallisesti takana päin. Treenattu ei olla sitten pätkääkään. Kai se on välillä ihan hyvä niinkin :) Mutta tytyypä sanoa, että kaudesta jäi jotain hampaankoloon. Itse asiassa aika paljonkin. Inkan kanssa oli tavoitteena päästä ALO-luokka läpi. Vaan eipä niin käynyt. Inkan kummaliset uimattomuusepisodit vaikuttivat negatiivisesti loppukauteen: joka startissa oli pelko perseessä, että se ei kuitenkaan taas ui... Niinpä sitten hermoilin ja luultavasti se myös tarttui Inkaan. Harmi. No, talvella kuviot kuntoo ja keväällä sitten se kaivattu ykkönen.

Pinja puolestaan meni ALOssa ihan mukavasti. Kauden viimeinen töppi vaan jäi harmittamaan. Onneton koira, kun ei jälkeä osaa. Pah. Mutta sen olen ilokseni huomannut, että Pinja tekee Antin kanssa töitä jopa innokkaasti. Jos hyvin käy, Pinjakin saattaa ensi kesänä kolkutella ALO-ykköstä.. Ainakin toivoa sopii.

Muutenpä elämä rullailee tasaista tahtia. Asustellaan yhä Nivalassa ja tytöt elää pellossa. Mukavaa. Tavat ovat unohtuneet ja molemmista on tullut huomattavasti kovakorvaisempia. Iltapissalta saa huudella molempia aika kauan sisälle. Hmm... Onkohan tämä kurinpalautuksen paikka?!

Pinja on päässyt myös töihin. Pinja kävi jäljestämässä hirviporukalle yhden hirven ja voipa vaan sanoa, että on se melko mestari (niin tosiaan, tällä kerralla JÄLKI ei tuottanut ongelmia... mrrrrrr). Hienosti meni jälki ja Pinja lupnasti paikkansa hirviporukan luottokoirana. Uskottavuusongelmistamme ei ole jäljellä enää rippeitäkään ;)

Goldenmestaruus

2006-09-22T21:51:00.000+03:00

Nyt on sitten Goldenmestaruus saatu onnellisesti pidettyä. Hyvinhän se viikonloppu kokeissa vierähtikin ja aimo määrä tuloksiakin tuli. Meillä viikonloppu lähti mukavasti käyntiin. Pinja starttasi muistaakseni neljäntenä ja HUPS, yllätti meidät kaikki pääsemällä jäljelle. Inka starttasi jonkun koiraan päästä. Tulos tuli, mutta ei jäljelle. Ilo siitä sitten kuitenkin haihtui kun jälki koitti. Pinja ei oikein innostunut ja saaliiksi ALO3. Inkallekin kakkosta odottelin, niin ALO3 sillekin. Tulokset kuitenkin :) Pinja kyllä harmitti oikein kovasti. Se olisi voinut olla Pinjan mahdollisuus siirtyä NOME-eläkkeelle. No, ehkäpä Pinja ei sitä vielä halunnut!

Iloa meidän viikonloppuun toi sitten Inkaliinan äitimuori, Goldgingers Snow Star alias Nando. Nando voitti suvereenisti jo neljännen Goldenmestaruutensa ja vieläpä hienosti ykköstuloksella! Onnea vaan Nando ja Eippa!

Tällä viikolla olen itse sairastellut sitkeää flunssaa ja koiratoiminta on siis jäänyt vähemmälle. TYtöt ovat kuitenkin päässeet hommiin, kun isä ampui hanhen. Hieno homma!!

Ensi viikon lauantaina tärähtää sitten hirvijahti käyntiin. Tarkoitus olisi tässä ensi viikolla käydä Pinjan kanssa muistelemassa vähän noita jäljestyksen saloja. Ollaan nyt hirviporukassa jälkikoiranaisina :) Pitäähän sitäkin vähän sen vuoksi treenata. Lisäksi pyydetään metsäkanalintuja aina kunhan siihen on mahis :)

NOMEtusta ja metsästystä

2006-09-11T21:49:00.000+03:00

Jopas taas on aikaa vierähtänyt päivitysten välissä. Syy löytyy oikeastaan koneesta. Ja nettiyhteydestä. Ensin ei ollu nettiä ja sitten hajosi kone. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi (tiedot tallessa ;)) ja nyt elämä jatkuu vanhalla painollaan.

Kaikenlaista on kyllä sitten tässä kuukauden aikana ehtinyt tapahtuakin. Kuukausi sitten polkaistiin metsästyskausi käyntiin kyyhkysjahdin merkeissä. Aloituspäivänä sattumanvaraisesti valitulta paikalta saimme 5 lintua. inka sai tehdä mukavasi töitä ja kylläpä se onnistuikin ihan mukavasti. Sorsajahdin aloitus oli sitten aivan surkea. Itse aloituksesta emme saaneet ainuttakaan lintua. Molemmat tytöt pääsivät kyllä jahdille, mutta aika turhaan. Iltalennolle otin sitten Pinjan ja siellä menikin jo paremmin. Pinja sai tehdä tosissaan töitä haavakoiden ja hukkaan menneiden lintujen kanssa. Hyvin onnistui ;) iltalennolla Pinja saikin sitten taas melkein tavista päähän. Hieman myöhemmin Pinja kävi sitten "papan" kanssa kahden sorsia etsimässä ja saaliina olikin kaksi komeaa heinäsorsaa.

Valitettavasti jahtihommat ovat kuitenkin nyt jääneet. Yksi syy siihen on saaliin vähyys. Sorsia ei oikein löydy. Minne lie kadonneet. Pinjan kanssa aloitammekin keskittymisen mahdollisiin jäljestyskeikkoihin, jotka seuraavat hirvijahdin myötä. Inka saa keskittyä treenaamiseen ja erinäisetn lukkoje avaamiseen ;)

Kokeissa ollaan nyt käyty Inkan kanssa kaksi kertaa: Torniossa ja Pietarsaaressa. Torniossa lähti homma oikein kivasti liikkeelle, vaikkakin minua jännitti taas. No, Inka hoiti hommat mukavasti ja minäkin siinä rentouduin. haku oli oikein mukavaa, tehokasta ja vauhdikasta (yhtä vaihtamista lukuunottamatta). Ajattelin siinä, että viimeinen 2-markkeeraus ei tuota ongelmia, koska Inka on nopea uimari ja osaa markkeerata. No niinhän sitä luulisi. Kävi niin, että Inka ei suostunut uimaan ollenkaan ja niin se oli käsipäivää ja moikkalismoiks. Nolla tuli jotta nasahti. Mikä lie uimalukko neidille oli tullut.

Lauantaina käväisimme sitten Pietarsaaressa kokeissa. Koe alkoi haulla, joka Inkalla sujui taas mallikkaasti. Haun jälkeen siirryttiin 1-markkeeraukseen joka onnistui kivasti. Tämän jälkeen oli ohjaus joka tuotti hieman hankaluutta, mutta Inka selvitti senki. Uimisessa ei ollut ongelmia. Seuraava pitkä 1-markkeeraus veteen olikin sitten taas liikaa. uiminen ei meinannut maistua ja minun piti tukea Inkaa aika tavalla. Lokki tuli kuitenkin käteen ja viimeisessä markkeerauksessa ei ollut mitään ongelmia. Tuloksena ALO2! Jäljelle meno oli lähellä. Uimalukko pitäisi saada auki ennen ensi viikonlopun koitosta ;)

Muuttopuuhissa

2006-08-06T21:48:00.000+03:00

Niin me sitten ollaan tyttöjen kanssa muutettu Nivalaan töiden perässä. Antti jäi Ouluun, mutta onneksi matka on aika lyhyt, että voidaan nähdä usein. Tytöillehän tämä on enemmän kuin sata jänistä (tai sorsaa) kun saa elää kuin pellossa (kirjaimellisesti ;))

Ensi viikolla alkaakin jo sitten metsästyskausi. Saapas nähdä millaisia jahteja saadaan aikaiseksi, kun ei olla oikein ehditty panostaa nuihin jahtihommiin viime aikoina. Kommentoin kuitenkin sitten tänne :)

Niin, ja totta tosiaan, täytyypä muistaa mainita, että meidän tytöt ovat tällä hetkellä omavaraisia hevosenp****n suhteen. Takapihamme metsikköön muutti kaksi kummajaista - Ludvera ja Enkeli ;)

Oijärven NOME

2006-06-12T21:45:00.000+03:00

NOME-kausi jatkui koko perheen voimin viime viikonloppuna Oijärvellä OSN ry:n 30-vuotisjuhlakokeessa. Pinja oli arvottu starttaamaan numerolla kaksi, ja niinpä sitä päästiin heti aamulla tosi toimiin :)

Alokasluokka alkoi aika vaativalla vesiohjauksella. Ohjauksen jälkeen siirryttiin hakualueelle: haun maasto oli mukava ja sopivan vaativa. Haun jälkeen suoritettiin 2-markkeeraus ja lopuksi tehtiin vielä maaohjaus. Pinjan vesiohjaus oli aika raskas, kuitenkin Pinja se lopulta suoritti. Haku meni tällä kertaa mukavasti. 2-markkeerauksessa maalle pudonnut riista tuotti ongelmia ja Pinja saikin sen ylös vasta toisella lähetyksellä. Viimeinen ohjaus meni jokseenkin mallikkaasti. Ei jäljelle, mutta tuloksena ALO2. Hieman yllättyneitä oltiin Pinjan tuloksesta, mutta totta kai olemme erittäin tyytyväisiä (ja ainahan sitä jossittelun varaa jää ;))

Inkan kanssa ei sitten oikein edes voi jossitella. Kaikki lähti menemään päin pe***ttä jo rantaan mentäessä. Rannassa ollut katiska oli Inkalle lauantaina liikaa. Samoin tuulen kääntämät lumpeen lehdet. Koe keskeytyi, ennenkuin se edes pääsi alkamaan. Harmitti niin vietävästi. Mutta tuleepa noita kokeita vielä. Lisää treeniä ja uusia kokemuksia, niin eiköhän se iloksi muutu :)

Oijärven viikonloppu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan oikein mukava. Sunnuntaina olin itse voittajaluokassa sihteerinä, joten tuli nähtyä taas mukavia suorituksia.

NOME-kausi käyntiin

2006-05-29T23:00:00.000+03:00

Nyt on polkaistu NOME-kausi (NOME-B) käyntiin ja vieläpä mukavin tuloksin! Käväistiin eilen Lohtajalla molempien tyttöjen kanssa starttaamassa. Inka pääsikin melkein suoraan autosta koemaastoon (siis meinasi tulla kiirus ;)) Vähän siinä itse hermoilin, että kuinkas tässä nyt käy kun ei ehtinyt pikkuneidiltä päästellä enimpiä virtoja pois, mutta turhaan murehdin. Koe meni mukavasti muutamaa pudottelua ja pientä takkuilua hakutehtävän yhteydessä lukuunottamatta. Olin tyytyväinen itseeni ja ennenkaikkea koiraan. Jälki jäi pienestä kiinni, tästä on hyvä jatkaa. Tuloksena siis ALO2.

Pinja ja Antti starttasivat toiseksi viimeisenä. Pinja teki kivasti hommia, mutta haku oli sille hienohelmalle vissiin vähän liikaa. Maasto oli aika raskas joten Pinjan haku hyytyi melko pian. Muuten kuitenkin Pinsku toimi kivasti. Ei minkäänlaista oikuttelua tai diivailua. Tuloksena ALO3.

Molemmille tytöille on nyt ohjelmassa kunnon kohotusta. Inkalle lisäksi luovutusharjoituksia ja uusien maastojen tutkimista ;) Parin viikon päästä on sitten uusi koitos Oijärvellä.